Bad liar//IN FINNISH

22. Luku

Vedän matkalaukkuja perässä ja yritän parhaani mukaan selvitä pois lentokentältä. On niin hullua ajatella, että olen täällä pysysvästi. Olen Los Angelesissa, enkä ole enää lähdössä takaisin sinne kouluun.

Kävelen ulos ja katselen ympärilleni. Äidin pitäisi tulla hakemaan minut. Hän oli sopinut kaikki lennot rehtorin kanssa, joka näytti olevan oikein iloinen siitä, että päätin lähteä sieltä pois. Hän järjesti minulle lennot todella nopeasti ja paria päivää myöhemmin seison tässä. Ei kyllä minullakaan tule häntä yhtään ikävä.

Tunnen jonkun hiukan tönäisevän minua ja tajuan silloin jatkaa matkaani. Minua ärsyttää näiden tavaroiden määrä. Miksi ihmeessä raahasin näin paljon tavaraa mukaan, kun siellä kumminkin pidettiin koulupukua ja shoppailin lisää vaatteita. En kyllä oikeasti ymmärrä itseäni.

Huokaisen pienesti, kun muistelen lähtöäni. Joku opettaja vei minut, joka ei muuten koskaan edes opettanut minulle mitään. Hän kumminkin vei minut ja koko matka oli todella kiusallinen. Olisin ehkä mieluummin maksanut bussista ja mennyt sillä. Ehkä rehtori halusi vaan, että kidun vielä vähän pidempään.

Eniten minulla tulee ikävä Jenniferia - tai se on varmaan ainoa asia mitä minulla tulee ikävä. Sovimme, että soittelemme aina silloin tällöin ja ehkä vielä näemme. Tiedän, että yleensä ihmiset eivät enää pidä yhteyttä, vaikka olisikin sopinut, mutta nyt tämä ei menen niin. Pidän huolen, että me tulemme pitämään yhteyttä. Jennifer on oikeastaan ainut ystäväni. Minulla ei ole enää Los Angelesissa kavereita, joten...... Olen varmaan kaiken vapaa-ajan yksin ellen saa korjattua välejäni Danin kanssa.

Minua kumminkin edelleen kyrsii Jayden. En vieläkään halua uskoa, että Jayden todella meni kertomaan Danille. Minun olisi pitänyt helvetti vie kertoa hänelle. Minun olisi pitänyt kertoa hänelle Jaydenista sillä helvetin sekunnilla, kun menin hänen kanssaan sänkyyn.

Mieleeni tulee kerta, kun näin Jaydenin viimeisen kerran. Halasin juuri Jenniferia, kun olin lähdössä. Jayden tuli pihalle ja loi suoraan minuun katsekontaktin. Katsoin häntä hetken aikaa silmiin ja luin niin paljon tunteita siitä. Käänsin kumminkin katseeni äkkiä pois ja vetäydyin lopulta halistakin pois. Rehtori sanoi vielä muutaman sanan ja sen jälkeen astuin autoon. En suostunut enää katsomaan Jaydeniin. En edes sinne päin.

"Ava!" Kuulen tutun huudon ja käännyn ympäri. Huomaan äidin, joka kävelee ripeästi minua päin. Kaikki meidän väliset ongelmat häviävät mielestäni ja lähden äitiäni vastaan. Minulla on ollut niin tajuton ikävä häntä, vaikka siitä on vain kolme viikkoa. Se tuntuu kumminkin ikuisuudelta, kun olemme olleet riidoissa.

"Äiti", lähes kuiskaan, kun seison hänen edessään. Hän vetää minut haliin ja minä halaan häntä takaisin. Puristan oikein kovaa, eikä se näytä haittaavan äitiä ollenkaan.

"Minulla oli ikävä sinua." Äiti sanoo ja vetäytyy halista pois. Minä hymyilen hänelle ja nyökkään pienesti. Mieleni tekisi sanoa, että minullakin on ollut ikävä, mutta en jostain syystä avaa suutani. Äiti nappaa osan tavaroistani ja lähdemme kävelemään kohti autoa.

"Onko isä kotona?" Kysyn autolle päästyä ja äiti kääntyy katsomaan minua. Hän pudistaa päätään hymyillen ja lastaa konttiin minun tavaroitani.

"Hän on töissä. Tulee kuuden aikoihin." Äiti sanoo ja minä nyökkään hiukan haikeasti. Olisin halunnut heti nähdä isän. Kello on vasta kymmenen ja mietin jopa, että menisi käymään isän työpaikalla. Päätän kumminkin jättää sen tekemättä, koska en halua häiritä hänen töitään tai en halua nähdä hänen työkavereiden uteliaita katseita. Ja ehkä en vaan yksinkertaisesti ole vielä henkisesti valmis kohtaamaan isää.

Kapuan etupenkille ja äiti tulee perässä autoon. Olen kyllä oikeasti tajuttoman väsynyt. En lennolla saanut nukuttua, koska joku helvetin idiootti kuunteli ensin musiikkia todella kovaa (eikä muuten todellakaan ollut hyvää sellaista.) Huokaisin mielessäni siinä vaiheessa, kun hän päätti ottaa kuulokkeet pois päästään ja rupesi lukemaan kirjaa. Hän kumminkin rupesi pitämään jotain outoa ääntä. Hän mumisi jotain ja lopulta myös yski aika paljon. Minua oikeasti ärsyttää, että toinen nappi kuulokkeistani meni rikki ja kaikki kuului todella hyvin. Saa nähdä, että jatkuuko tämä hyvä tuurini vielä myöhemmin tänään.