Bad liar//IN FINNISH

11. Luku

"Ava! Ava!" Jayden huutaa ja tarttuu kädestäni kiinni. Minä käännyn katsomaan häntä, mutta vedän käteni irti hänen otteestaan uudestaan.

"Mikä siinä on? Miksi kaikki valehtelevat minulle?" Kysyn ja tällä kertaa lähden juoksuun. Jayden ei seuraa minua, koska en kuulee minkäälaisia askelia takaatani. Käännyn kumminkin ympäri ja en näe Jaydenia. Huokaisen jo helpotuksesta, mutta sitten tunnen törmääväni johonkin. Nostan katseeni ja kohtaan Danin lämpimät silmät. Halaan häntä välittömästi ja itken hänen rintaansa vasten ihan kunnolla.

"Voidaanko me mennä sinun luoksesi yöksi?" Kysyn itkun seasta ja näen Danin nyökkäävän. Hän tarttuu kädestäni kiinni ja lähtee kävelemään metsäpolkua eteenpäin.

****

"Miksi meidän pitää lähteä jo näin aikaisin?" Dan kysyy ja hieroo silmiään.

"Minulla on vielä se magneettikuvaus, koska en suostunut sädehoitoon. Pitää siksi varmistaa, että etäpesäkkeitä ei ole levinnyt. Ja haluan olla siellä tarpeeksi aikaisin, että kerkiän sinne ennen muita. En tule nimittäin päästämään heitä sinne huoneeseen tai muutenkaan juttelemaan kanssani. He saavat pysyä aulassa tai lähteä pois."

"Oletko aivan varma, Ava? Minä ainakin haluaisin sinne vanhempani, vaikka olisin kuinka vihainen tahansa." Dan sanoo, mutta minä pudistan päätäni.

"En halua heitä sinne, enkä tule haluamaan. Sinä olet yksi harvoista", sanon ja istahdan Danin syliin. En kertonut Danille syytä, että miksi olen heille vihainen. En halua puhua siitä nyt.

"Dan", mutisen ja hän kääntyy katsomaan minua. "Voitaisiinko me lähteä Englantiin jo ylihuomenna? Jos saisit siirettyä sen loman? Minä haluan pois täältä."

"Kai se onnistuu. Miksi sinä haluat pois täältä? Mitä niin kamalaa vanhempasi tekivät?" Dan kysyy ja minä käännän katseeni pois.

"Ei sillä ole mitään väliä. Lähdetäänkö jo?" Kysyn ja Dan nyökkää. Nousemme ylös ja Dan lähtee etsimään autonavaimia. Minä katson, että onhan minulla kaikki tavarat. Enhän minä paljoa tarvitse, koska voin hyvin päästä sieltä pois ja tänään.

Tai minä aion päästä sieltä pois tänään.

****

Yhden aikaan lääkäri tulee huoneeseen ja katselee hetken aikaa meitä. Lopulta hän kääntyy katsomaan kansiossa olevia papereita. Hän katsoo niitä hetken aikaa kulmat kurtussa ja kääntyy jälleen katsomaan meitä.

"Leikkausta jo valmistellaan. Kuvissa ei näy etäpesäkkeitä, joten kaikki menee suunnitelmien mukaisesti", lääkäri sanoo ja minä nyökkään.

"Sinulle on tuolla kuusi vierasta", lääkäri sanoo hiukan varovasti ja minä mulkaisen häntä. Minä sanoin, että en halua nähdä heitä. Miksi hän yrittää vihjailla minulle nyt heistä?

"Jos sinä päästät heidät katsomaan minua, niin minä helvetti vie järjestän sinulle potkut. Sinun pitää kunnioittaa minun tahtoani."

"Ava!" Dan sanoo vierestäni ja minä huokaisen syvään.

"Anteeksi. Tarkoitukseni ei ollut huutaa. En vaan halua nähdä vanhempani tai sitä poikaa. Voit päästää Jenniferin ja pikkuveljeni tänne leikkauksen jälkeen."

"Hyvä on. Hoitajat tulevat hakemaan sinut vartin sisällä", lääkäri vielä sanoo ja lähtee sitten huoneesta pois. Me jäädään Danin kanssa hetkeksi kahdestaan ja minä tuijottelen kattoa.

"Sinä voit kyllä puhua minulle, Ava. Mitä on tapahtunut?"

"Olen väsynyt, Dan. En halua puhua vanhemmistani tai Jaydenista. Olen todella väsynyt ja en halua tai jaksa keskustella tästä nyt", sanon ja Dan nyökkää alistuneena. Hän tarttuu kädestäni kiinni ja puristaa sitä pienesti.