Part 4

421 28 1
                                    

Liam's POV:

Niall nosti paitansa helmaa, jonka alta paljastui täydelliseksi treenattu vatsa, mutta suurimman osan huomiostani vei sininen koko vatsan peittävä mustelma. Katsoin sitä hetken ja vein käteni sen päälle, joka ilmeisesti sattui, koska Niall ulisi kivusta.

"Sori sori! Mun ei ollu tarkotus satuttaa!", hätäilin ja vetäisin käteni pois. "Ei ei ei", Niall rauhoitteli, "mut haetko tuolta kaapista kylmägeelin?", hän sanoi osoittaessaan kaappia. Nousin ylös, kävelin kaapille ja otin sieltä kylmägeelituubin. Kävellessäni takaisin tursutin geeliä kädelleni.

Istuin takaisin Niallin viereen ja hieroin geelin hellästi koko mustelmalle. Tietyissä kohdissa näin, kun Niallin silmissä paistoi kipu. Louis oli satuttanut tätä ihanaa poikaa paljon ja kivuliaasti. En olisi arvannut, että Louis olisi mennyt niin pitkälle, mutt noh.. Louis oli Louis. Heräsin ajatuksistani, kun Niall sanoi: "kiitti Liam". Hymyilin ja katsoin kelloani, "mun pitäis varmaan mennä". Niall katsoi minua ja käpertyi kainalooni. "Pliis älä vielä", hän sanoi ja hautasi kasvonsa rintaani.

Säpsähdin, kun joku avasi oven. "Kotona ollaan!", luultavasti Niallin äiti huusi ja sulki oven. "Sshhh", nostin sormen huulilleni. Niallin äiti tuli luokseni ja katsoi hymyillen nukkuvaa poikaansa. "Moi, mä oon Liam. Tulin Niallin mukaan kun se hakattiin aika pahasti tänään ja nyt se sitten nukahti tähän", sanoin hymyillen. "Hei ja hauska tavata Liam. Olen Maura, mutta siis mitä! Onko Niall joutunut tappeluun?", hänen äänensä koveni loppua kohden. "Ei ei! Ni on hakattu monta kertaa yhden meidän koulun koviksen ansiosta", sanoin ja herättelin Niallia, vaikka hän nukkui tyytyväisen näköisenä ja kuorsasi pehmeästi. Mauran käsi lennähti nopeasti hänen suulleen ja kyyneliä ilmestyi hänen silmiinsä.

Niall nosti katseensa ja räpytteli silmiään muutaman kerran. Hymyilin, "sä nukahdit ja nyt kun äitis on täällä voin varmaan lähteä". "Ai joo", Niall sanoi unisena ja nousi istumaan. Annoin Niallille nopeasti numeroni ja sanoin: "jos tulee jotain niin laita vaan viestiä tai soita, moikka". Hymyilin vielä Niallille ja vilkutin Mauralle, kun astuin ovesta ulos. Niall oli oikein suloinen poika.

Niall's POV:

Jäin hämmentyneenä katsomaan ovelle päin, mutta käänsin sitten katseeni äitiin. "Miksi et kertonut että sua on hakattu!". Nojasin käsiini, "se ei oo niin helppoo. Luulin että tää menis ohi, mutta tätä on jatkunut jo neljä vuotta". Äidin silmät suurenivat ja lisää kyyneliä ilmestyi hänen silmiinsä. "Voi rakas", hän henkäisi ja ryntäsi halaamaan minua. Rutistin äitiäni tiukasti ja räpyttelin silmiäni estääkseni kyyneleet.

"Mut äiti haluun selvittää nää asiat kahdestaan Louisin kanssa enkä haluu yhtäkään opettajaa sotkemaan tätä", sanoin niin vakavasti, että äiti vain nyökkäsi. "Teen meille ruokaa", äitini sanoi ja lähti keittiöön. Mietin Liamia. Välittikö hän oikeasti minusta? Hän oli aina ollut samalla luokalla kanssani, muttei ikinä kiinnittänyt huomiota minuun.

Samalla, kun söin, tekstasin Liamille.

To: Liam

*kiitti paljon avusta.. en tiiä miten oisin päässy kotiin ilman sua :)* luin viestin kertaalleen läpi ja painoin 'send' nappia. Liamin nimi näytti tylsältä, joten vaihdoin sen.

From: Liam broo

*hahah ei mitään! Mietin että voitaisko nähdä vaikka umm.. huomenna?*

Sydämeni hyppäsi kurkkuun ja hymyilin.

To: Liam broo

*tottakai :)*

From: Liam broo

*meillä klo 16.00 ;) osoite ...nähään sitten xx*

Hymyilin ja luin viestiä uudelleen ja uudelleen. Vink-naama ja x:ät lopussa saivat minut tuntemaan lämpöä sisälläni. Saatoin olla hieman ihastunut Liamiin. Vein astiat tiskiin, sanoin hyvät yöt äidille ja kömmin huoneeseeni. Otin farkkuni pois ja heitin paitani lattialle. Pesin vielä hampaat, kävin vessassa ja menin nukkumaan ajatellen Liamia.

Heräsin siihen, kun aurinko paistoi silmiini; olin unohtanut verhot auki. Ummistin silmäni ja nukahdin vielä tunniksi, olihan viikonloppu. Nousin ylös ja suuntasin alakertaan. Pöydällä oli lappu jossa luki: "olen Maryn luona jonka jälkeen käyn kaupassa, soita jos haluat että tuon jotakin! -äiti". Viestin vieressä oli pari voileipää jotka otin. Otin jääkaapista myös vesipulloni ja suuntasin takaisin huoneeseeni. Söin nopeasti ja rupesin valitsemaan vaatteita. Päätin laittaa löysemmät vaalean/tumman siniset farkut ja hupparin massiivisesta kokoelmastani. Laitoin ne päälleni ja päätin lähteä pienelle kävelylle.

Kävelin lähimpään puistoon ja istuin penkille. Katsoin pitkälle horisonttiin keskittyneenä, kun joku laittoi kätensä silmilleni. "Arvaa kuka". Sen äänen tunnistaisin vaikka unissani. Louis. Hän otti kätensä pois silmiltäni ja istui viereeni. "Mitä sä nyt haluat", murahdin. "Sut", Louis sanoi totisesti mutta nauroi sitten, "en todellakaan!". Louisin sanat sattuivat ja käännyin katsomaan häntä. Hänen silmänsä suurenivat järkytyksestä.

"T-teinkö m-mä nuo" Louis soperteli sanoissaan osoittaessaan ruhjeita naamassani. Nyökkäsin. "Sori Ni, m-mun ei ollut tarkotus". Kurtistin kulmiani. "Ai niinkö? Ensin hakkaat mut lähelle tajuttomuutta ja sitten pyydät vilpittömästi anteeks. Louis, mieti ennen kun hakkaat mut uudelleen", sanoin ja jätin Louisin istumaan yksin penkille miettimään.

A/N

Yayy tässä ois tää toinen :3

Nouis&Niam Fanfic in FinnishTempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang