You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️

21. Ikimuistoinen

Joel

Olimme selvinneet aamupalasta ja olimme nyt matkalla Jyväskylää kohti. Istumajärjestys oli edelleen sama. Ja aika kului yhtä hitaasti kuin aina. Mietin entistä enemmän miten pääsisin Jessicasta eroon.

En tiennyt mikä helvetti tyttöystäväni ongelma tällä kertaa oli. Sitä olin kyllä jo pitkään kyseenalaistanut, mutta tämä alkoi jo olla vähän liikaa. Itse asiassa aika paljonkin.

"Homoja. Mitä vittua ne valittaa? Ei vetäis tunteisiinsa jos joku ei niitä hyväksy. Niiku, ei olis homoja nii niien elämä olis huomattavasti helpompaa. Sama lesbojen kohalla. Ei ennenkää sellasii ihmeellisyyksii oo ollu". Se oli Jessican turhautumisen syy ja mitä hän ei ymmärtänyt.

"Jos heteroita on ennenki ollu eniten nii miks sen pitäs muuttuu? Vittu ne hullut pitäs tappaa". Hävetti aivan helvetisti tuon naisen puolesta. Miten hän oikeasti kehtasi edes ajatella tuollaista? Saatika sitten sanoa ääneen.

Koko automatka oli mennyt hiljaisuudessa. Tiesin ettei kukaan halunnut sanoa mitään. Ei kukaan osannut. Niko taas vaikutti siltä, että hän voisi pitää todella pitkän saarnan Jessicalle.

Hän pysyi silti hiljaa, vaikka pystyin melkein kuulemaan hänen ajatukset. Niko oli aina ollut ihminen, joka puolusti toisia. Hän ei todellakaan hyväksynyt tyttöystäväni sanoja tai käytöstä. Varsinkaan viimeistä lausetta.

Tuijotin vain eteenpäin ja seurasin liikennettä. Tämä hiljaisuus oli oikeasti hyvin häiritsevä. Mutta Jessica ei ollut pyytämässä anteeksi tai katumassa sanojaan, hän oli helvetin itsepäinen. Ja suorasanainen, sen huomasi.

Niko

En ollut varma olinko oikeasti räjähtämässä kaikesta vihasta. Nyt olin entistä varmempi siitä, ettei Jessica voisi välttyä mitenkään saarnaltani. Ja se ei todellakaan jäänyt lyhyeksi. Siitä aioin pitää huolen.

Hän ei enää saanut satuttaa Joelia millään tavalla. Olin huomannut hänellä mustelmia kaulassa ja pieniä haavoja ranteessa, kun hän oli nukkunut.

Selkeästi Jessica oli väkivaltainen Joelia kohtaan. Se jos jokin satutti sydäntäni lisää. Olisin halunnut nyt heti tehdä pari asiaa selväksi tuolle naiselle, mutta kaikkien ei pitänyt tai tarvinnut kuulla sitä.

"Tarviiko pysähtyy?" Tommi kysyi rikkoen hiljaisuuden. "Ei kai", Joel vastasi ja piti katseensa edessään. Vilkaisin taakseni, Aleksi vaikutti hieman ahdistuneelta, Olli yritti selkeästi auttaa häntä jotenkin.

Aukaisin suuni sanoakseni jotain, mutta en tiennyt mitä olisin sanonut. Olin pahoillani tuon sekopään sanoista? Ei, ei kai minun kuulunut siitä pahoitella. Vain ja ainoastaan Jessican.

Käänsin katseeni kyseiseen naiseen ja mulkoilin häntä ihan kunnolla, vaikkei hän minuun päin katsonutkaan. Joel selkeästi huomasi sen sivusilmällään. Häntä selkeästi hävetti tyttöystävänsä käytös.

Ei mikään ihme. Päässäni kiehui edelleen ihan helvetisti. Purin huultani hengittäen rauhassa yrittäen pitää itseni kasassa. Samassa keksin helvetin hyvän idean, jonka kertoisin jätkille bäkkärillä.

Jessica oli joka tapaksessa seuraamassa meidän keikkaa, joten voisimme pitää johonkin väliin puheen siitä, miten jokainen oli tervetullut keikoillemme sellaisena kuin oli. Miten erilaisuus oli täysin normaalia.

Jos jollakin fanilla olisi pride lippu, niin todellakin ottaisimme sen lavalle. Sain ideallani itseni rauhoittumaan. Jätkät suostuivat tähän varmasti. Jessica varmasti vittuuntuisi oikein paljon, mutta ei se haitannut minua ainakaan.

Keikan jälkeen pitäisin hänelle helvetin pitkän saarnan. Se olisi varmasti todella ikimuistoinen, eikä hetkeen unohtuisi. Tuskin se heti menisi perille, mutta minulla oli kyllä aikaa ja jaksamista jankata asiani niin moneen kertaan kuin vain oli tarve.

Kaivoin puhelimen taskustani ja selasin fanien storyja. Jotkut odottivat meitä jo paikanpäällä, yllättävää. Kello oli 11.46, keikkamme olisi vasta kolmen aikoihin. En malttanut odottaa..

***

Oleksissa sitte siitä puheesta. Oon pahoillani et käytännössä on pakko lukee molempii kirjoja jotta ymmärtää paremmin tätä juonta, mut julkasen aina joka toinen päivä nii ei kai se nii paha oo.. 🥲