You can throw me to the flames // Joel x Niko ✅️

93. Ammattilainen

Joel

"Jokohan ne varmasti meni?" Joonas pohti katsoen minua ja Kaspiania vuorotellen. "Meni, eihän Tommin auto oo täällä", huomautin. "No sitte", hän hymähti ja alkoi hakkaamaan ulko-ovea.

Oli siis täysin mahdotonta soittaa ovikelloa tai koputtaa ihan normaalisti. Mutta Joonas oli Joonas, eikä sitä mikään muuttanut. Olihan hän todella viihdyttävä ilmestys.

"Jumalauta älä hajota tätä!" Olli huusi oven toiselta puolelta, ennen kuin hän aukaisi sen. Seisoin kaksikon välissä rivissä viattomana, en se minä ollut joka sitä ovea hakkasi.

"Sun polttarit alkaa nyt", Kaspian ilmoitti sitten ja lähti peremmälle, me muut seurasimme. "Aivan", Olli huokaisi, hänen oli syytäkin pelätä mitä oli luvassa, kun minä ja Joonas olimme paikalla.

"Joonas Porkon tuntien jäämme odottaa strippareita, eikö nii?" brune oletti istuen Kaspianin viereen sohvalle. "Mähän sanoin et se olis halunnu!" Joonas huudahti ja katsoi minua muka loukkaantuneena.

"Noniin Porko rauhotu, runkkaa illalla sitten", hymähdin pudistaen päätäni huvittuneena. "Mitäs ootte suunnitellu?"
Olli kysyi uteliaana. Vaikka ja mitä, hauskaa oli varmasti tulossa.

"Sä oot edellee vähä puolikuntonen nii ei voida painii, mut hauskaa voidaan pitää silti", Kaspian totesi, hän oli varmasti porukan fiksuin. Häneltä me ne ideat olimme saaneet eilen.

"Sä pääset tuuraamaan mua", annoin vihjeen virnistäen ja aloin käynnistämään televisiota. Etsin hetken aikaa karaokelaitteiden johtoja, ennen kuin löysin oikeat.

"Homma menee silleen, että yks kysyy kysymyksen. Kaks vastaa, se joka vastaa väärin tai toinen saa oikeen nii sen häviäjä laulaa voittajan määrämän biisin", Kaspian selitti kaikille.

"Okei", Olli nyökkäsi hieman hämmentyneenä. Joonas kaivoi taskustaan korttipinon ja asetti sen pöydälle. Korteissa oli erilaisia kysymyksiä laidasta laitaan.

"Juhlakalu saa alottaa", kehotin virnistäen ja rapsutin samalla Rillaa, se halusi tulla syliini. Olli otti ensimmäisen kortin pakasta ja luki kysymyksen ääneen: "Minä vuonna Suomi itsenäistyi?".

Tämä oli varmasti pelkkää yleissivistystä, mutta enhän minä sitä vuotta muistanut. Mutta vastahan muutama vuosi sitten siitä tuli 100 vuotta? "Yli 100 vuotta sitten" "1917", vastasin Kaspianin kanssa yhtäaikaa.

"Voi vittu Joel", Olli nauroi vastaukselleni ja antoi brunelle kortin, hän sai tietenkin vastauksen oikein. Hän alkoi valitsemaan minulle biisiä laulettavaksi, mikään niistä ei kuulostanut tutulta.

"Tiiäks sä tätä?" Kaspian kysyi. "En?" vastasin katsoen häntä ja television ruutua. Tämä oli tietenkin tarkoituksella tehty. "Hyvä", brune virnisti ja ojensi minulle langallisen mikrofonin.

"Just", huokaisin ja kuuntelin biisin alkua hämmentyneenä. "En mä oo koskaa kuullu tätä enkä mä tiiä miten tää menee", valitin, mutta samassa lauluosuus alkoi jo, joten vedin sen hyvin epämääräisesti.

"Sitä suuremmalla syyllä", Olli nauroi ja pudisti päätään. Näytin hänelle keskisormea yrittäen tajuta soitosta, miten mikäkin kohta olisi kuulut laulaa. En silti tajunnut, vaikka ammattilainen olinkin.

~~~~~

"Niksuuuu", hymyilin ja halasin poikaystävääni eteisessä. "Joriiiii", hän lässytti ja hyppäsi syliini kietoen jalkansa ympärilleni. "Mulla oli ikävä sua", mutisin hänen kaulaa vasten.

Hengitin brunen tuoksua keuhkoihini, vaikka oli ollut hauska päivä niin olin ikävöinyt häntä silti. Olin jo tottunut olemaan aina Nikon kanssa. "Mullaki sua", hän kuiskasi.

Mira ja Kaspian sekä Olli ja Aleksi myös halasivat toisiaan. "Tommi..", Joonas vihjaili, ennen kuin hän meni halaamaan brunea. Repesin nauramaan poikaystäväni kanssa heille.

Mira alkoi sitten ottamaan Aleksista, Ollista ja Rillasta yhteiskuvaa. Hän oli todella taitava ja lahjakas valokuvaaja. "Oliks täällä niitä strippareita?" Niko kuiskasi minulle virnistäen.

"Ei. Olisiks sä halunnu nähä?" kuiskasin takaisin virneeni vain leventyessä. "Ehkä, mut onhan mulla täysin oma sellanen", hän hymähti hiljaa, etteivät muut kuulleet. Eikä heidän tarvinnutkaan..

***

Aijjaa 🤭