Bad liar//IN FINNISH

5. Luku

Koko automatka oli todella hirvittävä ja kiusallinen. Istuimme Jenniferin kanssa takapenkillä, mutta emme oikeastaan jutelleet mitään. En nimittäin halua puhua mitään, kun tiedän, että Jayden on edessä ja kuulee kaiken mitä me suustamme päästämme. Kaivoin lopulta kuulokkeet, mutta epäonnekseni ne olivat rikki. Ne minun pitää siis muistaa nyt ostaa. En todellakaan kestä samanlaista paluumatkaa.

"Ottaako jompikumpi minun numeron? Tai molemmat? Ja minä voisin ottaa teidän", Jayden sanoo ja kaivaa puhelimen taskustaan. Jennifer kaivaa oman puhelimensa, mutta minä en. En halua Jaydenin numeroa, enkä halua antaa omaani hänelle.

Jennifer antaa pian oman numeronsa ja Jayden alkaa luettelee omansa. Hän kääntyy sitten katsomaan minua ja minä katson häntä kysyvästi. Jayden kohottaa kulmaansa ja silloin minä käännän katseeni pois.

"Annatko sinä oman numerosi?" Jayden lopulta kysyy.

"Ei minun tarvitse antaa sitä. Olen koko ajan Jenniferin kanssa, joten riittää jos sinulla on vaan jommankumman numero. Sovitaan sitten, että monelta nähdään", sanon ja avaan auton oven. Menen ulos ja Jennifer seuraa perässä. Hän sanoo vielä heipat Jaydenille ja tämän jälkeen hän kaasuttaa pois. Minä puolestani rupean katselemaan ympärilleni.

"Olitpas sinä törkeä", Jennifer sanoo, mutta minä kohautan vaan olkiani. Katson edessä olevaa ostoskeskusta, enkä malta odottaa, että pääsen sinne. Haluan kyllä käydä muuallakin.

"Haluan nähdä myös Big Benin, London Eyen ja Hyde Parkin", luettelen ja se saa Jenniferin nauramaan.

"Katsotaan nyt. Haluaisin kyllä itsekin käydä siellä, mutta sinne on yleensä aikamoinen jono. Voidaan me siellä kumminkin käydä jos olisi lyhyempi jono. Mennään vaikka Darrenin kanssa?" Jennifer ehdottaa ja minä nyökkään. Hänkin kääntää katseensa ostoskeskusta kohti ja silloin lähdemme kävelemään sisälle päin.

****

Vilkaisen kelloa, joka näyttää puolta kolmea. Olemme tursanneet ihan kunnolla rahaa - tai minä olen. Minusta tuntuu, että en enää osta mitään. Tai lipun maailmanpyörään ja kyllä meidän pitää käydä vielä jossain syömässä. En kumminkaan usko, että äiti ja isä olisivat tyytyväisiä jos tuhlaisin koko tilini tyhjäksi. Olen nimittäin ikuisuuden verran säästänyt sinne rahaa.

"Darren tulee tähän kohta", Jennifer sanoo ja irrottaa katseensa puhelimesta. Seisomme tällä hetkellä London Eyen edessä ja odotamme Darrenia. Tämän jälkeen haluan kyllä syömään. En ole nimittäin syönyt koko päivänä yhtään mitään ja kuolen ihan kohta nälkään.

"Mennäänhän me tämän jälkeen syömään?" Kysyn ja Jennifer nyökkää. Hän kääntyy jälleen katsomaan puhelintaan ja silloin minäkin päätän kaivaa puhelimeni esiin. Selailen sitä hetken, mutta jostain syystä tämä kaikki hermostuttaa minua, joten laitan puhelimeni laukkuun.

"Hei, kulta", kuulen äänen ja sen jälkeen pojan, joka suutelee Jenniferia. Hänellä on blondit hiukset ja hän on suunnilleen Danin pituinen. Eli siis pitkä.

Hän irtoutuu pian Jenniferin huulilta ja silloin huomaan myös hänen silmänsä. Ne ovat vihreät ja hänellä on lempeä hymy. Ei kyllä minun makuuni, mutta ymmärrän kyllä, että miksi Jennifer hänestä tykkää.

"Sinä olet varmaan, Ava?" Darren kysyy ja minä nyökkään. Tarjoan kättäni ja hän tarttuu siihen. "Minä olen Darren. Jenniferin poikaystävä. Sen sinä taisit kyllä tietääkin?"

"Joo. Hauska tavata", sanon hymyillen ja käännyn silloin katsomaan maailmanpyörään. Haluan jo päästä tuon kyytiin. Haluan ottaa kuvia ja lähettää ne Danille. Haluan myös päästä syömään, että en tule kuolemaan.