Älä lähde

1K 55 29
                                    

Mä sain Novan hereille. Se todellakin oli ihan helvetin kännissä. Mä en oikeesti tiennyt mitä mum olisi pitänyt tehdä. Päädyin tekemään varmaan ihan saatanan tyhmän valinnan. Mä talutin Novan vessasta ulos. Mä yritin saada sen kävelemään, mutta sille käveleminen tuossa tilassa oli lähes mahdotonta.
Me käveltiin ulos koulusta ja lähdin Nova mukanani tarpomaan asuntolaa kohti. En tiennyt minne muuallekaan mä olisin voinut Novan viedä. Koululta asuntolalle ei onneksi kävellyt kauan. Ihmiset katsoi meihin päin tuomitsevasti ja mä kyllä hyvin ymmärrän, että miksi.

Me päästiin asuntolalle ja mä sain Novan raahattua mun sängylle. Se tylsäshti siihen ja ei liikkunut enää senttiäkään. Mun puhelin alkoi soimaan. Heräsin todellisuuteen soiton ansiosta. Nova ei tuntunut häiriintyvän pirinästä. Kaivoin puhelimen taskustani ja katsoin ruudulla välkkyvää nimeä. Topias.

"Moro" mä vastasin yskäisten.

"Missä sä meet? Miks et tullu tunnille?"

"Mun piti tulla himaan" mä selitin vähän hermostuneesti. "Mun piti- tai siis pitää tehdä jotain"

"Tarviitko sä apua?"

"En tarvii!" mä älähdin levottomasti.

"Okei. Me mennään Samun kämpille. Minä, Roope ja Mette siis. Me sitten tullaan joskus illasta"

"Okei joo"

"Pärjäätkö sä siis nyt varmasti sielä? Vai tullaaks me himaan?"

"Pärjään! Ei tarvii tulla.. mä kyllä pärjään"vastasin tavoitellen rauhallista ja normaalia äänensävyä.

Me sanottiin vielä moikat ennen kuin lopetettiin puhelu. Pistin puhelimen takaisin taskuun ja siirsin katseeni sängyllä ryhjöttävään poikaan. Tää tilanne oli vaan niin outo. En olis vielä tänä aamuna uskonut olevani tälläisessä tilanteessa. Umpikännissä oleva poika mun sängyllä sammuneena. Vieläpä poika jonka olin vasta kerran tavannut perjantai iltana.
Mä katseli hetken nukkuvaa poikaa miettiessäni, kunnes päätin taas tehdä jotakin vitun tyhmää. Mä kävelin Novan luo ja istuin sen viereen patjan reunalle. Jostakin kummasta syystä mä aloin silittämään sen tummia pehmeitä hiuksia. En mä edes tiedä miksi minä tein niin, jostain syystä vain tein.
Tuhiseva poika ei tuntunut häiriintyvän mun silittelystä. Se liikahti pihisten lähemmäs mun jalkaani. Sen lämmin selkä painautui kevyesti mun reittä vasten. 

"Nova.. haluutko sä nää kengät pois?" mä kysyin rauhallisesti ja otin käteni pois hänen pehmeistä hiuksistaan.

"Pois- kaikki pois" Nova mutisi epämääräisesti. En ollut ihan varma mitä se tarkoitti.

Mä nostin Novan istumaan sängylle ja vedin sen t-paidan pois. Kun mä irrottauduin siitä se lysähti selälleen mun patjalle. Mä hymähdin sille hiljaa. Otin valkoiset tennarit pois sen jalasta. Sillä oli ne samat mustat farkut päällään, kuin sillon perjantaina sillä oli ollut. En tiennyt olisiko minun pitänyt riisua farkutkin pois sen jalasta. Tuntui väärältä mennä riisumaan housuja jonkun jalasta ilman lupaa. Varsinkin ihmisen jota en oikeastaan edes tuntenut.

"Otanko mä sun farkut pois?" mä kysyin varovasti ja siirsin katseeni Novan kasvoja kohti.

"Joo. Ota ne vittuun"

Mä avasin Novan farkkujen napin ja vetoketjun. Mua hermostutti ihan helvetisti. Mä vedin farkut pois sen jalasta ja heitin ne lattialle muiden vaatteiden seuraksi. Tuntui niin oudolta ja jotenkin väärältä, että Novan oli pelkät boxerit päällään MUN sängyssäni.
Nousin sängyltä, koska ajattelin mennä olohuoneeseen, jotta Nova voi nukkua rauhassa. Mun aikeeni kuitenkin keskeytti Nova, joka tarrasi mua ranteesta kiinni. Mä pelästyin hittona, että se tuntee mun ranteessa olevan arven. Pelästyin muutenkin sen tekoa. Mä käänsin katseeni Novaan, joka avasi silmiään varovasti. Se suuntasi siniset silmänsä minun suuntaan ja se katsoi mua aneleva ilme kasvoillaan.

"Älä lähde" se mutisi vaisusti ja vetäisi mua heikosti itseään kohti. "Tuu mun viereeni mä pyydän"

"Ootko sä varma?"

"Olen varma"

Mä istuuduin pojan viereen ja riisuin mun kenkäni. Nova makasi selällään ja se hengitteli syvään.

"Nuku mun kanssa" se mumisi ja vetäisi minut vierelleen makaamaan.

Mä oikeesti kelasin, että mitä helvettiä tapahtui. Mä makasin hetken jähmettyneenä aloillani, kunnes uskaltauduin ottamaan farkut ja t-paidan pois päältäni. Mä menin takaisin makaamaan Novan viereen, joka oli kääntynyt kyljelleen selkä minuun päin. Mä vedin peiton varovasti meidän päälle ja hengähdin syvään.
Aloin pikkuhiljaa rentoutumaan enemmän. Vaikka olinkin rentouttanut kehoni mun mahassa silti jylläsi jännitys. En mä koskaan olis uskonut olevani tällä tavalla jonkun pojan kanssa. Vaikka tää oli tosi outoa tavallaan mä tykkäsin olla tuossa. En vittu tiedä olin mä kai oikeasti mennyt vähän ihastumaan Novaan.
Mä tunsin pian kuinka Novan selkä painautui mua vasten. Hetken mua jännitti ihan vittuna, mutta uskaltauduin sitten kiertämään käteni sen ympärille. Nova tuhisi mun otteessani ja pian mä nukahdin siihen.

Me ei voida tehdä näin.Kde žijí příběhy. Začni objevovat