Ehkä nauruvarotusta? 😀
Joel
Katsoin huvittuneena Nikon kynsiä. Olivathan ne mustassa kynsilakassa, mutta niin olivat myös hänen sormetkin. Ja nenänpää. Mutta itse hän alkoi nauramaan taidoilleni!
Nyt vain makoilimme kolmestaan sängyllä ja kumpikin selasimme puhelimiamme. Rommi taas yritti kerjätä meiltä huomiota, mutta fanien Tiktokit olivat tärkeämpiä.
"Vittu mulla on kuuma", Niko aukaisi suunsa ja käänsi katseensa minuun. "Ota huppari pois", virnistin saaden hänet punastumaan. "Eiku sä voisit lopettaa olemasta nii komee", hän huomautti.
"Mä en voi itelleni mitää", vittuilin omahyväisesti. Brune tuhahti näyttäen minulle keskisormeaan ja nousi istumaan antaen Rommille viimein huomiota. "Mä pöllin sit sulta t-paidan", Niko uhkasi.
"Aivan vapaasti", nauroin. Hän ei tainnutkaan tietää, millainen atomipommi vaatekaappini oli. Hädintuskin uskalsin itse avata sen ovia, mutta annoin Nikon tehdä sen aivan vapaasti.
Nousin itsekin istumaan ja kuvasin, kun hän aukaisi vaatekaapin ovet. Sieltä vyöryi suoraan erittäin monet hupparit, farkut, t-paidat, sukat ja bokserit brunen päälle. Repesin nauramaan täyttä näylle.
"Jaa tämän takia annoit mulle luvan", Niko totesi bokserit naamallaan. En saanut enää happea nauramiseni takia, tämä oli ehkä hauskin asia koko vuonna. "Minne se Rommi katos?" hän mietti sitten ja katsoi ympärilleen.
Kissa maukaisi vaatteideni seasta, jolloin repesin uudelleen nauramaan. "Vittu auta", räkätin kaatuen sängylle makaamaan. Kuvasin edelleen brunea, joka alkoi myöskin nauramaan.
Räkätimme sitten yhdessä kuin viimeistä päivää. Ainakin meillä oli hauskaa. Ja tekemistä loppupäiväksi. Vaatekaapin järjestelyssä todellakin meni aikaa.
Ehkä joitakin vaatteita pystyi vain heittämään pois? En todellakaan tarvinnut kaikkea, saatoin mennä viikon samoilla vaatteilla. Kävin siis toki suihkussa siinä välissä!
"Mut mä ainaki löysin sen t-paidan", Niko hymähti sitten ja riisui hupparinsa. Lopetin kuvaamisen ja nautin vain itse näkymistä. "Et sä tarvi paitaa ollenkaa", virnistin.
"Noniin Joel, ei tartte flirttailla", hän huomautti huvittuneena valikoiden sopivaa t-paitaa. Lähinnä kaikki olivat bändipaitoja, mutta niissä myös riitti valinnanvaraa. "Kylläpäs", väitin pyyhkien nauramisesta syntyneitä kyyneliä.
Niko
Istuin kaikkien vaatteiden keskellä alkaen lajittelemaan niitä. Joel vain makasi sängyssään ja silitti Rommia, joka oli pelastunut näistä vaatteista. Tiesin kyllä ettei blondi ollut siivonnut hetkeen, mutta tämä oli jo yllätys.
"Joel.. miks täällä on vittu avattu kortsu, jossa ei onneks ole sinun mällejä?" kysyin katsoen kulmat kurtussa kortsua ja näytin sitä poikaystävälleni. "Varmaa runkannu joskus?" hän esitti pokkana.
"Joskusko? Kyllä sulla sen verran varmat otteet on ollu et varmana oot useemminki runkannu", huomautin jatkaen vaatteiden viikkaamista. Niitä myös riitti.
"Hauska tietää", Joel virnisti. Näytin hänelle taas keskisormea heittäen kortsun hänen päälleen. "Hyihyi sinua", hän torui ja lähti viemään sitä roskiin. "Just", naurahdin pudistaen päätäni.
Olin taas jatkamassa blondin hupparien viikkaamista, kun itse blondi hyppäsi selkääni. Kaadoin hänet vaatepinoon ja aloitimme painimatsin. Yritin käyttää hyödyksi fiksuuttani, mutta Joelilla oli enemmän voimaa.
Lopulta makasin hänen alla, samalla kun pidimme intensiivistä katsekontaktia. Olimme hieman hengästyneitä äsköisestä painista. Ja ehkä äsköisestä flirttailusta.
"Sun työ meni aikalailla hukkaan. Mut mä voin kans lisää tonne sun ja mun tänhetkiset vaatteet..", Joel kuiskasi pitäen käsiäni pääni yläpuolella. "Sulla panettaa", päättelin virnuillen.
"Ehkä. Tai sit mä vaa haluun keskeyttää sun siivomisen taas. Tai laittaa sut siivoo mun mällei", hän hymähti hiljaa näykkäisten hellästi kaulaani. Ehkä saimme sittenkin muita suunnitelmia loppupäiväksi..
***
Saattekohan ens luvussa smuttia? 😳
Saanen muistuttaa siitä 100 seuraajasta ennen uutta kirjaa, tällä hetkellä on 56. Eli jos et oo vielä käyny, nii käy laittaa mut seurantaan ja käy ihmeessä lukee mun muutki kirjat :)
YOU ARE READING
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfiction(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
