Niko
Viimein pääsimme Nummelaan perille. Loppumatkan tuo kiimainen poikaystäväni oli malttanut pysyä erossa minusta. "Sun hiukset sojottaa vähä joka suuntaan", Joel naurahti.
Parkkeerasin auton Aleksin lapsuudenkodin pihaan ja ryhdyin itsekin tutkimaan asiaa, hän oli oikeassa. Korjasin niitä hieman, jotta meidän puuhailut ei ollut liian selkeitä.
Hymähtäen nousin autosta ja hain takapenkiltä laukkumme. Menimme suoraan sisälle, sillä ovi ei ollut lukossa. Rilla juoksi vauhdilla luoksemme katsomaan ketä tuli.
"Täällä ei vissiin uskota huonoon onneen", Joel totesi, kun hän löysi Aleksin ja Ollin vessan ovelta. Kävelin blondin taakse, sillä hän tukki koko käytävän.
"Ei. Me haluttii olla toistemme tukena ja ihan tarpeellista tähänki asti ollu. Ei me uskota siihen et joku yhessä vietetty yö ennen häitä pilais ne", Olli hymähti silittäen kihlattunsa hiuksia
"Jep", Aleksi komppasi. Nyökyttelin päätäni ja menimme vierashuoneeseen. Talo alkoi olla jo täynnä, kun Joonas ja Tommikin olivat täällä, he olivat tulleet jo aamulla.
Mutta eihän meidänkään tulemisesta kauaa ollut, puhuimme vain aivan eri kontekstista. Blondi meni istumaan sängylle ja jäi tuijottamaan eteensä miettien selkeästi jotakin.
Sillä aikaa purin hieman meidän tavaroita, aamulla kuitenkin oli aikainen herätys ja pitkä ja suuri päivä edessä. "Niko..", blondi aloitti hiljempaa. Käänsin katseeni häneen kysyvänä.
Mutta en saanut asialle mitään jatkoa, joten menin istumaan Joelin viereen sängylle kietoen toisen käteni hänen ympärille. "Kerro vaa", kehoitin hiljaa.
Joel
Tämä tuntui todella tyhmältä, miksi ajattelin eksääni näin pitkän ajan jälkeen? En siis todellakaan sillä tavalla, mietin vain sitä miten paskasti Jessica minua kohteli.
"Kiitos", kuiskasin vain tuijottaen lattiaa. "Kiitos et halusit auttaa jo sillon ku kamppailin mun entisessä suhteessa. Ilman sua mä olisin varmasti siinä edelleen, ellen olis jo luovuttanu elämän kanssa", jatkoin.
"Kyllähän se tuntuu nii hullulta ajatella, millasta paskaa jouduin kestää. Ja miten hullu se nainen on. Ja miten paljon se halus vaa kostaa mulle, onneks se on nyt vankilassa", huokaisin nojaten päätäni Nikon vastaavaan.
Hän oli ottanut minua kädestä ja silitti sitä antaen minun avautua ja purkaa mieleni näistä ajatuksista, hän aikoi kuunnella. Sitäkin piirrettä arvostin tuossa jätkässä todella.
"Onneks mun ei tarvi nähä sitä enää ikinä. Luulis sen vankilassa oppineen jotaki", totesin aivastaen. "Terveydeksi. Mut niinpä. Mut kai sä tiiät sen et tollasesta selviytyminen ei oo itsestäänselvyys?" Niko muistutti.
Aloin miettimään asiaa tarkemmin. Kaikki se esittäminen, valehtelu, sanojen miettiminen tarkkaan, unettomat yöt, pelkääminen, ylipäätään jokaisesta päivästä selviäminen.
"Ei kai niin. Ei kenenkää pitäis joutuu pelkäämään ja miettii sanojaan yötä päivään. Mut silti jotenki on sellanen olo et olishan siitä nyt voinu muutenki selvitä, vaikka hyvähän se nyt on sanoo", pohdin.
"Kyllähän se nyt voi tuntuu siltä ku sun ei enää tarvi kestää sitä. Mut Joel oikeesti, et sä olis kestäny paljoo pidempää. Just siks mä käskinki sun erota siitä", brune huomautti vakavana.
Nyökkäsin katsoen käsiämme. "Mut sille suhteelle oli tarkotus, ei me muuten oltais tässä", totesin hymyillen hieman. Nikon kanssa olin saanut olla aina oma itseni.
"Ei niin", hän komppasi vetäen minut suudelmaan niin, että kaaduimme sängylle päällekäin makaamaan. Hymyilin hänen huulia vasten, tuolle brunelle ei tarvinnut valehdella mistään.
Hän ei uhkaillut tai kiristänyt minua mistään, en saanut unettomia öitä hänen takia. Päinvastoin, Nikon ansiosta sain öisin paljon paremmin nukutuksi.
"Mä en vois kiitollisempi susta. Sä merkkaat mulle nii vitusti", kuiskasin poikaystäväni pukiessa hupun päähäni. "Samoin", brune hymyili suloista hymyään.
***
3 LUKUU JÄLJELLÄ 💙
ESTÁS LEYENDO
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfic(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
