Me ei voida tehdä näin.

Kosketus

Kun koulu loppui me käveltiin Novan kanssa ulos koulun ovista. Parkkipaikalla seisoi tummansininen Toyota, jonka luokse Nova suuntasi. Me istuttiin autoon ja Nova sytytti tupakan ennen kuin kännynsti autonsa ja suuntasi sen pois koulun parkkipaikalta.
Mä katselin ikkunasta ulos mietteliäänä. Me ei puhuttu mitään, mutta meidän hiljaisuuden täytti radiosta vaimeasti soiva musiikki.
Hetken päästä me saavuttiin Tampereen keskustassa sijaitsevan kerrostalon pihaan. Nova parkkeerasi Toyotansa ja sammutti sitten moottorin. Me noustiin ulos autosta ja mä kävelin Novan perässä kohti ala-ovea. Me käveltiin portaat ylös kakkos kerrokseen ja Nova avasi sitten asunnon oven avaimilla, jotka se kaivoi taskustaan.
Me käveltiin sisään kämppään ja Nova sytytti valot päälle eteiseen.

"Ethän sä oo allerginen kissoille?" Nova kysyi riisuessaan kenkiään pois jalasta.

Mä katsoin sitä hetken ja nosti sille aavistuksen kulmiani huvittuneena.

"En oo allerginen"

"Hyvä, koska meillä on kissa" eteisestä pois päin kävelevä Nova totesi huolettomaan sävyyn. "Onks sulla nälkä?"

"On mulla ehkä vähän"

Keittiöön päästyämme nova alkoi kaivaa
jääkaapista leipä tarvikkeita. Se pyys mua ottamaan sämpylä pussin leipä laatikosta.
Katsahdin ympärilleni etsien leipä laatikkoa ja näin sen kahvinkeittimen vieressä. Mä kävelin laatikon luo ja nappasin sieltä sämpylä pussin ja ojensin sen sitten pöydässä istuvalle pojalle. Istuuduin poikaa vastapäätä ja se kysyi olisinko mä halunnut kahvia. Vastasin, että miksipä ei ja niinpä poika ampaisi itsensä ylös ja meni lataamaan kahvinkeitintä. Kun se oli saanut kahvin tippumaan, se kaivoi kaapista kaksi kahvikuppia ja laski ne kahvinkeittimen eteen pöydälle. Mä katselin Novan touhuja pöydässä ja kelain sitä, että olin oikeasti tällä hetkellä Novan luona, ja vieläpä ihan kaksin sen kanssa.

Kun kahvit oli tippunut Nova kantoi pyötään kaksi kahvikuppia ja me tehtiin itsellemme sämpylät. Nova sai sämpylän tehtyä ja se alkoi ahtamaan sitä suuhunsa kahvin kera. Mä vielä asettelin juustoja mun sämpyläni päälle ja mä mietin, mistä olisin voinut puhua Novan kanssa. Me oltiin oltu hävettävän kauan hiljaa Novan kanssa ja hiljaisuus alkoi olla jo kiusallista. Mun teki mieli kysellä siltä kaikenlaista, muutenkin teki mieli puhua sille kaikkea, mutta en oikein kehdannut.

"Missä sun vanhemmat on- tai siis kun ne ei oo kotona?" mä sitten lopulta kysyin, koska en keksinyt muutakaan mitä olisin voinut kysyä.

"Ne on mökillä joidenkin seurakunta ihmisten kanssa, en mä oikein tiedä"

"Ootteko te uskovaisia vai?"

"Joo ollaan. Tai en minä oo uskossa, eikä Roope, mutta porukat on" Nova vastasi mulle hyvinkin rehellisesti. "Ei sentään enään tarvi käydä kirkossa joka sunnuntai. Pienenä kyllä piti käydä"

"Aijaa. Ite en kyllä myöskään oo mikään uskovainen ihminen"

Nova tuntui puhuvan mulle huomattavasti enemmän, mitä silloin maanantaina. nyt se pystyi olemaan taas rennosti mun kanssa ja se tuntui haluavan tutustua muhun. Oli oikeasti tosi jees, kun se puhu mulle tuolla tavalla.

"Onks sun porukat uskossa? Tai joku sun sisarus, jos sulla ees on sellasia"

"Ei ne oo. Ja mä oon ainoo lapsi, et ei mulla oo sisaruksia" mä vähän vaivauduin sne kysymyksestä. Toki oli normaalia kysellä toisten perheestä, mutta itse en olis halunnut puhua siitä ollenkaan. Nova taisi huomata mun vaivautuutumisen.

"Sanoiks mä jotain väärin? Etkö sä halua puhua sun perheestä?"

"Ei se mitään. Kyllä sä voit kysellä, mut en mä kyl oikeestaa haluais puhua mun perheestä"

"Joo ei meidän tarvitse, jos sä et haluu" Nova hymyili mulle nyt paljon huomattavammin, kuin silloin kirjastossa aikaisemmin. Se oli tosi ymmärtäväisen oloinen.

Me istuttiin sängyllä ja mä katselin Novaa, joka selaili puhelintaan. Se taisi tuntea mun katseeni, sillä se laski puhelimensa ja keskitti katseensa minuun. Mä katsoin sitä hölmistyneenä, kunnes uskalsin hieman hymyillä sille. Nova vastasi mun hymyyn ja se siirtyi lähemmäs minua. Mun vatsa täyttyi jälleen perhosilla ja mua alkoi jännittää kummasti. Mun teki oikeesti mieli pussata sitä, mutta pidin haluni kurissa. Tai en mä niitä ihan kokonaan onnistunut pitämään kurissa, sillä mä tein jotain todella outoa. Mä siirsin itseni vielä lähemmäs Novaa ja otin varovasti sen kädestä kiinni. Se nosti katseensa minuun ja se näytti hämmästyneeltä. Toinen puoli minusta halusi vetää nopeasti käden pois ja vajota maan alle. Mutta toinen halusi vain olla siinä. Se jälkimmäinen puoli vei voiton. Mä katsoin Novaa ujostuneena ja pidin yhä sen kädestä kiinni.

Jonkin aikaa me oltiin vaan istuttu siinä käsikädessä, kunnes Nova teki jotain yllättävää. Se siirsi molemmat käteensä minun poskilleni ja painoi suudelman huulilleni. Mä vastasin suudelmaan ja vittu se tuntui hyvältä. Mua jännitti ihan super paljon pussata sen kanss, mutta silti löysin jostain rohkeutta siirtää käteni sen niskan taakse. Suudelma alkoi muuttua enemmän haluavammaksi ja Nova vetäisi mua vieläkin lähemmäs itseään. Mun päässä pyörii ajatukset siitä, mitä kaikkea haluaisinkaan tehdä Novan kanssa. Se oli ensimmäinen kerta koskaan, kun olen ajatellut haluavani asioita jonkun pojan kanssa sillä tavalla. Nova työnsi mut selälleni ja se edelleen suuteli mun huuliani. Se tuli mun päälleni hajareisin ja mä siirsin käteni sen selälle. Silloin maanantaina Nova oli ollut todella epävarma pussatesaaan minua, mutta nyt se tuntui olevan hyvinkin varmaan teoistaan. Me suudeltiin koko ajan vain rohkeammin ja rohkeammin. Tuntui niin hyvältä, vähän liiankin hyvältä. En voinut estää asiaa - mulla alkoi seisomaan. Mua vähän nolotti, koska aivan varmasti Nova tunsi sen, mutta annoin asian olla haittaamatta minua.