You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

Häät

Sidoin Porkon käteen sideharson, jonka jälkeen me lähdimme olohuoneeseen. "Onks kaikki hyvin?" Aleksi kysyi Joonakselta. "Miten se nyt ottaa." Joonas sanoi ja istui Aleksin viereen. "Mitä on käyny?" Aleksi kysyi. "Ale älä viitti kysellä. Porkol on nyt hiukan vaikeet." Sanoin ja mustahiuksinen mies käänsi katseensa minuun. "Anteeks, Joonas." Hän sanoi. "Ei mua haittaa." Joonas sanoi. "Joonas onks sul nälkä? Ajateltii Alen kaa tilaa jotain." Kysyin. "Ei mul nyt oikee oo." Hän vastasi, nyökkäsin ja lähdin keittiöön tekemään minun ja Aleksin tilausta.

||Aleksin nk.||
Istuimme Joonaksen kanssa hiljaisuudessa, tai no siis melkein, telkkarista pyöri joku ohjelma. Hetken päästä Joonaksen puhelin soi. Kuulin kun hän huokaisi, mutta ei vastannut puhelimeen. Hänen puhelimeen soitettiin monta kertaa uudestaan, mutta hän ei vastannut. "Vois jo helvetti lopettaa." Hän sanoi hiljaa. Puhelimeeni soitettiin. Otin sen taskustani ja huomasin että Niko soitti minulle, joten vastasin.
>Puhelu<

Minä:
Joo?

Niko: Onks Joonas siin?

Minä:
On se.

Niko: Annako sil puheliemn, haluun puhuu sille.

Minä:
Okei.

Yrtitin antaa puhelinta Porkolle, mutta hän ei suostunut ottamaan sitä. "Joonas se on Niko. Ota tää puheli nyt." Sanoin. "En haluu puhuu sil just nyt." Blondi kitaristi sanoi. "Joonas kuuntele ees siitä." "Okei okei.". Joonas otti puhelimen minulta ja lähti toiseen huoneeseen.

||Joonaksen nk.||

Minä:
No mitä?

Niko: Miks et vastaa omaa puhelimees? Ja miks lähit?

Minä:
En vastaa ehk siks ku en haluu puhuu sul ja lähin koska en jaksanu kuunnella sun huutoo, ja etten vaan olis mitenkää häiritsemäs sua.

Niko: Et sä mua häirinny, mä vaan....no oon ihan vitun hermona nyt. Mummi joutunu sairaalaan, meiän häät on ylihuomenna ja pelkään koko ajan että sun mielenterveys ei kestä. Ei mun ollu tarkotus huutaa, mut mul on täl hetkel pinna kireellä, eikä se sust johu. En oo voinu nukkuu kunnol, ku stressaan täl hetkel ihan helvetisti kaikest.

Minä:
Sanoin sul et tarviin apuu ja et mun käsi sattuu, mut sä vaa huusit mul. Oon iteki hermona nyt, mut mult sentää löytyy aikaa sul, mut sult ei löydy aikaa mul, ei oo löytyny nyt pariin päivään. Tajuuks et tarviin huomiooki välil, ettei mun mielenterveys petä. En syytä sua, mut haluisin vaan et olisit mun tukena ja kuuntelisit mua.

Niko: Anteeks siitä. Oon niin pahoillani. En tiiä miks oon käyttäytyny näin sua kohtaan, ehk ajattelin et tarviit tilaa. Ja tietenki mä oon sun tukena kaikessa, voit aina puhuu mul. Vaiks en sanois siihen mitään, mä kyl kuuntelen sua. Miks sun käsi sattus?

Minä:
Sorruin....anteeks.

Niko: Joonas miks et puhunu mul?

Minä:
Yritin, mut vaikutit kiireiselt, ni en halunnu häiritä sua.

Niko: Mä en oo ikinä niin kiirenen etten ehtis omaa miesystävääni kuuntelee. Voit aina tulla puhuu mul, onks selvä.