Nouis&Niam Fanfic in Finnish

Part 23

Liam's POV:

Irrottauduin Niallista ja katsoin häntä kauhistuneesti, kun huomasin ettei hän vastannut suudelmaani. Käänsin pääni poispäin.

"Toi tuli vähän äkkiä", Niall hymähti.

"Mut.. ei mitään", mumisin.

Niall otti kasvoistani kiinni ja käänsi niitä, jotta katsoin häntä suoraan silmiin. "Kerro mitä sä mietit".

Huokaisin, "luulin että meillä oli vielä jotain".

"Meillä on", Niall sanoi korostaen sanaa 'on'. "Mut sä oot Louisin kanssa", sanoin ja katsoin taas muualle.

"Liam, sua ei voi unohtaa", Niall sanoi, "totta, oon Louisin kanssa, mutta haluun unohtaa sen nyt".

"Mitä tarkotat?", kysyin ja käännyin katsomaan Niallia.

"Louisin ja mun pikku riita ei ollu niin pieni mulle", Niall mumisi ja katsoi käsiinsä, jotka hän oli laskenut takaisin syliinsä.

Kaaduin sängylle ja levitin kätenk, "tuu tänne". Niall hymyili ja kaatui vierelleni. Hän laittoi päänsä rinnalleni.

"Yritä ajatella jotain muuta kuin Louisia", kuiskasin ja suukotin Niallin päätä kieton käteni hänen ympärilleen.

Niall hymyili ja käpertyi paremmin kainalooni, "yritän".

Louis' POV:

Ryntäsin huoneeni ovesta sisään ja paiskasin sen kiinni. Paiskasin ovea nyrkilläni, jonka jälkeen lysähdin maahan polvilleni.

Katsoin ikkunasta ulos vihaisena. Olin jo varmaan sadannen kerran pilannut minun ja Niallin välit.

Miksi luotin Zaynin sanoihin? Miksi uskoin häntä, että en ollut hyväksi Niallille? Miksi edes menin kertomaan siitä Niallille.

"Miks", kuiskasin ja katselin ympärilleni. Nousin hitaasti ylös vapisevin jaloin. Kävelin sänkyni luo ja istuin sen reunalle. Kaivoin puhelimeni taskustani ja soitin Zaynille.

"Zayn lähetkö yhelle?", kysyin ja pyörittelin peittoani sormieni välissä.

Zayn naurahti hiljaa, "tottakai, oon siellä vartin päästä". Nyökkäsin, vaikkei Zayn sitä nähnytkään.

Laskin puhelimeni takaisin sängylle ja nousin ylös. Kävelin kaapilleni ja avasin oven hitaasti toivoen, että mitään ei putoaisi.

Huokaisin, kun ovi aukesi ilman että mitään putosi. Otin vaalean nahkatakkini kaapista ja laitoin sen päälleni. Tiesin, että ulkona oli kylmä, mutta pitihän sitä näyttää hyvältä.

Kuulin, kun Zayn tööttäsi autonsa torvea. Nappasin puhelimeni sängyltäni ja juoksin ovelle.

"Meen ulos!", huusin nopeasti. En välittänyt yhtään, kuuliko äiti vai ei.

Avasin Zaynin mustan Alfa Romeon oven. Olin aina kadehtinut Zaynin autoa.

"Valmis?", hän kysyi virnistäen. Nyökkäsin ja vedin turvavyön kiinni.

"Ota tuolta hanskalokerosta", Zayn sanoi. Avasin hanskalokeron ja näin siellä tupakka-askin. Katsoin sitä hetken sanomatta mitään.

"En oo polttanu pitkään aikaan", sanoin. Otin askin kuitenkin käteeni ja avasin sen. Houkutus oli liian suuri. Nappasin yhden tupakan ja laitoin askin takaisin.

"Tulta?", sanoin katsoen Zayniin. Zayn osoitti toista lokeroa, jonka avasin nopeasti. Asetin tupakan huulilleni ja sytytin sen.

Rentouduin penkissäni, kun tunsin savun täyttävän keuhkoni. Zayn nauroi vieressäni hiljaa.

Puhalsin savut ulos, "tuntuu niin hemmetin hyvältä".

"Jätitkö Niallin?", Zayn kysyi yllättäen, enkä ollut ollenkaan valmistautunut siihen. Yskäisin kovaa ja karistin tupakkani ikkunasta ulos.

"Tota.. Joo", sanoin lopulta. Minun oli pakko valehdella Zaynille, koska en halunnut tulla hakatuksi.

"Hyvä", Zayn hymyili ja löi olkapäätäni hiljaa. Yritin hymyillä, mutta ainoa asia mikä päässäni pyöri, oli Niall.

Zayn pysäytti autonsa tienreunaan. Avasin turvavyöni ja nousin ulos autosta. Baarin ulkopuolella oli muutamia entisiä kavereitani polttamassa.

"Tuutko?", Zayn naurahti ja käveli edelläni. Lähdin seuraamaan häntä ja heitin tupakkani maahan.

Astuimme baarin ovesta sisään ja heti nenäni valtasi alkoholin haju. Nyrpistin nenääni hieman, en ollut juonut pitkään aikaan.

Kaikki oli jäänyt Niallin takia. Niall.

"Mitä otat", ajatukseni keskeytyivät, kun Zayn puhui.

"Ihan joku olut vaan", vastasin poissaolevasti. Zayn nyökkäsi ja tilasi oluet kummallekin.

Kulautin ainakin puolet oluestani heti kurkkuuni. Sekin tuntui niin hyvältä.

Ehkä ei ollutkaan niin huono idea mennä baariin.