Me ei voida tehdä näin.

Juomapeli

Porukkaa oli jokusen verran ilmestynyt paikalle. Sieltä täältä kuului puheensorinaa ja olohuoneen kaiuttimista kaikui musiikkia. Roope oli halunnut laittaa jonkun bile soittolistansa soimaan. Se oli pääosin jotain Petrin biisejä ja oli sielä muutama muukin legendaarinen kännys biisi. Mä istuin keittiönpöydän ääressä Topiaksen ja Roopen, sekä muutaman mulle vieraan ihmisen kanssa. Mä hörpin lonkeroani ja kuuntelin porukan keskustelua. Ne keskustelivat jotakin viime vuoden bileistä, joten mä en oikeen pystynyt liittymään keskusteluun mukaan. Niinpä mä tyydyin vain kuuntelemaan muiden tarinointia.

"Ei hitto muistatteko kun Topias oksensi Janin päälle!?" mua vastapäätä istuva poika huudahti ja repesi kovaan nauruun. Mä repesin itsekin. Oli varmaan aika koominen näky.

"No muistan vähän liiankin hyvin! Sitä hajua ei  si saanu pois millään" Jani vinkaisi pöydän päädystä.

"Mitäs juotitte mulle sitä viskiä nii helvetisti!" Topias älähti naurun seasta.

Känni tarinoiden kertominen keskeytyi, kun Roope ehdotti juomapelin pelaamista. Hetken aikaa se joutui anomaan mua mukaan ennen kun mä suostuin. Juomapelit on sinällään mun mielestäni ihan kivoja, mutta niistä vaan tuppaa tulemaan aina ihan jäätävään känniin. Olihan mun nyt suostuttava Roopen takia - ei sille voinut sanoa eitä. Niinpä me sitten päädyttiin pelaamaan sitä perinteistä never have i ever peliä. Me kyseltiin vuorotellen kysymyksiä ja aika paljon me kaikki jouduttiin juomaan. Musta tuntuu, että mä jouduin juomaan varmaan joka ikisen kysymyksen kohdalla. Tuota menoa mä olisin sammunut jo ennen 11, sen verran paljon mä jouduin kiskomaan juotavaa.

"Felix on juonu ihan vitusti jo, raukkaparka varmaan oksentaa kohta" Roope huomautti ja läimäisi mua selkään, niin että juomat meinasi loiskua lattialle.

"No niin kai kun nää kysymykset on tälläsiä" mä parahdin päätäni pyöritellen.

"No täytyyhän sitä joku saada oksentamaan näissäkin bileissä!" maantien harmaa hiuksien poika huudahti viitaten aikaisempaan keskusteluun. Mä pyöräytin päätäni.

"En kyllä mielusti haluis oksentaa tänään"

"Ei hätää ketsuppi, mä oksennan aina - niin et oo ainakaan ainut sitten" Topias kannusti ja tökkäisi mua kylkeen.

"Ketsuppi?" mä toistin huvittuneena.

"Niin, Felix eli vähän niinkun se ketsuppi. Felix ketsuppi"

"No just. Onpas sulla taas hyvät jutut"

*

Juomia oli tullut juotua vähän liiankin paljon, kun me viimein lopetettiin pelaaminen. Mun rakkoni meinasi suunnilleen räjähtää, joten mä kipitin nopeasti kuselle. Kylppärin peilissä vastaan katsoi känninen peilikuva. Mun silmäni seisoivat ja oli tummemmat kuin yleensä. Päässäkin heitti jonkin verran. Mä katselin kasvoni kylmällä vedellä, yritin edes vähän selvittää päätäni. Hetken mä keräsin voimiani ennen kun lähdin olohuoneeseen muiden seuraksi.
Olohuoneen sohvalla mä näin kuinka Samu ja Mette istuivat vierekkäin. Samun käsi oli eksynyt Meten reidelle lepäämään ja se silitti sitä varovasti peukalollaan. Mette ja Samu oli ollut alusta asti vähän jotenkin kummallisia. Ne väittivät, että ei niiden välillä ollut mitään, mutta ihan varmasti niillä oli jotakin. Nyt kun mä näin heidät lähekkäin niin olihan se ihan päivän selvää, että jotain säpinää niillä oli. Mä en viitsinyt mennä häiritsemään niitä, joten mä suuntasin takaisin keittiöön.

Mette ja Samu muistutti mua Novasta. Aivan yhtäkkiä mulla iski sitä kauhea ikävä. En tiedä johtuiko ikävä kännistä vai ihan puhtaasti vain siitä, että en ollut nähnyt sitä hetkeen. Ehkä se johtui molemmista. Jokatapauksessa mulle tuli vain niin kauhea ikävä, että mä päätin kaivaa puhelimen esiin mun taskustani. Etsin Novan nimen mun luuristani ja avasin meidän keskustelun.

Felix:
Moi-

En kerinnyt näpytellä viestiä loppuun, kun mä yhtäkkiä kuulin tutun äänen eteisestä. Mä suljin puhelimen ja työnsin sen takaisin taskuun. Sitten mä suuntasin kohti eteistä, jossa mä näin Roopen ja Novan. Siis mä näin Novan. Novan. Meidän eteisessä.

"On mulla sulle lahjakin, mutta saat sen sitten vasta porukoilla" Seinään nojaileva Nova selitti virne kasvoillaan. Se oli sanomassa vielä jotakin, mutta sen sanat jäi kesken huomatessaan mut eteisessä.

"Moi" mä sanoin ja yritin kuullostaa neutraalilta. En todellakaan halunnut vahingossa paljastaa mun ja Novan juttua Roopelle.

"Ai moi Felix. Täs on mun veli Nova - eikun tehän tapasittekin sillon kerran jo" Roope selitti reippaaseen, ystävälliseen tapaansa. Mun huulilleni livahti vahingossa huvittunut hymy kun mä katsahdin Novan kasvoja. Niin tosiaan me seurustelleen Novan kanssa. Mä kuitenkin pyyhyin hymyn nopeasti pois kasvoiltani ja pyrin näyttämään tavalliselta, neutraalilta isteltäni.

"Joo niin me tavattiinkin joo" mä vastasin päätäni nyökytellen.

"No mut mä meen tästä nyt juomaan lisää, niin te voitte vaikka jutella tai jotain" Roope ilmoitti huolettomasti ja lähti kohti alakertaa. Me nyökyteliin sille Novan kanssa. Oli jotenkin tosi outoa ja surrealistista, että Nova oli mun kanssani tuossa. Ei me koskaan aijemmin oltu samassa paikassa jossa oli Roope ja ties ketä muita. Me oltiin aina jossakin kaskin piilossa. Tuo tilanne ei tuntunut todelliselta.