You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️

70. Ohjeita

Niko

Silitin Joelin säärtä tuijottaen kattoa. Olimme studiolla, Joonas oli myös täällä. Lähinnä vain yritimme tappaa aikaa jotenkin, poikaystäväni selasi Instagramia, minä tuijotin kattoa ja toinen blondi teki jotain Porkomaista.

"Paskooko kaikki täällä kymmenen kertaa päivässä vai miks tätä vessapaperii kuluu nii paljon?" kuulin hattarapään pohtivan ja ilmestyvän näkökenttääni. Siinäpä vasta kysymys.

"Porko jos et oo huomannu nii sitä paskaa ei pyyhkästä yhellä pienellä paperinpalasella, eikö äiti oo opettanu et puunaat sitä persettäs niin kauan et paperi on puhas?" hymähdin.

Joelkin laski puhelimen rinnalleen katsoen minua ja Joonasta hyvin huvittuneena. "Miten se perse sen paperin putsaa?" hän kysyi, Joel repesi nauramaan hysteerisesti.

"Se paperi putsaa sun perseen siitä paskasta. Sitten ku sitä paskaa ei enää oo sun persereiässä, nii siihen paperiinkaan ei jää mitään", selitin yrittäen pidättää naurua, ei jumalauta tuon jätkän kanssa.

"Jaa..", Joonas tuumi ja palasi takaisin vessaan. Huokaisin huvittuneena ja pudistin päätäni, ei ollut Joonaksen äiti opettanut poikaansa. Onneksi minä olin kertomassa se hänelle, kun hän oli jo 29-vuotias.

"Voi luoja", Joel huokaisi myös jatkaen puhelimensa selausta. Hänen jalat olivat sylissäni, joten jatkoin niiden silittämistä ja katon tuijottamista. Tänään oli jo ensimmäinen päivä joulukuuta.

Asiat olivat taas vaihteeksi paremmin. Joel sai öisin nukuttua pari tuntia enemmän. Olin nimittäin kehottanut häntä puhumaan minulle ihan mistä vain iltaisin, jotta hän saisi ajatuksiaan vähemmäksi.

Se oli selkeästi vaikuttanut blondin yöuniin, puhuminen oli auttanut. Ja hänellä meni selkeästi paremmin, kun pystyimme puhumaan asioista ääneen. Se oli suhteessa tärkeintä.

"Enks mä vois tulla sun luo?" Joonas kysyi keskeyttäen ajatukseni. "No mikset", hymähdin tutkien blondin kasvoja, nojasin päätäni sohvan selkänojaan ja hänen pää oli kasvojeni päällä.

"Lähetäänkö heti?" Joel ehdotti nousten istumaan viereeni. Nyökkäsin nousten sohvalta ylös, ei meillä muutakaan tekemistä ollut täällä. Paitsi käydä ohjeita siitä miten puhdistat perseesi paskasta.

Joel

Ei mennyt kauaa, kun olimme päässeet perille Nikon luokse. Ei meillä täälläkään ollut sen ihmeellisempää tekemistä, mutta ainahan pari bisseä pystyi vetämään, jos ei muuta keksitty.

"Kuinka se Rommi on joutunu kuuntelee isien ääniä ku ne on pitäny hauskaa?" Joonas lässytti kissalle ottaen sen syliinsä. "Rontti ei onneks vastaa", poikaystäväni totesi vinkaten minulle silmäänsä.

Osoitin hänelle virneen, parempi vain kun Joonas ei tiennyt enempää. "Voi raukkaa, saanu teistä pahat traumat.. hei nyt Rommi, ei saa sammuttaa valoja", Joonas tuhahti, se oli laittanut tassunsa blondin silmille.

Repesin nauramaan Nikon kanssa, otin nopeasti puhelimen taskustani ja kuvasin tätä sekoilua Instagramiin, fanitkin saivat päivän naurut. Ei ihme, kun Joonas Porkon sekoilusta kyse.

Huokaisin huvittuneena seuraten hänen ja Rommin säätämistä, se ei nähtävästi tykännyt blondin lässyttämisestä sille. Rommi kyllä laittoi vastaan, jossei se tykännyt jostakin.

Käänsin katseeni takaisin Nikoon, hän seurasi kissansa puolustautumista hymyillen. Hänen hymy oli todella suloinen, en voinut olla hymyilemättä itsekin.

Oli jännä juttu, miten pari viikkoa sitten halusin vain päättää elämäni ja nyt vain hymyilin. Sain kiittää siitä taas Nikoa, hän oli kehottanut minua kertomaan hänelle kaikki huoleni ja murheeni, jotta saisin nukuttua.

Ja se oli todella auttanut, olin saanut nukuttua paremmin ja alkanut voimaan paremmin. Jaksoin keskittyä täysillä uuden musiikin tekemiseen ja nähdä ystäviä. Se kaikki, Nikon avulla ja tuella. Hän oli auttanut minua jälleen niin paljon.

***

Muistakaa Nikon opetus!