You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

"Oli ikävä."

||Tommin nk. Kuukaus myöhemmi||
Olimme studiolla. Joonas oli ihan hermona, sillä Niko tulisi tänään katkolta takaisin kotiin. "Mitä jos se ei oo muuttunu?" Joonas mietti ja käveli ympyrää. "Rauhotu, kyl se on." Sanoin. "Eihän teil oo enää huumeit missää teiä kämpäs?" Joel kysyi. "En mä tiiä. Heitin ne sillo joskus roskii, joten mä en tiiä onks niit missää." Joonas vastasi. "Mul sä sanoit et se hakkas sut vierotusoireiden takii." Olli sanoi. "No nii se hakkaski." "Wait se hakkas sut ku se oli selvinpäi?" kysyin. "Mitä väliä? Ei puhuta siit nyt." Joonas sanoi. "Selvä, ei sit. Soitat heti jos se tekee sul jotai, ni tuun hakee sut meil." Olli sanoi Joonakselle. Joonas nyökkäsi. "Pitäis varmaa lähtee kotii päi. Niko varmaa tulee kotii koht." Joonas sanoi. Nyökkäsimme. "Näkyillää." Hän sanoi ja lähti studiosta.

||Nikon nk. Time skip||
Astelin tutun oven eteen missä luki Porko. Hymyilin itsekseni. Kaivoin avaimet taskustani ja avasin oven. Astuin eteiseen, suljin oven ja otin kengät pois jaloistani. Kuulin askeleiden tulevan minua kohti ja pian näin aviomieheni. Levitin käteni, merkiksi että hän tulisi halaamaan. Joonas juoksi luokseni ja halasi minua tiukasti. Hän hautasi kasvonsa rintakehääni. "Oli ikävä." Hän sanoi. "Samoin." Sanoin. Pian kuulin Joonaksen itkevän. Erkaannuin halista, laitoin käteni hänens poskille ja nostin hänen kasvot itseäni kohti. Pyyhin peukaloillani hänen kyyneleet pois. "Hei miks sä itket?" Kysyin hiukan huolestuneena. "O-Oon nii ilo-onen et sä oo k-kotona." Hän vastasi. Hymyilin. "Voi rakas." Sanoin. Joonas yhdisti huulemme. Vastasin suudelmaan. "Vittu ku oon kaivannu tätä nii paljo." Sanoin kun erkaannuimme suudelmasta. "Ni-ii mäki." Joonas sanoi.

Laitoin käteni hänen lantiolle, jolloin huomasin että hän oli laihtunut. "Eks sä oo syöny?" Kysyin. "Oon." Joonas vastasi hiukan ihmeissään. "Oot laihtunu." Sanoin. "No ehk pari kiloo on tippunu, ei sen vakavempaa." Joonas sanoi naurahtaen. "Pari, paljon sä painat täl hetkel?" "Voidaanko nyt lopettaa täst puhuminen? Mä syön, en oo millää laihdutus kuurilla. Mult tippu vaa pari kiloo, koska mul oli ikävä sua, ja unohdin huolehtii ittestäni vähä, mut kaikki on hyvin. Oikeesti." Joonas sanoi. Katsoin häntä hiukan epäuskoisesti. "Niko usko, mul on kaikki hyvi." Hän sanoi. "Selvä sit." Sanoin.

||Ollin nk.||
"Ale ihan oikeetsi, mikä sul on? Oot ollu kuukaude ihan helvetin outo. Et päästä mua ittes lähel mitenkää." Sanoin. "Oon kunnos." Aleksi vastasi. "Älä puhu paskaa ja kerro mikä vittu sua vaivaa." "Oonko läski sun mieletsä?" "Senkö takii oot ollu tollanen, etkä oo syöny kunnol?" "Vastaa! Oonko läski sun mielestä!" "Et ole! Sä et oo ikinä ollu mun mielestä läski, etkä ikinä tuu olee!" Huusin. Aleksi ei sanonut mitään. Kävelin hänen lähelle ja nostin hänen paitaa ylös, jolloin huomasin että hän on laihtunut. Aleksi laski paitansa alas ja kietoi kätensä mahansa ympärille. Huokaisin. "Laihdutat, taas." Sanoin pettyneenä. Aleksi ei sanonut mitään vaan katsoi lattiaa hiljaa.

"Miks? Miks sä teet näin itteles? Olit jo hyvä aikasemmi, miks laihdutat? Miks rääkkäät ittees siihe asti et oot melkee kuolemas?" Kysyin. "A-Ajattelin et olisin p-paremma näköne, jos olisin yht l-laiha ku Joonas.." Aleksi vastasi. "Aleksi, kulta mä rakastan sua just sellasena ku sä oot, sun ei tarvii muuttaa ittees mitenkään. Joten kiltti syö ja lopeta laihduttaminen." Sanoin. "Okei, mä lopetan." Aleksi sanoi. "Kiitti." Sanoin. "Saanko halata sua?" Kysyin. Aleksi nyökkäsi pienesti. Halasin häntä ja asetin pusun hänen hiusten sekaan. "Rakastan sua just sellasena ku oot, muista se." Sanoin hänelle ja hän nyökkäsi.
_________________________
Sanoja: 550