You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️

45. Kotona

Niko

Olin herännyt aamulla helvetin huonoon oloon. Oksentamaanhan siitä mentiin suoraan. Kello oli nyt 17.03, eikä Joel ollut vastannut viesteihini, eikä mikään ihme.

Olin kai eilen baarissa ottanut hänen puhelimen taskuuni, eli en saanut siihen jätkään yhteyttä. Olin jo käynyt soittamassa hänen ovikelloa, odottanut ainakin vartin, mutta mitään ei tapahtunut.

Olin käynyt studiollakin, mutta hän ei ollut siellä. Ei ollut siis saanut kännissä mitään ideaa mennä sinne. Nyt mietin pääni puhki missä helvetissä se blondi oli.

Kukaan jätkistä ei tiennyt myöskään, missä Joel oli. Oliko meidän säätäminen sittenkin liikaa? Sanoinko eilen jotakin tyhmää? Missä vaiheessa hän edes lähti? Oliko hän kunnossa?

Kävelin taas hermostuneena kämppääni ympäri yliajatellen kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. En vain muistanut, milloin hän oli lähtenyt. Ilmeisesti hän ei ollut sanonut kenellekään asiasta.

Kyyneleet alkoivat puskea silmiini väkisin, mitä jos tämä kaikki oli syytäni? Ei Joel yleensä jättänyt tähän aikaan avaamatta ovea. Kyllä hän varmasti olisi herännytkin oven hakkaamiseen ja ovikellon soittoon.

Kaspian ei myöskään ollut kotona. Kotona.. Hain puhelimeni keittiöstä ja menin yhteystietoihini. Selasin e:n kohdalle ja päätin soittaa Eemilille. Jos Joel oli jostain syystä lähtenyt takaisin Ouluun?

Eemil: Moro.

Minä: Moi. Satutko tietää onks veljes siellä päi?

Eemil: Joel? Ei oo näkyny, olihan se täällä viime viikolla.

Minä: Tiiän, mut entä nyt?

Eemil: Ei se ainakaa kotona oo tai mun kämpillä. Eiks se oo Helsingissä?

Minä: No sen ku saatana tietäs. Me oltii eilen baarissa ja se meni kai vessaa mut sen jälkee sitä ei näkynykkää. Ja sen puhelin oli jääny sinne baarii nii nyt se on mulla. Ja kävin jo pimpottelee ja hakkaa sen ovee vartin ajan.

Eemil: Voi vittu.. Kuitenki sammunu kännissä ojaa ja se ei enää tiiä missä se on.

Minä: Musta ku tuntuu et nyt ei oo siitä kyse..

Eemil: Hei kyllä se löytyy, se on varmaa menny kaverinsa luokse tai jotaki muuta, eiköhän sillä oo kaikki hyvin.

Minä: No toivotaa nii. Ilmota heti jos kuulet siitä jotaki.

Eemil: Ilmotan. Niko kaikki järjestyy, mä lupaan.

Minä: Toivotaa nii. Moikka.

Eemil: Moi.

Puhelun loputtua annoin kyyneleiden valua poskilleni. Pelkäsin oikeasti ihan helvetisti, että olin mennyt pilaamaan kaiken. Olin varmasti sanonut tai tehnyt eilen jotakin tyhmää.

Hautasin kasvot käsiini epätoivoisena. En kuitenkaan ehtinyt rypeä kauempaa itsesäälissä, kun minun ja Joelin puhelimet alkoivat värähdellä useasti. Katsoin omaani, bändin ryhmässä oli useita viestejä Ollilta. Pian kyseinen brune soitti minulle.

Olli: *epämääräistä selitystä itkun keskeltä*

Minä: Olli ihan rauhassa, hengitä eka rauhallisesti, mä en saa vittuukaa selvää.

Olli: Mä en tiiä missä Aleksi on!

Minä: Olli rauhotu eka. Ootko käyny studiolla?

Olli: Oon.

Minä: Lähistöllä?

Olli: Oon.

Minä: Soittanu Aleksin vanhemmille?

Olli: No vittu oon! Mitä jos sille on käyny jotai?

Minä: Mä en tiiä. Joelki on kadonnu jonneki perseesee, se ei oo kotonaa eikä studiolla eikä Oulussa.

Olli: Nehän lähti yhessä vessaa eikä palannu. Ooks sä soittanu Joelille?

Minä: En, sen puhelin oli jääny baariin ja olin kai kännissä ottanu sen mukaa.

Olli: Voi vitun vitun vittu.

Minä: Älä muuta sano. Vie Rilla Joonakselle tai jolleki hoitoon ja tuu tänne.

Olli: Okei, mulla menee puol tuntii. Aleksin autoki on muuten täällä..

Minä: Okei. No mut nähää pian, moi.

Puhelun loputtua pääni oli entistä enemmän sekaisin. Mitä niille kahdelle oli tapahtunut? Ei vittu varmasti ollut sattumaa, että kumpikaan heistä ei vastannut ja molemmat olivat vain kadonneet. Jotakin tässä oli taustalla. Mutta mitä?

***

Siinähän se kysymys onki..