You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

"Ei satu."

||Aleksin nk.||
Istuin sairaalan aulassa Tommin ja Auroran kanssa. Olli ja Joel olivat molemmat olleet nyt jo tunnin leikkauksessa, eli haavat olivat olleet todella vakavat. "Ale sun kannattais syödä jotain." Aurora sanoi ja ojensi minulle sämpylän. "E-Ei oo näl-lkä nyt." Sanoin. "Me tiietään et sä oot huolissas ja niin ollaan meki, mut älä kuitenkaa vaaranna terveyttäs." Tommi sanoi. "S-Se on mun vi-ika et noi kaks m-makaa melkee ku-uolleena tuol. Jos m-mua ei oli-is, Olli ja Joel ei o-olis tä-äällä." Sanoin. "Ei tää ollu sun vika. Älä syytä itteäs." Tommi sanoi.

"On. Jos en o-ois kerto-onu sii-it raisk-kauksest, ni ke-etään ei oi-is satt-tunu." "Paitsi sua." "Ei mu-ul oo välii. Mun voi-i sa-attuu niin paljon mi-itä voi, mut ei tei-ihin." Sanoin. Aurora halasi minua. "Sä oot ihana, mut Ale sun pitää välil miettii itteäski." Nainen sanoi.

||Ollin nk. Time skip||
Kaikki oli todella sumuista ja pimeää, en pystynyt edes avaamaan silmiäni, koska silmäluomeni tuntuivat todella raskailta avata. En edes muista mitä oli tapahtunut.

Pian tunsin jonku ottavan kädestäni kiinni ja antavan kämmenenselälleni pusun, samalla siihen tippui kyyneleitä. Halusin nousta istumaan, mutta kehoni ei liikkunut, halusin puhua, mutta ääntä ei tullut. C'mon keho, toimi nyt saatana! Mun mies itkee tos vieres, mun on pakko saada ees lohduttaa sitä! Huusin päässäni. "M-Miks se ei he-erää?" Kuulin Aleksin kysyvän särkyneellä äänellä. "No lääkkeet olivat aika vahvoja ja hän ei välttämättä sen takia herää, mutta en mene nyt lupaamaan mitään." Joku toinen sanoi. "Soita kelloa, jos Ollin tila muuttuu." Sama ääni sanoi. "J-Joo." Aleksi sanoi, sitten kuulin oven sulkeutuvan.

"O-Olli, jos sä k-kuulet mu-ut, ni an-nna mul jok-ku mer-rkki et oo-ot el-los." Aleksi sanoi. Yritin liikuttaa kättäni Aleksin poskelle, mutta se ei toiminut. Pliis, anna mun liikkuu tai edes puhuu. Ajattelin. Yritin pari kertaa uudestaan, kunnes neljännellä yrityksellä sain liikutettua kättäni. Laitoin käteni Aleksin poskelle ja pyyhin hänen kyyneleet pois. "En mä-ä näin h-helpolla k-kuole." Sanoin heikosti hymyillen. Aleksi halasi minua ja alkoi itkemään entistä kovemmin. Laitoin käteni hänen hiusten sekaan ja silitin. "L-Luulin et-t men-netän s-sut." Hän sanoi itkien. Naurahdin vähän. "Et men-netä." Sanoin. Aleksi soitti sänkyni vieressä olevaa kelloa ja hoitaja, ja lääkäri tulivat paikalle.

"Täällä ollaa jo hereil." Lääkäri sanoi. Nyökkäsin. "Mikäs on vointi?" Hän kysyi. "Vähä heikko olo ja kylkeen pistelee, mut muuten ihan hyvä." "Selvä. Me lisätään sl sit kipulääkettä, jos sä tarvitset sitä enemmän." "Joo." "No me jätetään teidät nyt kahden." "K-Koska Olli p-pääs-see koti-iin?" Aleksi kysyi. "Noin viikon päästä." Lääkäri vastasi. "Se-elvä." Aleksi sanoi. Lääkäri ja hoitaja lähtivät huoneesta. "Mitä mul niinku tapahtu?" Kysyin. "Sua p-puukote-ettii." "Tiiäks sä ketä?" "Var-rmaan Daniel." "Ei helvetti. Tätä sä siis tarkotit jos ilmotetaa poliiseil niist." "M-Mitä? Sä il-lmotit polii-iseil?" "Oikeestaan Joel teki sen, koska mä en ite voinu." "O-Ootko hel-lvetti to-osissas!? Sen takia sä ja Joel me-elkeen kuol-litte!" "Onks Joelki tääl?" "O-On! Sun veljes p-puukotti sitä! Ette ois i-ilmottanu!" "Oon pahoillani rakas. En tienny et siin käy näin ja ei täs ois käynykkää näin, jos Suomen virkavalta tekis parempaa työtä." Sanoin.

||Joelin nk.||
Poliisit kuulustelivat minua. "Tunnetteko tekiän?" Poliisi kysyi. "Joo. Se on mun kaverin isoveli, Oliver Matela." Vastasin. "Hänellähän on lähestymis kielto teihin." Poliisi sanoi. "Meihin muihin, paitsi Aleksi Kaunisvetee." "Selvä. No me saadaan kyl hänet kiinni, mut siihen asti teidän kannattaa pysyy yhdessä." "Juu. Kiitti." "Me tehää vaa meiän työtä." Poliisi sanoi ja sitten he lähtivät huoneestani. Otin puhelimen käteeni ja päätin soittaa Joonakselle.

||Nikon nk.||
Joonaksen puhelin alkoi soimaan. Otin puhelimen yöpöydältä ja huomasin että Joel soitti. "Kuka soittaa?" Joonas kysyi. "Joel. Jatka vaa, mä vastaan." Sanoin. Joonas jatkoi hommiansa ja minä vastasin Joelille.
>Puhelu<

Minä:
Moi Joel.

Joel: Niko? Kui sä Joonaksen puhelimel oot?

Minä:
Se ei nyt pääse puhuu, suu vähä näyttä, if you know what i mean.

Joel: Hyi, mut anyway. Mite teil on menny siel?

Minä:
Hyvin. Entä siel?

Joel: No siis. Sain tos parise tuntii takaperi ni puukosta, et ei täs.

Minä:
Häh?! Herran jumala!

Tiukensin otettani Joonaksen hiuksista huomaamatta. Joonas löi minua reiteen pari kertaa, jolloin päästin irti. "Yritäsk tukehduttaa mut kyrpäs vai mikä homma?" Hän kysyi. "Anteeks, ei ollu tarkotus." Sanoin. Joonas otti puhelimen minulta.

Minä:
Joel ois tosi kiva et sä et just nyt häiritsis, meinasin tukehtuu.

Joel: No anteeks, kysyin vaa kuulumisii. Saat ihan rauhas ottaa suihi mieheltäs, älä must välitä.

Minä:
No meil kuuluu ihan hyvää, sinne päin?

Joel: Makaan sairaalad, mut muuten hyvin.

Minä:
Mitä vittuu sä sairaalas teet?

Joel: Ollin veli puukotti mua.

Minä:
Eiks sen jätkän pitäis olla vankilas?

Joel: Se pääs silet vähän aikaa sit pois.

Minä:
Ei helvetti. Mite Olli voi?

Joel: No sain kuulla Tommilt et Olliki on tääl osastol, ku sitäki puukotettii.

Minä:
Mitä vittuu. Mä ja Niko ollaa pois pari päivää ja teit on jo puukotettu.

Joel: Tosi hauskaa Porko 1.

Minä:
Yritän vaan kohentaa tunnelmaa.

Joel: Huomaan.

Minä:
Mmm.

Niko otti hiuksistani kiinni ja työnsi pääni haaroihinsa, jolloin otin häneltä suihin, yskäisin kyllä vähän prosessissa.

Joel: Joonas?

Minä:
Joonaksel tuli muuta tekemist.

Joel: Ei vittu. Onks teil joku saatanan kiima-aika?

Minä:
Ehkäpä. No mut pitää lopettaa. Älä kuole sinne sairaalasänkyy.

Joel: En en. Heippa.

Lopetin puhelun ja laitoin puhelimen sivulle. Otin Joonaksen hiuksista kiinni ja työnsin hänen päätä, jolloin kärkeni osui hänen kurkkuun. "Aah vittu sä oot hyvä täs." Sanoin.

||Aleksin nk.||
Lepuutin päätäni Ollin sängyn reunalla ja pidin hänen kädestä edelleen kiinni. "Ale sä voit tulla mun viereen, jos sua väsyttää." Olli sanoi. "En voi, mitä jos mä osun johonki ja satutan sua?" "Et sä mua satuta, tuu ny. Täs on ky tilaa." Hän sanoi.

Nosuin ylös tuolilta ja menin varovasti makaamaan Ollin viereen. Olli nousi vähäsen ja laski sitten päänsä rintakehälleni. Laitoin käteni hänen vyötärölle. "Rakastan sua." Sanoin ja asetin pusun hänen hiusten sekaan. "Mäki rakastan sua." Hän sanoi. "Eihän sua muuten satu siihe kylkeen?" Kysyin. "Ei satu." Hän vastasi. "Hyvä." Sanoin hymyillen. Suljin silmäni ja yritin nukahtaa.
_____________________________
Sanoja: 1020