Bad liar//IN FINNISH

13. Luku

"Missä sinä siis olit?" Dan kysyy, kun syömme aamupalaa. Minä siirrän katseeni käsiini ja kohautan vaan olkiani.

"Olin vaan ulkona. En halunnut herättää teitä", sanon ja hymyilen hiukan. Dan nyökkää ja siirtyy katsomaan munakastaan. Jennifer jää tuijottamaan minua hiukan pitemmäksi aikaa, mutta ei sano mitään. Hän vaan siirtää katseensa takaisin aamupalaansa.

Minulla ei ole oikein nälkä. Katselen aamupalaani ja käyn päässäni kaikki mahdollisia asioita. Isä ei ole oikeasti isäni, jota en vaan voi hyväksyä tai uskoa. Minulla oli syöpä, joka leikattiin, mutta nyt olen lentänyt takaisin Engalantiin, enkä yksin. Poikaystäväni tuli mukaani. Eihän tuo kuulosta edes todelliselta. Ei minulle voi sattua tuollaisia asoita.

"Voinko istua teidän kanssa?" Kuulen Jaydenin kysyvän ja osoittaa paikkaa minua vastapäätä. Minä kiroan sisälläni hiljaa ja toivon Jaydenin vaan lähtevän. Mitä hän edes tekee täällä?

"Sinä et koskaan syö täällä." Jennifer sanoo ja kääntyy katsomaan Jaydenia.

"Ajattelin nyt tulla. Vaihtelu virkistää." Jayden vastaa ja istahtaa Jenniferin viereen. Vilkaisen Dania, joka tervehtii Jaydenia. Minä nojaan poikaystävääni vasten ja pidän katseeni tiukasti lautasessani.

Hetken kuluttua kuulen korkejen kopinaa, eikä ole vaikea arvata, että kuka sieltä tulee. Nostan katseeni pikaisesti ja huomaan rehtorin kävelevän meidän pöytää kohti. Näen hänen ilmeestään, että kaikki ei ole hyvin. Kaikki ei ole hyvin hänen mielestään. Minusta siis tuntuu, että saan kuulla hänen huutoaan.

"Mitä ihmettä sinä teet täällä? Sinä et koskaan syö aamiasta täällä ja nyt sitten päätit tulla. En ymmärrä, että miksi haluat aina suututtaa minut", rehtori aloittaa ja Jayden kohauttaa vaan olkiaan. Lopulta rehtori siirtää katseensa minuun ja minuasta Daniin. Tästä asiasta hän varmasti puhuu jotain.

"Ja mitä sinä oikein mietit? Et voi tuoda poikaystävääsi tänne. Jos muut oppilaat tajuavat, että hän on poikaystäväsi, niin syntyy kaos. Kaikki haluavat tuoda poikaystävänsä ja kaverinsa tänne. Ei olisi pitänyt antaa lupaa tähän. Luoja sentään!"

"Et sinä kieltänyt sitä, että Dan ei saisi tulla syömään. Eikä hän voi kokonaista viikkoa olla siellä huoneessa."

Rehtori hieroo ohimoaan ja näyttää siltä, että hän on räjähtämässä. Jayden virnuilee hiukan ja katselee äitiään. Minä puolestani katson häntä hiukan pelokkaana, koska en halua kuulla mitään huutoa. Hän voisi oikeasti olla loman tarpeessa. Hänellä tuntuu olevan ihan liikaa stressiä.

Tirskahdan pienesti, kun ajattelen rehtorin palmujen alla. Mimosa kädessä ja bikineissä ottamassa aurinkoa.

"Onko tämä sinusta hauskaa?" Rehtorin tiuskaisu herättää minut takaisin tähän todellisuuteen ja kohotan katseeni häneen. Hän näyttää edelleen vihaiselta tai paljon vihaisemmalta.

"Anteeksi", sanon kainosti ja käännyn katsomaan vieressäni istuvaa Dania. Hän on kiertänyt käden ympärilleni, jota rehtori katsoo tuimasti. En voi olla miettimättä, että milloin hän on viimeksi ollut jonkun miehen kanssa.

"No ihan sama. Varmaan kaikki ovat jo nähneet hänet, joten antaa olla. Ja minähän tykkään huuta ja komennella. Ei silti mitään koskemista täällä." Rehtori sanoo ja Dan vetää käden pois ympäriltäni.

"Mene sinä Jayden sinne asuntolaan syömään."

"Miksi ihmeessä vaihtaisin nyt paikkaa? Taidan syödä aamiaisen tässä loppuun. Sinä puolestasi voisit mennä tekemään niitä töitäsi." Jayden sanoo äidilleen, joka alkaa muuttua punaiseksi. Minusta tuntuu, että hän ihan varmasti huutaisi pojalleen, jos me ei oltaisi tässä. Toisaalta on outoa ajatella, että miksi hän ei voisi huuta nyt. Ei hän pelkää huutamista. Uskon hänen tosin tuovan jotain yksityisasioita esille, joten se lienee syy. Niitä asioita hän ei varmasti halua levitellä.