Bad liar//IN FINNISH

6. Luku

Kuulen puhetta ympärilläni ja tunnen kuinka valoisaa huoneessa on. Silmäluomeni tuntuvat kumminkin todella raskailta. En jaksa avata niitä vielä. Tunnen kuinka kädestäni otetaan kiinni ja puristan pienesti takaisin.

"Ava?" Kuulen äänen ja tunnistan sen välittömästi Jenniferin ääneksi. "Oletko sinä hereillä? Kuuletko minut? Purista kättäni, jos kuulet minut."

Puristan hänen kättään uudelleen ja kuulen Jenniferin huokaisevan helpotuksesta. Pidän silmiäni kiinni vielä hetken ja sitten avaan ne. Kohtaan ensimmäisenä kirkkaan valon, joten suljen silmäni saman tien. Totuttelen hetken valoon ja saan silmäni kunnolla auki.

"Luojan kiitos! Sinä vihdoin heräsit", Jennifer sanoo ja halaa minua. Minä hymyilen ja käännän päätäni hieman. Huomaan Jaydenin istuvan toisella puolella sänkyä ja katsovan minua. "Minä käyn nopeasti hakemassa lääkärin", Jennifer lisää ja kipittää huoneesta pois.

"Paljon kello on?" Kysyn ja käännyn kokonaan Jaydeniin päin. Hän katsoo minua hetken, mutta kääntyy lopulta katsomaan puhelintaan.

"Se on kymmenen."

"Siis onko nyt ilta vai aamu?" Kysyn ja käännyn katsomaan ikkunaa. Verhot ovat kumminkin kiinni, enkä näe yhtään mitään. Käännyn takaisin Jaydeniin päin ja odotan, että hän vastaisi minulle.

"Nyt on ilta."

"Hetkinen", aloitan nopeasti ja nousen istumaan. "Meidän pitää lähteä takaisin. Meidän pitäisi jo olla siellä! Mitä me nyt tehdään? Rehtori vetää aivan varmasti hirveät raivarit tästä."

"Eikä vedä. Minä soitin äidille. Sanoin, että autoon tuli joku vika ja tulemme huomenna. Olet minulle palveluksen velkaa", Jayden sanoo ja vaikuttaa oikein tyytyväiseltä.

"Minä en pyytänyt sinua valehtelemaan", yritän vielä, mutta Jayden pudistaa päätään. Minä sitten lopulta huokaisen. "Hyvä on."

Pian ovia avautuu ja Jennifer tulee lääkärin kanssa sisään. Jennifer menee istumaan takaisin paikalleen ja lääkäri rupee tutkimaan minua. Hän on nuori nainen ja minusta tuntuu, että hän on vasta valmistunut.

"Entäs te? Onko teillä paikkaa minne mennä yöksi?" Lääkäri kysyy Jenniferilta ja Jaydenilta. He vilkaisevat toisiaan ja sen jälkeen Jayden pudistaa päätään. "Minä saan varmaan hommattua teidät tänne myös. Odottakaa pieni hetki."

Hän on jo lähdössä, mutta kääntyy vielä ympäri. "Ja Ava..... sinulle tehdään vielä aamusta pari koetta. Pääset sitten heti aamupäivällä pois."

"Eihän vanhemmilleni ole soitettu?" Kysyn heti, kun ovi on mennyt kiinni. Jayden ei vastaa mitään, joten minä käännyn katsomaan ystävääni.

"Ei ole. Sanoin, että sinä et edes asu täällä. Ihan turha on huolestuttaa heitä. Kerroin, että sinä kyllä soitat heille sitten, kun olet päässyt pois sairaalasta", Jennifer kertoo ja minä huokaisen helpotuksesta.

"Kiitos."

****

Kävin heti aamusta parissa kokeessa. Nyt odottelen, että lääkäri tulee ja päästää minut vaan lähtemään täältä. Minun pitää nimittäin tehdä huomiseksi hieman läksyjä.

Jayden lähti joku aika sitten kahville ja istun tällä hetkellä Jenniferin kanssa kahdestaan täällä. En tiedä onko tämä oikea paikka kertoa. Pitäisikö minun vielä odottaa hiukan? Tai siis siihen asti, että pääsemme takaisin koululle. En halua aiheuttaa mitään draamaa automatkalle.

"Mitä mietit?" Jennifer kysyy ja käännyn hitaasti katsomaan häntä. Katson häntä vaan hetken ja mietin, että mitä vastaan. Miksi tämä on niin vaikeaa? Miksi minut kasvatettiin näin rehellisesti? Vaikka rehellisyys on hyvä asia, niin joskus on hyvä jättää totuus kertomatta - ainakin hetkeksi.