Joel
Kärsimme edelleen tylsyydestä. Makasimme taas sohvalla ja tuijotimme kattoa, oikein luovaa. "Tehäänkö jostai biisistä cover?" Niko ehdotti sitten rikkoen pitkään kestäneen hiljaisuuden.
"Joo mut mistä?" vastasin kysymyksellä katsoen poikaystävääni. "Katotaa. Mä voin pimputtaa pianoo ni sä saat rääkyä", hän ilmoitti ja nousi sohvalta. Jäin vielä makaamaan selaten Spotifytani.
"Tehtäskö vittu viimein In The Endistä cover?" naurahdin. Sitä fanimme olivat odottaneet todella pitkään, joten nyt oli hyvä aika sille. "Joooo!" Niko innostui ja alkoi soittamaan pianoa.
Hän etsi sopivia nuotteja, sillä aikaa kun aloin etsiä itselleni kitaraa. Todennäköisesti meidän piti ensin harjoitella loppupäivä, ennen kuin saimme mitään aikaan.
Mutta ei se haitannut ollenkaan, ainakin oli jotain tekemistä. Aloin laulamaan kertosäettä avatakseni ääntäni etsien samalla plektraa, jota ei tuntunut löytyvän mistään.
"Eikö tää nyt kuulosta Linkin Parkilta?" Niko kysyi ja alkoi soittamaan pianoa. Kuuntelin tarkasti hänen soittamista, helvetti tuo brune oli taitava tässäkin asiassa. "Todellaki", hymyilin.
"Vedetää pari kertaa ennen ku kuvataa vaikka Youtubeen", jatkoin virittäen kitaraa. "Joo, jätkätki saa sit ihmetellä mistä me näi Porkomainen idea repästiin", poikaystäväni hymähti.
Puolen tunnin säätämisen jälkeen olimme viimein valmiita. Niko aloitti soittamaan pianoa, johon liityin kitaralla. Olin halunnut jo pitkään toteuttaa tämän coverin, viimein sille oli aikaa.
Aloitimme laulamisen ja vedimme sen tunteella. Rakastin kuunnella meidän molempien ääntä yhdessä, se kuulosti aivan helvetin upealta. Sitä ei vain osannut selittää.
Saimme biisin vedettyä ja Niko soitti vielä pianoa. Hän käänsi katseensa minuun hymyillen, joten sen enempää miettimättä laskin kitaran sohvapöytää vasten ja suutelin häntä.
Hain puhelimeni pianon päältä lopettaen videon kuvaamisen. Aloimme katsomaan sitä hiljaisuudessa, kunnes kiinnitin huomiota, ettei minulla ollut edelleenkään paitaa ja omistin kaksi lettiä.
Nikon nauroi asialle katsoessaan puhelintani. Suutelin häntä uudestaan, kunnes molemmat meistä säikähti ikkunaan törmännyttä asiaa. Kiljahdin hypähtäen taaksepäin, lintu saatana.
"Onks ikkunat kii?" valitin poikaystäväni nauraessa itseään kuoliaaksi. "Vittu Niko ei oo hauskaa!" kiljuin, lintu oli onneksi jo lähtenyt. Pysyin silti ikkunasta monen metrin päässä.
Niko
En vain pystynyt lopettaa nauramistani, Joelin ilme oli todellakin näkemisen arvoinen. "Ei sua sua syö, mä suojelen sua", ilmoitin sitten tasaten hengitystäni. "Nauramalla?" hän kyseenalaisti tuijottaen ikkunaa.
"No se ainaki lähti pois", huomautin ja aloin nauramaan uudestaan. Blondi pudisti päätänsä, ennen kuin hän alkoi lataamaan videota Youtubeen. Se oli mennyt kerralla putkeen, harvinaista.
"Mä en oikeesti kestä miten ihana ääni sulla on", huokaisin sitten kuunnellen uudestaan hetki sitten tekemäämme coveria. Se oli ollut tavoitteena jo pitkään ja viimein se toteutu.
"Samaa voi sanoo sulle. Onhan sulle nyt varmasti okei et fanit saa tietää meiän suhteesta?" Joel varmisti sitten. Nyökkäsin vain ihaillen hänen paljasta yläkroppaa, ei todellakaan huono näkymä.
"Saapahan senki kerralla pois alta. Tuskin jokanen ees kattoo vikaan sekuntiin asti", hymähdin ja aloin mainostamaan coveriamme Instagramissa.
"Eihän meiän videoiden kohalla koskaan voi tietää mitä on luvassa", Joel hymähti heiluttaen lettejään suloisesti. "Sä varmaan voit sit kans tehä meille ruokaa", virnistin ja vaihdoin samalla puheenaihetta.
"Sun vanhemmat teki jo mun ruoan", blondi virnisti ja istui syliini hajareisin. Päädyin tuijottamaan hänen paljasta rintakehää, kun en muutakaan nähnyt. "Niinkö?" hymähdin.
"Mm, usko tai älä", hän kuiskasi alkaen suudella kaulaani hitaasti. Suljin silmäni alkaen tuntea jotain kovaa haaroissani, saimme taas lisää tekemistä illaksi..
***
Jos tääki on vähä sekava nii tää on kirjotettu 7. elokuuta, yläaste alkaa ylihuomenna ja mä vittu kuolen tähän jännitykseen. 👍
Update huomenna alkaa 3. jakso ja mulla alkaa 9.55. 👍
VOCÊ ESTÁ LENDO
You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️
Fanfic(Valmis) Yö toisensa jälkeen kului kattoa katsellessa. Ei se muuttunut siitä miksikään, vaikka kuinka tuijotti. Välillä piti siirtyä ihastelemaan seiniä. Nukkumisesta ei ollut puhettakaan, minuutit tuntuivat ikuisuudelta ja hyvää asentoa ei löytynyt...
