Bad liar//IN FINNISH

7. Luku

Katson taivaalle, joka on täynnä tummia pilviä. Ihan kohta rupeaa satamaan. Tämähän sopii aivan loistavasti tähän minun päivääni.

Synkkyys.

Kello on jotain kahdeksan ja olen istunut täällä puutarhassa kohta tunnin. Saavuimme seitsämän aikaan ja olen ylpeä itsestäni, kun en ruvennut autossa itkemään. Jouduin ihan toden teolla nielemään kyyneliä.

Minulla tosiaan on syöpä. Minulla on rintasyöpä, enkä halua uskoa sitä.

En kertonut Jaydenille tai Jenniferille. Jennifer oli koko paluumatkan ihan maassa. Hän oli mennyt puhumaan Darrenin kanssa ja heidän kihlaus oli purkautunut. Oli Darrenilla ollut tarpeeksi munaa myöntää tekonsa. Minun käy silti Jenniferia sääliksi. Haluaisin mennä lohduttamaan häntä, mutta ensin minun pitää selvitellä omia ajatuksiani.

"Olen niin pahoillani, Ava. Hyvät uutiset on kumminkin ne, että kasvain on hyvälaatuinen", lääkäri sanoo ja nyökkään tunteettomana. Katson vaan tyhjyyteen.

"Mitäs tämä sitten kaikkiaan tarkoittaa?" Kysyn ja käännyn katsomaan häntä.

"Rinnassasi oleva kasvain leikataan. Se todettiin sen verran ajoissa, että se ei ole kerinnyt levitä kainaloihin. Sinulla todella kävi tuuria, että pääsit sairaalaan. Pyörtymisesi ei kumminkaan liity tähän syöpään mitenkään", lääkäri kertoo ja minä nyökkään.

"Eli milloin se leikataan?"

"Minä en tiedä. Sinua ei leikata täällä. Sinun pitää lähteä takaisin Amerikkaan. Sinut hoidetaan siellä."

"Mitä? En minä halua vielä palata sinne. En halua, että vanhempani saavat tietää tästä", sanon surullisena, mutta lääkäri katsoo minua vaan pahoittelevasti. Mitäs hän tälle mahtaa?

"Haluatko sinä ilmoittaa vanhemmillesi vai ilmoitanko minä?" Lääkäri kysyy hetken päästä ja nostan katseeni häneen. Puren huultani ja mietin hetken.

"Voisitko sinä soittaa heille?" Kysyn ja lääkäri nyökkää. Hän vielä hymyilee minulle ja lähtee huoneesta pois. Minä puolestani jään yksin hiljaiseen huoneeseen. Yksin synkkien ajatusteni kanssa.

Vilkaisen puhelintani ja huomaan, että Dan on yrittänyt soittaa monesti. Hän oli todella huolestunut, kun sai kuulla, että olen sairaalassa. Hän oli jopa lentämässä tänne, mutta sain puhuttua hänet ympäri. Tulen kumminkin näkemään hänet pian. Kuten myös perheeni. Danille en aio ilmoittaa tulostani. Se saa olla yllätys. En kyllä tiedä, että kerronko hänelle heti tästä. En millään haluaisi.

Minulla on myös toinen ongelma. Nimittäin minun hiukseni. Sehän kyllä kuulostaa naurettavalta. Jopa minun mielestäni. Varmaan kaikki leikkaisi hiuksensa mieluummin, kuin kuolisi. Niin minäkin, mutta olen kasvattanut niitä ikuisuuden. Tosin eihän sille mitään mahda. Tunnen itseni tällä hetkellä idiootiksi, kun edes mietin kutrejani.

Tämä on ihan hirveää. Ei se tunnu vielä todelta. En suostu hyväksymään sitä. Ei minulla voi olla syöpää. Olen nuori ja täynnä elämää. Ei se vaan voi olla totta.

Vaikka rintasyövän ennuste on hyvä, niin se ei tarkoita, että minä selviäisin siitä. Kaiken lisäksi se voi uusiutua. Entä jos rintani joudutaan jossain vaiheessa poistamaan? Ja sitten vielä ne sädehoidot. Ne vaan heikentävät minua. Hiukseni lähtee ja minulle tulee olemaan huono olo.

Katsoin puolet matkasta rintasyöpää sairastaneiden videoita ja puolet ajasta luin siitä tietoa. Tiedän, että Jayden ja Jennifer tulee vielä kyselemään minulta tästä. Jennifer on huonekaverini, joten en voi vältellä häntä. Minun pitää kertoa hänelle. Jaydenille taas en aio kertoa. Se ei ole hänen asiansa.