Bad liar//IN FINNISH

5. Luku

"Mennäänkö me sitten?" Darren kysyy ja ottaa tyttöystäväänsä kädestään kiinni. Molemmat meistä nyökkäävät ja menemme jonottamaan. Jono ei ole niin pitkä, kun oletin sen olevan. Ei tässä nyt menen ehkä niin pitkään, kun ajattelin.

Puolen tunnin kuluttua pääsemme viimein ostamaan liput ja yhdessä vaiheessa en ollut edes varma, että onko tämä jonottaminen kaiken tämän arvoista. Tuntui nimittäin, että jono liikkui todella hitaasti. Nyt olemme kumminkin päässeet ostamaan lippumme. Olen antamassa rahaa, mutta Darren tarttuu käteeni.

"Älä suotta. Minä maksan meidän kaikkien liput", hän sanoo ja kerkiää antaa korttinsa, ennen kuin minä kerkiän reagoida asiaan mitenkään.

"Eikö hän olekin ihana?" Jennifer kuiskaa minulle ja suorastaan sädehtii ilosta. Minä nyökkään hymyillen ja huokaisen, kun Jennifer on kääntänyt katseensa muualle. En halua kertoa hänellä tätä, mutta minun mielestä tuossa jätkässä mättää joku. Paha sanoa vielä mikä, koska tapasin hänet puolituntia sitten. Mutta minä silti tiedän sen. Tunnen sen luissani.

"Mennäänkö?" Darren kysyy ja Jennifer lähtee kuljettamaan meitä eteenpäin. Pääsemme vaunuun ja istumme alas. Darren istuu meidän väliimme, mutta minua ei kyllä tällä hetkellä kiinnostaisi vaikka molemmilla puolellani istuisi sata raiskaajamurhaajaa. Olen niin lumoutunut tästä kaikesta. Vaikka olemme vielä alhaalla, niin maisemat ovat todella kauniit. Siis ihan oikeasti.

Pyörä menee tietysti hitaasti, mutta se ei minua haitata ollenkaan. Minä olen aina vihannut korkeita paikkoja, mutta nykyään se ei ole niin kauheaa kuin ennen.

Käännyn hieman ja näen Jenniferin katsovan ympärilleen. Hän on varmasti käynyt täällä monesti, mutta näyttää olevan silti aika innoissaan tästä.

"Monestiko sinä olet käynyt täällä?" Kysyn ja Jennifer kääntyy katsomaan minua.

"En kertaakaan. Tämä on minun ensimmäinen kerta. Onhan sen vähän outoa. Olen asunut täällä koko elämäni, mutta en ole koskaan käynyt täällä", Jennifer sanoo ja kääntyy jälleen katsomaan ulospäin. Minä otan puhelimeni ja laitan Danille pari kuvaa. Laitan myös pikkuveljilleni, koska tiedän, että he tulevat tästä niin kateellisiksi.

Hetken päästä tunnen käden reidelläni. Käännyn katsomaan kättä ja sen jälkeen Darrenia. Katson häntä oudosti ja hän vaan hymyilee minulle. Hän puristaa pienesti reittäni ja lähtee kuljettamaan kättään ylemmäs. Minä revin hänen kätensä irti, joka saa hänen kasvoilleen hämmästyneen ilmeen. Minä mulkaisen häntä ja siirryn hieman kauemmas. Minä tiesin, että hänessä on jotain vialla. Ja tämähän se on.

Hän on sika.

Hänen toinen kätensä oli minun reidelläni ja samalla hän pitää tyttöystäväänsä kainalossaan. Tyttöystävää, joka rakastaa häntä valtavasti. Minä näen kuinka onnellinen Jennifer oikeasti on. Pitäisikö minun kertoa hänelle? Pilata hänen parisuhteensa? Vai pitäiskö minun olla kertomatta? Silloin hän olisi parisuhteessa, mutta ei todellakaan terveessä sellaisessa. Enhän minä voi sitä sallia. Jennifer ansaitsee olla onnellinen. Onnellinen pojan kanssa, joka pitää hänestä yhtä paljon, kun Jennifer hänestä.

Loppu kierros menee vaan miettiessä ystävääni. Kiitos vaan, Darren. Sinä pilasit tämän. Minä en saanut tästä hyviä muistoja. Ainostaan huonoja.

"Mennäänkö nyt sinne syömään?" Jennifer kysyy, kun pääsemme maailmapyörästä pois. Minä nyökkää ja sillon Jennifer käänty katsomaan Darrenia. "Tuletko sinä mukaan?"

Voi luoja! Ei! Sano ei!

"Voinhan minä tulla. Olisi mukava tutustua enemmän tähän sinun ystävääsi", Darren sanoo ja iskee minulle silmää.