You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

"Esim tätä."

||Nikon nk.||
Heräsin johonkin kolinaa keittiössä. Nousin ylös sängyltä ja kävelin keittiöön. Joonas sulki roskis kaapin ja kääntyi sitten minuun, ja hän pelästyi hiukan. "Sä oot hereillä.." Hän sanoi. "Mitä sä teit?" Kysyin. "En mitää." Hän vastasi. Katsoin yhdelle keittiöntasolle, jossa huumet yleensä olivat, mutta nytten ne eivät olleet siinä. Naurahdin. "Heitiks sä just ne huumeet roskii?" Kysyin ja käänsin pääni takaisin Joonasta päin. "Miten ni?" "Heititkö?" "En." "Älä valehtele, sano vaa jos sä heitit ne. En suutu." "Ootko vetäny jotai täl hetkel?" "Onks sil välii?" "On." "Joo ehkä oonki. Sun vuoro kertoo mitä niil huumeil tapahtu, jotka oli tos pöydäl." "M-Mä tota.....heitin ne menee.." Joonas myönsi.

Hymähdin. "Ja miks ihmees?" Kysyin ja kävelin lähemmäs häntä. "Koska sun pitää lopettaa niiden käyttäminen." "Et ois silti heittäny niit pois." "No mitä mun ois pitäny tehä? Kattoo vierest ku mun aviomies tekee hidast itsemurhaa?!" "No vaikka sit nii! Tajuutko millaset vierotus oireet noist saa!" "No sähä voit mennä panee sitä vitun Miskaa ni saat lisää!" Joonas huusi. Laitoin molemmat käteni Joonaksen sivuille, jolloin hän ei päässyt lähtemään. "Oikeestaa, sä ne pois heitit, joka tarkottaa sitä et sä hankit ne myös takas." "Mä vittu sul mitää huumeita hanki. Edelleen haluun et lopetat." "Rakas, älä tee täst yhtää sen hankalempaa mitä se jo on." "Päästäis molemmat helpommal, jos sä vaa lopettaisit ne huumeet." "Mä yritän, mut se ei oo noi yksinkertast." "Näytti oleva." "Mitä tarkotat?" "Nii että näytti oleva Ollille." "Mut ooks huomannu mite se käyttäytyy?" "En. Miten ni?" "Eiks se vaikuta sust vähä agressiiviselt?" "No sitä nyt vaa vituttaa että sä kohtelet mua ku paskaa ja jos rehellisii ollaa, ni muaki vituttaa se." "Muka kohtelen sua ku paskaa. Oon kohdellu sua nii hyvin ku osaa." "Nii varmaa joo." "Enkö sit muka oo vai?" "No et ny iha." Joonas sanoi. "Jos nyt viittaat siihe et oon lyöny sua, ni mun ei oo ollu tarkotus ja sä tiiät sen." Sanoin. "Silti se sattus." "Mä tiiän. Oon oikeesti pahoillani." "Mmm.."

||Ollin nk.||
Kävelin olohuoneeseen ja näin Aleksin istumassa sohvalla pitelemässä kylmäpussia reitensä päällä. "Ai huomenta." Hän sanoi hymyillen minut nähdessään. "Huomenta." Sanoin hiukan vaisusti. "Sattuuks se paljonki?" Kysyin. "Oon jo tottunu.." "Mut sun ei kuuluis olla tottunu tollasee." "Ei ollu muit vaihtoehtoi." Aleksi sanoi ja nyökkäsin vain. Menin kyykkyyn lattialle. "Saanks mä kattoo kui paha se o?" Kysyin ja Aleksi nyökkäsi. Otin kylmäpussin pois mustelman päältä. "Se näyttää kauhee kipeelt." Sanoin. "Ei se oo." Aleksi sanoi. Asetin pusun mustelman kohdalle. Aleksi hymähti. "Oon edelleen tosi pahoillani, oikeesti." Sanoin ja laitoin samalla kylmäpussin takaisin Aleksin reidelle. Nousin seisomaan. "Et tehny sitä tahallas. Tiiän että sua vituttaa Niko täl hetkel ja ehk myös vähä Joonaski." "En silti ois saanu satuttaa sua." "Olli ku ei mua sattunu." "Sattupa, sanoit et sua sattus." "Menin vaa vähä paniikkii sii tilantees, ei mua oikeesti sattunu."  "Al-." "Ei mua sattunu, usko jo." "Fine, miten vaa. En haluu riidellä." "En mäkää." Aleksi sanoi.

||Time skip||
Makoilimme sohvalla ja katsoimme my little pony;a. Olimme katsoneet jo pari jaksoa, toisin sanoen kello oli jo aika paljon, vastahan minä heräsin ja väsyttää aivan saatanasti. "Ei vittu." Aleksi sanoi ja nousi pois syleilystäni. "Mitä ny?" Kysyin. "Mun piti käydä tänää viel studiol viimeistelee yks juttu, joka jäi keske." "Haluuks et tuun mukaa?" "Ei sun tarvii, jää vaa lepää siihe. Ei sii varmaa mee kauaa, ehk korkeitaan kaks tuntii, jos ees sitäkää." "Kyl sii menee enemmänki aikaa, ku oot kauhee perfectionisti." "Totta seki. No mut nähää illal tai jotain." Aleksi sanoi. "Juu." Sanoin ja sitten kuulin ulko-oven sulkeutuvan.

||Joelin nk. Time skip||
Olin kävelemässä studion keittiöön, mutta sitten joku yhtäkkiä lensi minua päin ja me kaaduimme lattialle, niin että tämä minua päin lentänyt henkilö oli allani. Siirsin hiuksiani hiukan pois silmieni edestä ja näin meidän bändin nuorimman jäsenen. "Ale." Sanoin ja hän vain hymyili, huomasin myös että hänen posket olivat punaiset. "No siit on kyl aikaa ku oot viimeks mun alla ollu." Sanoin virnuillen. Aleksi työnsi kätensä naamalleni. "Pervo." Hän sanoi nauraen. Nousin pois hänen päältä ja autoin hänet sitten ylös lattialta. "Mite sä tollee vaa lensit mua päi?" Kysyin. "Kompastuin omiin jalkoihini." "Tietenki." "Mmm....tota mis su paita o?" "Jossain tääl lattial, tuli vähä kuuma ni otin sen pois." Kerroin. Aleksi nyökkäsi.

"Kui oot iha punane?" Kysyin kiusoitellen. "Enkä oo." Aleksi vastasi ja peitti kasvonsa käsillään. "Jätkä sä oot punasempi ku muijie menkkaveri." "Turpa kii, enkä oo. Mul on vaa kuuma, tää ei oo sitä mitä sä luulet." "Juu juu ja Joonas tykkää naisist." Sanoin sarkastisesti. Aleksi katsoi minua hiukan ihmeissään. "C'mon tiiät iteki kui epäuskottavalt toi kuulostaa." Sanoin ja Aleksi nyökkäsi. "Hah jätkä myöns et punastuit." Sanoin. "Okei, entä sitte jos punastuinki. Ei sitä joka päivä törmää puolalastomaa exää." "Totta seki, eikä kyl exät kauheemmi sylii lennä." "Ai oliks tää joku spesiaaline tapahtuma?" "Ai et miehii lentää studio ovest sylii?" "Nii." "Eiku kato arkipäivää. Katoku mä oon tämmöne miesmangneetti." "No et sä kyl pahankaa näköne oo. Aika seksikäs sanoisin." "Samat sanat." Sanoin. "No mut kui sä studiol tulit? Meil ei oo treenei tänää." Sanoin. "Mun piti tehä loppuu yks juttu." "Selvä." Sanoin. Aleksi istui työtuolillensa, avasi läppärinsä ja alkoi tekemään jotain sillä, mutta ei ehtinyt kuitenkaan tekemään sitä kauaan. "Voi ny vitun vittu." Hän kirosi. "Mitä ny?" "Akku loppu ja laturi on kotoo." Aleksi sanoi ja nousi ylös tuoliltansa.

Aleksi istui viereeni sohvalle ja alkoi leikkimään hiuksillani. "Kaipaaks sä ikinä mennytä aikaa?" Hän kysyi minulta. "Mennyttä aikaa?" Kysyin. "Nii." Hän vastasi. "Niinku minkälaist mennyttä aikaa?" Kysyin. "Esim tätä." Aleksi sanoi ja suuteli minua huulille, vastasin siihen. Laitoin käteni Aleksin niskan taakse, syventääkseni suudelmaa. Erkaannuimme hetkenpäästä suudelmasta. "Kyl mä joskus." Vastasin Aleksin kysymykseen. "Näyttää silt et joku haluu ilmeisesti jatkaa, vai?" Hän kysyi ja vei kätensä kohumani päälle, puristaen sitä hellästi. Virnistin. Otin Aleksin hiuksista kiinni ja vedin hänen pään lähemmäs kasvojani. "Tietenki." Vastasin. Hän suuteli minua uudestaan.
_________________________
Sanoja: 964

👀👀