You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️

88. Uusi sivu

Sama timeskip ku Oleksissa: 1 kk

Niko

"Sä koputat", ilmoitin nauraen, olimme olleet jo tovin Kaspianin oven takana. Kumpikaan meistä ei jostain syystä halunnut soittaa ovikelloa tai koputtaa oveen. Joten nauroimme vain rappukäytävässä.

Huokaisten Joel otti kädestäni kiinni ja painoi sillä ovikelloa. Osoitin hänelle murhaavan katseen hymyillen kuitenkin. Emme oikeasti olleet juoneet mitään muuta kuin vettä, mutta silti meno oli tätä luokkaa.

"Moi", Mira hymyili, hämmennyin hieman ja käänsin katseeni blondiin, hänkin oli yllättynyt. Mitä hän täällä teki? "Ketä siellä on?" Kaspian huusi olohuoneesta.

"Naapureita", nainen vastasi ja päästi meidät peremmälle. "Niko ja Joel?" brune päätteli ja ilmestyi pian näkökenttäämme. "Iltaa", hän hymyili. "Aa joo, saanko esitellä tyttöystäväni?" Kaspian hymyili.

Hän kietoi kätensä Miran ympärille, minun ja poikaystäväni ilmeet olivat varmasti näkemisen arvoisia. "Onnee hei", Joel virnisti, kävelimme viimein olohuoneeseen istumaan.

"Kiitti. Ja kiitti hei neuvosta, en mä muuten olis tässä tilanteessa", Kaspian hymyili onnellisen näköisenä. "Mitä?" ihmettelin huvittuneena ja nostin katseeni poikaystävääni.

"Jouluna saatoin vihjasta Kaspianille siitä miten nää kaks vaihto katseita. Yritin lähinnä saada muuta ajateltavaa sillon ku käytii pihalla nii pystyhän sen suorittaa vittuilulla", blondi selitti hymähtäen.

"Mut mitä muuta teille kuuluu, asutteks te yhessä?" hän jatkoi pitäen kättään sohvan selkänojan päällä, joten olin käytännössä hänen kainalossa. "Joo", Mira kertoi hymyillen.

He taas vaikuttivat niin rakastuneilta. Aivan kuten Olli ja Aleksi. Aivan kuten me kaksi. "Millon saadaan häihin kutsu?" virnistin, olivathan he todella suloisia yhdessä.

"Ilmeisesti nyt", nainen naurahti ja katsoi puhelintaan. Samassa minun, Joelin ja Kaspianin puhelimet värähtivät. En vaivaantunut ottamaan omaani esille, poikaystäväni sai tehdä sen.

"Olemme tervetulleita seuraamaan, kuinka Olli Matela ja Aleksi Kaunisvesi sanovat toisillensa tahdon 22.3. klo 13 Nummelan kirkossa. Juhlat jatkuvat Aleksin lapsuudenkodissa", hän luki ja näytti minullekin viestiä.

"Ihana päästä häihin, ne kaks on nii rakastuneita", Mira hymyili innostuneena, hän oli jotenkin todella aito ja hyväsydäminen. Ymmärsin kyllä mitä Kaspian hänessä näki.

"Nii mäki oon suhun", brune virnisti hieman ja pussasi naisen otsaa. "Noni hei, mekin ollaan täällä", Joel huomautti. "Voidaanhan meki pussailla", ehdotin katsoen häntä ylöspäin.

Joel

Hymähdin Nikon ehdotukselle ja pörrötin vain hänen hiuksia. "Meille muuten tulee lapsi", Mira kertoi yhtäkkiä. Hämmennyin täysin hetkeksi ja tuijotin tuota pariskuntaa suu auki.

"Ooks sä raskaana?" brune kysyi. "Ei, en! En oo!" toinen brune nauroi. Minähän olin ainut blondi, vaikka alunperin brune. Eli salaisesti kuuluin joukkoon, ulkonäkö vain hämäsi.

"Se Olli joka oli meillä jouluna, nii hän muuttaa meille. Me adoptaidaan hänet, raukka joutunu vaihtelemaan kotia ja omistamaan millon millasetki vanhemmat", Mira selitti.

Nyökyttelin päätäni, kieltämättä se poika oli joutunut vaihtamaan kotiansa useasti. Sellaisen käsityksen olinkin saanut Ollilta ja Aleksilta, kun olimme puhuneet joskus asiasta.

"Teistä tulee varmasti hyvät vanhemmat, saittehan te joulunaki jo Ollin rauhottuu ja huolehitte siitä pari seuraavaa päivää", Niko hymyili. "Jep", komppasin häntä.

Oli ihanaa nähdä Kaspian viimein onnellisena. Viimein hän oli löytänyt rinnalleen ihmisen, joka oli selkeästi yhtä kusessa häneen kuin hän itse. Meidän kohtaamiset eivät aina olleet ollut kovin mukavia.

Mutta jospa se kaikki oli nyt takana. Oli aika vaihtaa uusi sivu elämässä. Se paska sai jäädä edelliseen lukuun. Tämän luvun nimittäin oli pakko olla onnellisempi. Ja ehkä tämä kirja sai onnellisen lopun.

***

Mitäs se Joel vihjailee? 🤭