You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

Kitara

Istuin suihkun lattialla ja käsistäni valui verta. Olin herännyt pari tuntia sitten ja no olen istunut melkein siitä asti täällä ja vetänyt ranteeni auki. Jotenkin eilisestä tuli yksinäinen olo. Joonaksella sentään oli joku kotona odottamassa ja huolehtimassa hänestä, kun minulla ei ollut ketään.

Ajattelin kyllä että menen Aleksille, mutta Joel olisi varmaan siellä, joten en viitsinyt.

Otin terän vielä käteeni ja viilsin kaksi syvää haavaa vasempaan reiteeni, jonka jälkeen heitin terän pois.

||Joonaksen nk.||
Heräsin kauhean pahaan oloon, nousin ylös ja juoksin vessaan oksentamaan. "Vitun krapula." Valitin. Tunsin yhtäkkiä jonkun käden silittävän selkääni, josta säpsähdin, kun katsoin taakseni näin Nikon. "Pelästytinkö?" Hän kysyi. "Et." Vastasin vaisusti. Minulla oli vieläkin haikea olo eilisestä. Käänsin pääni takaisin vessanpönttöä päin, kun tunsin että oksennan uudestaan.

||Aleksin nk.||
Seisoin parvekkeella, nojasin kaiteeseen ja poltin tupakkaa. Minulla oli jotenkin paha olo, joka voi johtua eilisestä, koska no en ole syönyt varmaan kuukausiin kunnolla ja nyt kun söin kunnolla, se oksettaa minua.

Hetken päästä tunsin kahden käden kietoutuvan vyötäröni ympärille. "Huomenta." Sanoin. "Huomenta." Joel sanoi takaisin. "Oon ylpee sust." Hän sanoi. "Miks?" "Sä söit sen koko ruuan minkä tilasin sulle." "K-Koko ruua-an?" "Nii.". Tumppasin tupakan parveekkeen kaiteeseen ja heitin sen sitten alas. Irrotin Joelin kädet lantioltani ja menin nopeasti sisälle, Joel perässäni. "Ale mikä sul tuli?" Hän kysyi, mutta en vastannut. Menin vessaan, suljin oven ja laitoin sen lukkoon. "Aleksi?! Hei! Avaa tää ovi!" Joel huusi vessan oven toiselta puolelta. Menin polvilleni vessanpöntön eteen, vedin toisella kädelläni hiukseni taakse päin ja työnsin sitten toisen käden sormet kurkkuuni. "Aleksi lopeta toi! Sun ei tarvii tehä tota! Oot täydellinen just niinku oot!" Joel huusi, en välittänyt. Jatkoi tekemistäni niin kauan kunnes oksensin ja monta kertaa. Kun olin omasta mielestäni valmis, pyyhin suuni vessapaperiin, heitin sen pönttöön, nousin ylös, vedin vessan ja menin sotten pesemään käsiäni ja huuhtelemaan suutani, jonka jälkeen lähdin. Oven avattuani, näin Joelin seisomassa sen edessä kädet puuskassa. "Sä tarviit ammattiapua." Hän sanoi yhtäkkiä. "En tarvii. Oon kunnossa, oikeesti." Vakuutin hymyillen. "Sä oot kaukana siitä. Oot vaan kasa luuta, se ei oo terveellistä. Sun sydän ei kestä tollasta. Sun pitää syödä tai sä kuolet." "Mä tiedän sen, mut se ei oo helppoo. Joka saatanan päivä on yhtä hemmetin taisteluu elämän ja kuoleman väliltä. Luuletko sä etten mä oo yrittäny syödä? Helvetti siit asti ku mul doagnosoitiin tää paska, oon yrittäny parantuu, mut tuloksitta. Oon yrittäny parantuu täst nyt 2-3 vuotta, ilman mitään tuloksia. Ainut mitä noiden vuosien ja kuukausien välil on tapahtunut, on se että mun paino on vaan tippunut alemmas, mut se ei oo noussu. Ja jos mun paino on nousuu, mä tiputan sen mahdollisimman nopeasti. Mä yritän ihan helvetisti joka päivä, mut se yks ääni kertoo etten mä oo tarpeeks ja et mä oon läski, jolloin mä pakotan itteni tiputtaa lisää painoa. Se ääni ottaa must kokonaan vallan, eikä siit parantumisest tuu mitään, mut mä silti yritän." Selostin. Joel halasi minua. "Anteeks. En tienny." Hän sanoi hiljaa ja asetti sitten pusun hiusteni sekaan. "Ei haittaa. Anteeks." Sanoin. "Mist sä nyt pyydät anteeks?" "Siit et tuon sul hirveet stressii koko ajan ja huolia. Ihan kaikesta." "Ale hei. Ei se haittaa mua. Rakastan sua." "Mäki sua." Sanoin.

||Ollin nk. Time skip||
Olimme kaikki studiossa ja äänitimme. Nikolla ja Joonaksella ei näyttänyt olevan kaikki hyvin. Joonas vältteli poikaystäväänsä ja tämän kosketusta, tiedän että viime ilta oli traumatisoivaa, mutta eihän Porko siitä mitään muista varmaankaan.

Studiossa oli rauhallista, ainakin hetken aikaa, kunnes kuului kauhea rysähdys. Kaikki meistä käänsi katseensa Joonakseen ja Nikoon. Huomasin Porkon kitara lattialla ja se oli rikki. Joonas vain tuijotti kitaraansa joka lojui lattialla. "Rakas mä-." Niko yritti sanoa jotain Joonakselle, mutta tämä keskeytti hänet. "Älä puhu mulle, okei!?" Joonas huusi. "Se oli vahinko. Mä vaan koskin sun olkapäähän ja sä tiputit sen lattialle." Niko kertoi. "No et ois koskenu! Tai olisit voinu edes vittu varottaa!" "En tienny ettet haluu et kosken suhun." "Olisit kysynyt! Ja eiks eilisen peruusteel vois päätellä, etten haluu et muhun kosketaa vähään aikaan!?" "Turvat tukkoo molemmat!" Joel huusi. Kun käänsin katseeni Joeliin, huomasin että hän piti käsiänsä Aleksin korvien päällä.

"Porko, Niko ei tarkottanu ja sä olisit myös voinu sanoo jotain siitä että kosket Joonakseen." Joel sanoi. Molemmat katsoivat lattiaan. "Pyytäkää anteeks toisiltanne ja tää ei sit toistu." Joel sanoi ja he nyökkäsivät. "Anteeks, oikeesti. Ei mun pitänyt sua pelästyttää tai saada sun oloo epämukavaks." Niko sanoi. "Anteeks et suutuin sulle, et voinu tietää. Ja no omaahan syytäni tää oli." Joonas myönsi. He halasivat ja sopu oli taas laskenut meidän studioon. Joel otti kätensä pois Aleksin korvilta ja pussasi häntä hiusten sekaan. Purin poskeani ja katsoin jonnekin muualle.
_________________________
Sanoja: 761