Niko
Olin leikkimässä Ramonan kanssa lattialla, kun ovikello soi. Joel nousi sohvalta ja juoksi eteiseen avaamaan oven, Aleksi ja Olli olivat tulossa luoksemme viettämään iltaa.
Yritin viime hetkillä peittää hupparin kauluksella kaulassani olevia fritsuja. Perseessäni kyllä tuntui eiliset puuhailumme ja se näkyi myös kävelemisessäni.
"Tulkaa nopeeta nii Ramona ei kerkee karata", Joel kehotti eteisessä. Pidin kissan huomion laserlelussa, Rommilla oli ollut niitä useampia. Yksi niistä oli siinä kenkälaatikossa, missä se lepäsi rauhassa.
"Ihana nähä taas", hymyilin Ollille ja Aleksille, kun he kävelivät peremmälle. Ramona juoksi syliini laserlelun valon perässä, se oli rakastunut siihen heti. Aivan niin kuin Rommikin.
"Niko.. mä tiiän et tää on todella puskista tullu kysymys, mut haluisiks sä olla mun bestman?" Aleksi kysyi yhtäkkiä. Nostin katseeni häneen yllättyneenä, minä hänen bestmaniksi?
Huoneessa oli hetken aikaa täysi hiljaisuus. En ollut koskaan ollut tuollaisessa kunniatehtävässä. Toki halusin auttaa Aleksia ja Ollia heidän häiden järjestämisessä, molemmat olivat minulle parhaita ystäviä.
"Todellaki, ihana et kysyit", hymyilin ja nousin lattialta ylös yrittäen käyttäytyä normaalisti, vaikka perseeseeni sattui edelleen Joelin eilisestä käsittelystä. Mutta en minä sitä katunut, en todellakaan.
Blondi virnuili minulle kävelytavastani, ilmankos kun hän oli siihen syy. Halasin kuitenkin Aleksia hymyillen. "Meinasitteks te ketä toiseks bestmaniksi?" kysyin sitten ja istuin hänen ja poikaystäväni väliin.
"Joonasta. Mut meillähän on pian uus keikka nii vois kysyy siellä", Olli vastasi katsoen minua, ennen kuin hänen katse laskeutui kaulaani ja hänen huulille nousi kaiken kertova virne.
"Mitäs te eilen ootte tehny?" hän kysyi tuijottaen minua ja Joelia vuorotellen.
"Eipä ihmeitä" "Leikitettii Ramonaa", vastasimme Joelin kanssa yhtäaikaa vaihtaen nopeat katseet.
Yritin vielä pelastaa tilannetta nostamalla huppariani ylemmäs, mutta Aleksikin virnuili huomaten fritsut kaulassani. "Aijjaa", hän vittuili nauttien siitä.
"Siks sä kävelitki nii vaikeesti!" mustahiuksinen päätteli ylpeästi, senkinkö hän oli ehtinyt huomata? "Samaa me voidaan vittuilla teille hääyön jälkee, jos ees kävelette sen jälkee", Joel huomautti vittuilevasti.
"Eikö hääyön kuuluki olla ikimuistoinen", brune huomautti. "Kenties", hymähdin punastuneena. Mieleeni tuli entistä paremmin eilinen ja punaisuuteni vain lisääntyi.
"Mut mun ei ilmeisesti tarvi sit tehä mitää", Joel totesi helpottuneen kuuloisena ja risti kätensä päänsä taakse. "Sua ei pyydetty bestmaniks mutta saathan sä silti auttaa", Olli virnisti.
"No voi jumalauta", poikaystäväni kirosi ja kävi hakemassa meille bisset jääkaapista. "Ei oo Ramonalle ei. Sulla on vettä kupissa, jos on jano nii juo sitä", blondi kehotti tuijottaen kissanpentua pitkään.
"Nii Joel, vesi on janojuomaa, ei bisse!" Olli muistutti ja aukaisi tölkkinsä. "Älä sinä siinä kuule vittuile", Joel tuhahti. Pidätin nauruani hänen istuessa takaisin viereeni.
"Ramona on sulonen", Aleksi vaihtoi aihetta, ehkä tämä vittuili sai nyt riittää.
"Nii onki. Eihän se Rommii voi korvata, mut elämässä pitää mennä eteenpäin, kaikkihan täältä aikanaan lähtee", hymähdin.
Hörppäsin bisseäni nojaten Joeliin. Seurasin Ramonan tekemisiä, se oli vielä liian nuori saadakseen tehdä mitä halusi ilman valvontaa. Hyvähän se meidän oli sanoa eilisten puuhien jälkeen..
"Sitähän se elämä on", mustahiuksinen komppasi ja katsoi myös ihastellen kissanpentua. Hymyilin itsekseni sulkien hetkeksi silmäni. Oli mahtavaa saada tällainen kunniatehtävä.
Noiden kahden rakastuneen häistä tuli varmasti upeat ja ikimuistoiset. He olivat todella ansainneet toisensa. Nytkin he suutelivat kun eivät pystyneet olla toisistaan erossa.
"Jos ykski bissepisara tippuu sohvalle nii mä en vastaa seurauksista", Joel uhkaili taas, kun kaksikko juotti toisilleen bissejään kauhean vaikeasti. Repesin nauramaan pudistaen vain päätäni.
***
Mitä ne seuraukset sitten on? 🤭
Ja hei 10k täynnä, kiitos! 🤍🙏
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
