Bad liar//IN FINNISH

1. Luku

Seison pihalla kassejeni kanssa ja odotan, että taksi tulee hakemaan. Englanti on juuri sellainen kuin ajattelinkin sen olevan. Sateinen ja synkkä. Miten ihmeessä tulen selviämään täällä vuoden?

Kaiken lisäksi sain tietää, että koulu on oikeastaan aika ankara, joka ei puolestaan houkuttele yhtään. En ymmärrä, että miten he todella pystyivät laittamaan minut tänne.

"Tämä tekee sinulle ainostaan hyvää", isäni sanoi lentokentällä ja äiti seisoi hänen vieressään. Minä en vastannut heille mitään. En edes hyvästelty heitä. Olen heille oikeasti todella vihainen. Minusta tuntuu, kun olisin menossa vankilaan.

Taksi ajaa eteeni ja samalla lätäköstä lentää vettä päälleni. Helvetin helvetti. Hän ei ilmeisesti tajua, että minä tilasin taksin. Turhautuneena koputan ikkunaan ja silloin hän tajuaa tulla ulos.

"Mene sinä jo autoon. Minä laitan tavarasi konttiin", mies sanoo ja minä nyökkään. Nappaan ainostaan repun ja menen taakse. Kuskilla menee pari minuuttia tavaroitteni kanssa ja sitten pääsemme viimein lähtemään.

"Minnekäs mennään?" Hän kysyy ja minä ojennan hänelle paperinpalan. Äiti kirjotti siihen koulun osoitteen, koska minä en todellakaan viitsi sellaisia muistella.

"Jaahas...", hän mutisee ja lähtee ajamaan lentokentältä pois. "Mistäs kaukaa sitä tullaan?"

"Amerikasta", vastaan lyhyesti ja töykeästi, että hän ei enää kyselisi minulta mitään.

"Englannissa on kiva lomailla. Minä voin taata, että tästä tulee varmasti mukava reissu", mies sanoo ja minä tuhahdan.

"Enpä oikein usko. Vanhempani pakottavat minut sisäoppilaitokseen", kerron hänelle ja mies nyökkää. "Onko se Lontoossa? Siis keskustassa?"

En itse ole kerennyt perehtymään asiaan ollenkaan. Se lähtö tuli niin yllättäen ja ihan kuin minua edes kiinnostaisi. Tai nyt oikeastaan kiinnostaa. Voisin aina viikonloppuisin karata juhlimaan.

"Katso netistä", mies sanoo ja minä teen työtä käskettyä. Kirjotan koulun nimen Googleen ja luettelen sen jälkeen päässäni kaikki mahdolliset kirosanat.

Tämähän on hevonperseessä. Täältä menee ikuisuus minnekään ihmisten ilmoille. Minä tulen niin karkaamaan täältä. Minusta tuntuu, että vietän vuoden mieluummin kadulla, kun täällä.

****

Taksi jättää minut hiekkatielle ja kaasuttaa pois. Kivahan nämä laukut on yksin sisälle kantaa.

Koulu on todella masentavan näköinen. Se on suuri ja tiilinen. Koulun vieressä on toinen rakennus, joka on ehkä vähän alle puolet koulun koosta.

Huomaan vanhemman puoleisen naisen kävelevän minua kohti. Hänellä on huulipunaa huulissaan ja hiukset tiukalla nutturalla. Hänestä ei todellakaan tule mikään rento fiilis.

"Sinä olet varmaan Ava Reid?" Nainen kysyy ja minä nyökkään.

"Minä olen tämän koulun rehtori, Mrs. McCann. Isäsi on kertonut minulle sinusta ja sellainen peli ei täällä vetele. Koulussa on tiukat säännöt ja niitä on noudatettava", rehtori sanoo ja minä nyökkään. Voi luoja sentään minkälainen paikka.

"Sinä et saa niitä kaikki yksin, joten voin kysyä voisiko joku tulla tänne", hän sanoo ja minä nyökkään vaitonaisesti. Otan maasta kaksi kassia ja lähden rehtorin perään.

"Onko minulla edes oma huone?" Mutisen ja rehtori pysähtyy välittömästi. Hän kääntyy katsomaan minua ja pudistelee päätään.

"Tämä ei ole mikään loma. Sinulla on huonekaveri. Sinä olet itseasiassa onnekas, että sinulla on niitä vain yksi. Suurimmalla osalla on kaksi tai kolme."