Me ei voida tehdä näin.

Vessa koppi

Maanantaina mä istuin ekalla tunnilla luokan keskellä Topiaksen kanssa. Meillä ei ollut tänään muuta kuin kolme tuntia, koska oli eka päivä loman jälkeen. Topias oli esitellyt mulle koulua aamulla ennen tunnin alkua ja musta tuntui, että en tulisi koskaan oppimaan mihin kuuluu mennä ja mistä. Kaikki kyllä vakuutteli minulle, että oppisin tuntemaan paikat nopeasti. Ja kyllä mä ihan varmasti opinkin, mutta tuossa hetkessä olo oli epävarma.
Luokkaan valui pikku hiljaa enemmän väkeä ja meidän luokka vaikutti ihan kivalta. Mua kyllä vähän jännitti miten mut otettaisiin vastaan uutena oppilaana. Olen kuullut juttua siitä, että uusilla oppilailla voi olla vaikeaa saada luokka ottamaan mukaan porukkaan. Toisaalta oltiinhan me nyt jo lukion kakkosella, joten uskoin saavani edes jonkinlaisia kavereita uudelta luokalta ja koulusta.

"Huomenta!" toivotti ehkä noin 35-vuotias vuotias pitkä ja vähän hoikempi mies. Se oli kai meidän maikka. Sillä oli tummat pitkät hiukset, jotka se oli sitonut nutturalle niskaansa. Sen pukeutumis tyyli oli aika nuorekkaan näköinen. Maikka vaikutti semmoiselta rennolta ja nuorekkaalta.

"Tervetuloa takaisin kouluun. Toivottavasti kaikilla oli kiva loma"

Maikka käveli luokan eteen ja avasi koneen. Luokka oli aika hiljainen, mutta sieltä täältä kuului pientä supinaa. Mä katselin Topiasta, joka raaputti kynällään pulpetin pintaa. Se vaikutti väsyneeltä. Oli kyllä itsekin aika väsynyt, koska mun unirytmi ei ollut mikään kehumisen arvoinen. Menin yleensä siinä kahden aikaa yöllä nukkumaan ja heräsin yhdentoista aikoihin, joskus myöhemminkin.
Koko luokka tuntui olevan väsynyt lukuunottamatta Roopea. Se oli ihan energinen ja se höpötti vieressään istuvalle pojalle jotakin hyvin pirteästi. Poika sen vieressä oli täysi vastakohta Roopelle, se haukotteli ja nojaili käteensä väsyneenä.

"Meidän luokalle on tullut uusi oppilas. Tarkkasilmäisimmät ovat varmaankin jo huomannut hänet" Maikka sitten kailotti, kun oli saanut koneen päälle. "Tulisitko sä tänne eteen Felix. Olihan se Felix?"

"Joo oli" mä vastasin vähän vaisusti ja nousin paikaltani. Yritin näyttää jotenkin rennolta, vaikka mua todellisuudessa vähän ahdisti esittäytyä koko luokan edessä. En pahemmin tykännyt olla huomion keskipiste. Tai en ainakaan vieraassa ja isommassa porukassa.

"Minä olen tosiaan tämän luokan luokanvalvoja. Nimi on Arska Penttilä, mutta sano vaan Arskaks" Maikka selitti reippaaseen sävyyn. "Kertoisitko sä jotakin itsestäs?"

"No mä oon Felix ja öö- oon 18 ja muutin Lappeenrannasta tänne Tampereelle viime perjantaina"

Maikka nyökytteli hymy kasvoillaan. Se kyseli multa vähän kaikenlaista. Se esimerkiksi kysyi mihin päin mä olin muuttanut ja mä kerroin sille, että muutin siihen asuntolaan. Se kyseli myös multa jotain perhe juttuja ja mä en olis halunnut sen kyselevän mitään semmosia. Toki mä ymmärrän. että usein kysytään perhe hommia, mutta mun kohdalla olis voinut olla kysymättä. Vastasin vähän tönkösti, että en tiiä. Ei huvittanut alkaa avaamaan mun traagista taustaani heti ekana koulupäivänä.

Mä hengasin koulussa Meten, Roopen ja Topiaksen kanssa. Meidän kanssa oli myös se jätkä, jonka vieressä Roope oli istunut Arskan tunnilla. Jätkän nimi oli kai Samu tai joku Samuel - tai joku semmoinen, kaikki sitä Samuksi kutsui. Toisen tunnin jälkeen meillä oli ruokailu ja me istuttiin yhdessä tuolla porukalla samaan pöytään. Ruokana oli jotakin hiton porkkana muhennos paskaa, joten en syönyt pahemmin. Ei muutkaan näyttäneet pitävän ruuasta, sillä niidenkin annokset näytti lähes yhtä säälittäviltä kuin minun.

Mä sain syötyä ennen muita ja sanoin lähteväni kuselle. Me sovittiin näkevämme sitten taas luokassa kun viimeinen tunti alkaa. Meillä oli koko päivä samassa luokassa Arskan kanssa, joten osasin luokkaan ihan yksinkin.
Kävin palauttamassa astiat ja lähdin vessoja kohti. Koulun vessat oli semmoiset aika perus vessat, vähän samantapaiset mitä jossakin leffoissa. Ne muistutti jotain kaupan vessoja, mutta seinä vain koristi jotkut tussaaukset. Kävelin yhteen kopeista ja laitoin oven lukkoon. Vessassa ei ollut muita, joka oli jotenkin ihan tosi jees. Pääsi hetkeksi omaan rauhaan. Tosiaankin hetkeksi. Mä olin just vetämässä vessaa, kunnes kuulin jonkun astuvan vessaan. Pysähdyin hetkeksi, mutta en keskittynyt asiaan ja olin jo painamassa nappia vetääkseni pöntön. Kunnes joku pamahti oveani vasten hyvinkin kovaäänisesti. Meinasin saada sydänkohtauksen pamauksen takia. Kuulin pojan äänen älähtävän samalla kun tämä ilmeiseti lysähti lattialle. Vedin vessan ja avasin oven varovasti. Oven edessä istui poika ja tämä hieroi kasvojaan turhautuneen oloisesti. Mä tajusin pian, että olin aiemmin nähnyt tuon saman pojan. Se oli Nova.

"Tota- ooks sä ok?" mä kysyin edessäni istuvalta pojalta. Hän käänsi katseensa minuun. Sen kasvoissa oli havaittavissa ihmetystä ja sekavuutta. Sen silmät punoitti. Se ei näyttänyt itkevän. Punaisuus taisi johtua aineista tai alkoholista.

"Oon oon- mä vähän kompastuin"

Mä naurahdin puoliksi vahingossa sen sanoille.

"Aika rytinällä tulit tota ovea päin"

"No joo" Nova mutisi ja se oli ilmeisesti kännissä. Jotain se oli ihan varmasti vetänyt.

Mä kävelin lähemmäs Novaa ja ojensin kättäni sille. Se katsoi mua empien ja tarttui sitten mua kädestä. Nykäisin sen seisomaan, mutta tämä huojahti mun syliini. Minun vatsassa tunti outoa pistelyä. Mä istuudin maahan ja Nova lysähti mun päälleni.

"Oho sori jalat ei ihan kanna" Nova hymähti humalaisella äänellä. Se ei tehnyt elettäkään noustakseen mun päältäni. Se vain makasi siinä mun päälläni.

"Huomaan" vastasin sille ja yritin tavoitella neutraalia äänensävyä. Mun vastaa nipisteli ja oli tosi kummallinen olo. Jostain syystä mun teki mieli silittää tuota poikaa. "Sä taidat olla kännissä?"

"Ehkä mä oon vähän- oikein todella kännissä"

"Tarviitko sä apua? Pääsetkö sä kotiin"

"Ei- ei kotiin" Nova mutsi epäselvästi ja sammui mun syliini.

Mä mietin, että mitä helvettiä mun pitäisi tehdä. Kellot soi ja meidän tunti alkoi. Mä en tiennyt olisko pitänyt soittaa jollekin. Hakea joku apuun. Vai vain jäädä siihen Novan kanssa.