You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

Parvekkeenovi

Kävelin parvekkeelle ja nojasin ovenkarmiin. "Oon pahoillani et huusin sulle." Sanoin. Aleksi vain hymähti. "Haluisin et ymmärtäisit sen, ettei kaikis ihmisis oo hyvii puolii ja Max on yks niistä kenel ei oo sitä." Sanoin. "En jaksa puhuu täst, ni voitko antaa olla?" Hän kysyi. "En, en voi." Vastasin. Menin parvekkeelle ja suljin oven takanani. Nojasin oveen. "Eiku Olli ihan oikeesti, mun pääsärkee, en jaksais nyt." "Joo no, ei voi mitää. Meiän pitää kuitenki puhuu täst." "Kuule meil on menny lähi aikoina hyvin, ja haluisin et meil menis vieläki, ni en jaksais mitää ylinmääräst kinaa nyt." "No ne mäkää ja siks ois hyvä et me puhuttais täst, eikä vaa jätettäis sitä huomiotta." "Ei siitä oo mitään puhuttavaa." "Joo eipä. Näin et sua ärsyttää se mitä sanoin ja että sä pelästyit." "Well no shit Olli. Mä pelkään huutamist, pitäis sun se jo tietää." "No joo joo, mut-." "Nii, sun ei tarvii aina huutaa mulle ku sua vähänki ärsyttää joku asia." "Tiiän, oon pahoillani. Ei se oo ikinä sun vikas ku mä sulle huudan, oon vaan joskus ihan vitun väsyny ja turhautunu, ja sit se kaikki purkautuu huutamisella. Ei mun tarkotus oo sulle huutaa." "Joo tajuun, mut kai sä tiedät että sillon ku sä huudat mulle, ni must tuntuu et oon tehny jotain, mistä oot vihanen." "Rakas ku en mä ole sulle vihanen." "Mä tiedän, tuntuu vaa silt." "Oon pahoillani, oikeesti oon." "Mmm." Aleksi sanoi. Menin halaamaan Aleksia takaapäin ja laitoin leukani hänen olalle. Pussasin häntä poskelle. "Rakastan sua." Sanoin. "Mäki sua." Hän sanoi. Aleksi heitti tupakkansa parvekkeelta alas. Olimme menossa takaisin sisälle, mutta en saanut parvekkeen ovea auki, eli se oli mennyt lukkoon samalla kun laitoin oven kiinni. "Noni, kiva, jäätii jumii." Aleksi sanoi. "Niinkö?" Kysyin sarkastisesti. "No kenel on vara-avain?" Hän kysyi. "Joonaksel." Vastasin ja kaivoin kännykäni taskustani. Soitin Joonakselle.

||Joonaksen nk.||
"Voi vittu, aina pakko keskeyttää." Niko sanoi ja lopetti liikkumisen. "Eiku jatka vaa, mä vastaan." Sanoin hänelle ja otin puhelimeni yöpöydältä. Katsoin kuka soitti ja se oli Olli, joten vastasin. Nikol alkoi liikkumaan. "Mgh! V-Vittu varota ku alat liikkuuh!" Huusin. "Sori." Niko sanoi.

>Puhelu<

Olli: Tiiäkö, ei olis tarvinnu vastat ku ootte keskel hommianne, mun ei tarvinnu kuulla tota.

Minä:
No..N-Nikoh hida-astah. Ni ol-liks jotai tärkeet?

Olli: Joo oli, Mä ja Ale jäätii parvekkeel jumii, ni heti ku ootte valmiit, ni ois kiva jos tulisitte käymää ja päästä meiät pois parvekkeelta.

Minä:
Juuh.....ei täs v-varmaankaa ngh k-kaua mee.

Olli: Kiva....heippa.

Olli lopetti puhelun. Laitoin puhelimeni sivuun ja kiedoin käteni Nikon kaulalle. Vedin hänet suudelmaan, johon hän vastasi.

||Ollin nk.||
Katsoin puhelimeni ruutua järkyttyneenä. Ei olisi pitänyt soittaa, olisin säästynyt traumoilta. "No?" Aleksi kysyi. "Joo tota...hyvät uutiset ne tulee pelastaa meiät myöhemmi." "Ja ne huonot?" "Tarviin terapiaa ja toivon et oisin kuuro." Vastasin. "Selvä." Aleksi sanoi hiukan ihmeissään. "Usko mua, sä et haluu tietää." Sanoin ja hän nyökkäsi.

||Time skip||
Hetken päästä parvekkeen ovi avautui. Nousimme Aleksin kanssa ylös tuolelilta ja lähdimme parvekkeelta. "Kiitti." Aleksi sanoi. "Juu, ei mitää. Miten ees te jäitte jumii?" Niko kysyi. "No menin puhuu Alelle, sit laitoin oven kiinni ettei Ale lähtis keske keskustelun ja sit huomasin et ovi oli lukos." Kerroin ja Porkot nyökkäsivät. "Luuleks oikeesti et olisin lähteny keske keskustelun vaa pois?" Aleksi kysyi. "No et halunnu puhuu asiast, ni joo." Vastasin. "Et oo tosissas?" Hän kysyi. "Et jaksais taas alottaa." Sanoin. "Ihan sama. Joonas onks sul aikaa tänää?" Aleksi kysyi blondilta. "Joo on." Joonas vastasi. "Hyvä." Aleksi sanoi. Katsoimme Nikon kanssa miesystäviämme hiukan ihmeissään. "Mitä te meette tekee ja pääseeks mukaa?" Niko kysyi. "Ei se teil kuulu ja ei, ette pääse mukaa." Aleksi sanoi, ehkä hiukan tylysti. Tuhahdin. "No lähetääks?" Joonas kysyi Aleksilta ja hän nyökkäsi, jonka jälkeen he lähtivät.

"Teil tais olla riitaa?" Niko kysyi minulta ja meni sohvalle istumaan. "Niinkö meinaat." Sanoin. "Mist nyt?" "Siitä et Max laitto sun juomaan huumeita." "Wait Ale ei usko et Max teki nii?" "No ei ukso, tai ei ainakaa uskonu, en tiiä uskooko nyt." "Ale on vaa liia sinisilmäne ja hyväsydämmine, ei se haluis uskoo pahaa muist ihmisist." "No nii i, mut pitää sen nyt tajuta et kaikist ihmisist ei voi uskoo hyvää puolta." "Nii."
________________________
Sanoja: 692