You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️

12. Itsesääli

Joel

Kello oli jotain neljä, kun päätin kuluttaa aikani puhumalla Joonakselle. "Arvaappa Porko mitä?" aloitin keskustelun nojaten ikkunaan. Olli ja Aleksi istuivat takanamme, Tommi ajoi ja Niko istui pelkääjän paikalla, Joonas vieressäni.

Olimme pysähtyneet pari kertaa ostamaan ruokaa ja syömään. Tämä automatka tuntui todella pitkältä, kun ei ollut kunnon tekemistä ja kuulokkeissa ei ollut enää virtaa. "No?" hän kysyi kääntäen katseensa minuun.

"Mä olin eilen lähössä studiolle nii uuen naapurin muuttolaatikoita oli tiellä, nii siis se oli ihan vitun hottis jätkä, joka on saman ikänen ku minä, syntyny Lahessa ja asuu nyt mun naapurissa", selostin innoissani.

"Oho. Small talkia jäit sitte harrastaa", Joonas naurahti. "Ei ku se pyys mut bisselle illalla ja tarjos vieläpä. Sit se on kans poliisi ja sen koko nimi oli kai Kaspian Elias Niemelä", kerroin hattarapään suun loksahtaessa auki.

"Mitä sitte?" "Kävin kotona pakkaa tavarat ja menin sille yötä ku Jessicalla oli tyttöjenilta" "Missä nukuit?" Joonas kysyi nopeasti virnuillen. "Sen vieressä parisängyssä, ei pantu et älä kuvittelekaa", painotin viimeisiä sanoja.

"Vai sellasta", blondi virnuili minulle tietäen hyvin, että olin parisuhteessa enkä aikonut pettää Jessicaa, vaikken halunnutkaan olla hänen kanssaan yhdessä. "Mut siinähän on sulle hyvä naapuri et pitää sut oikeilla teillä", hän vittuili sitten.

"Väitätkö et mä rikkosin lakia?" kysyin muka loukkaantuneena. Ainahan kaikki meistä vittuili toisilleen ja toinen muka loukkaantui. "En tietenkää", Joonas sanoi totisena ja yritti näyttää enkeliltä. Ei hänellä silti ollut mahdollisuutta päästä taivaaseen.

Kaikki meistä joutui -anteeksi, pääsi- suoraan Helvettiin. Luonne kaikilla oli hyvä, mutta muuten olimme syntyneet Helvettiin. Mutta ainakin minä hyväksyin sen oikein hyvin, pääsisin sitten tapaamaan Saatanan.

Niko

Katsoin maisemia pidätellen kyyneleitäni. Pidin kuulokkeita päässäni, jotta muut luulisivat minun kuuntelevan musiikkia. Todellisuudessa kuuntelin Joelin ja Joonaksen keskustelua.

Tunsin olevani hyvin mustasukkainen. Totta kai Joelilla sai olla kavereita, sehän oli vain ja ainoastaan hieno juttu. Siitä huolimatta olisin halunnut olla tämä Kaspian. Josta Joel selittäisi innoissaan meille.

Joka sai nukkua Joelin vieressä. Joka sai hänet hymyilemään ja nauramaan. En edes ollut täysin varma miksi tunsin näin. Olin kyllä helvetin rakastunut, mutta kai pelkäsin etten koskaan saisi olla tuon blondin kanssa.

Samassa yksi kyynel putosi poskelleni. En viitsinyt pyyhkiä sitä pois, joten pidin vain katseeni maisemissa. Enää ei ollut kuin ehkä tunnin matka mökille. Lämmittäisimme saunan ja menisimme todennäköisesti uimaan.

Ehkä minun oikeasti vain piti unohtaa Joel. Se ei todellakaan ollut helppoa tai yksinkertaista, mutta se oli mielenterveyteni ja jaksamiseni kannalta paras vaihtoehto.

"Niko?" Tommi kuiskasi minulle heilauttaen kättään kasvojeni edessä, hän luuli että kuuntelin musiikkia. "Nii?" mutisin kääntämättä katsettani ikkunasta. Silmäni kimalsivat kyyneleistä, joita vastaan yritin taistella.

"Onks kaikki kunnossa?" hän kysyi varovasti ja todennäköisesti keskittyi ajamiseen. "Mm", mutisin, ääneni ei kyllä vakuuttanut ollenkaan. Ehkä hän antoi minun olla, Tommi oli fiksu mies.

Päätin oikeasti kuunnella musiikkia, jotta saisin jotain muuta ajateltavaa. En enää halunnut kuulla mitään Joelista ja Kaspianista. He olivat vain naapureita, mutta siitä huolimatta.

Olin yrittänyt olla mahdollisimman mukava Jessicalle, sillä Joel oli hänet valinnut. Ei minua. En ihmetellyt. Sitä ihmettelin miksi edelleen elin itsesäälissä, ei tuo blondi ollut minua varten, niin paljon kuin se sattukin.

Kyyneleet valuivat poskilleni, en enää voinut estää niitä. Onnekseni istuin etupenkillä, Tommi keskittyi ajamiseen, eli hänellä ei ollut aikaa pitää minulle ristikuulustelua mikä minulla oli. Ei hän muutenkaan ollut sellainen. Mutta sydänsuruja minulla oli.

***

Onks se sana ees sydänsuruja.. 😀