Me ei voida tehdä näin.

Elä

TW: pahoinpitely, itsemurha, alkoholismi, masennus

Sitä usein kuulee, että pitäis elää itseensä varten, eikä muita. Vielä pari vuotta sitten eläminen itseäni varten tuntui hankalalta. Kun mä oli 15-vuotta mä yritin itsemurhaa. Mä olin ollut noin 2 vuotta masentunut ja mun elämä meni kirjaimellisesti päin persettä. Usein kuulee kuinka monet nuoret väittää elämänsä menevän ihan helevetin huonosti. Sillä perusteella, että hän sai matikan kokeesta 7 eikä 10 - tai kerran myöhästyi bussista.
Sit samaanaikaan on ihmisiä kuten minä, joilla elämä menee oikeesti huonosti.
Mun äiti kuoli kun mä oli 13. Me oltiin tosi läheisiä mun äidin kaa. Äiti ei koskaan tuominnut mua. Se tapasi sanoa:

"Rakastan sinua nyt ja aina, ei väliä millainen olet".

Äiti oli kiltti ja rakastava. Kun se kuoli mun masennus alkoi. Aluksi mun masennus johtui lähinnä äidin kuolemasta.
Noin puolivuotta äidin kuoleman jälkeen asiat alkoi mennä vielä huonommin. Mun isä joi joka päivä. Se oli agressiivinen. Se oli väkivaltainen. Se hakkasi mut muutan kerran niin pahasti, että mulla murtui muutama luu. Eikä se edes antanut mun mennä lääkäriin. Mä menin kouluun murtuneilla luillani, enkä uskaltanut pyytä apua.

Kerran mun isä joi itsensä jäätävään kuntoon niinkuin usein se tapas tehdä. Mutta tällä kertaa se oli päättänyt ottaa jotain lääkkeitä, mitä se oli käynyt ostaan joltain narkkarilta. Se veti koko purkillisen lääkkeitä viinan kanssa alas kurkusta. Se sai jonkun kohtauksen niiden lääkkeiden takia.
Mä tulin olohuoneeseen joskus yöllä ja näin mun isäni lattialla. Siltä tuli vaahtoa suusta ja se sätki ihan hittona. Mä vaan katsoin mun isää oviaukolta. Tuijotin sitä eleettömänä kunnes kävelin keittiöön. Otin ison lihaveitsen keittiön laatikosta. Kävelin puukko kädessä takaisin olohuoneeseen ja polvistuin isäni viereen. Mä katsoin sitä silmiin ja sanoin sille, että mun on aika päästä takasin äidin luo. Mä viilsin molemmat ranteeni auki, siinä mun isän katsoessa mua. Jollakin voimin se oli ilmeisesti onnistunut soittamaan hätänumeroon.

Mä heräsin sairaalasta ja mun isä istui sängyn vieressä. Kun mä heräsin mun isä syöksyi halaamaan mua. Se oli eka kerta kahteen vuoteen kun se halas mua. Parin tunnin päästä siitä mun isä joutui vankilaan. Se oli hakannut mua ja tehnyt ties mitä rikoksia. Mä olin tavallaan surullinen, että mun isä joutui vankilaan. Olihan se paska isä, mutta nyt mulla ei ollut enään perhettä. Mut pakotettiin terapiaan ja mä asuin lastenkodissa aina tähän päivään asti. Siinä 15- vuotiaana mä aloin löytään enemmän itseäni.

Mä löysin musiikin ja mä ostin mun ekan sähkökitaran. Musiikki on iso osa mun elämää.  Mä oon ehkä jollain tasolla emo tapainen. Mä tykkään pitää mustia vaatteita jotka on vähän over size. Ja no näytän aika semmoselta perus rokkari pojalta. Mun valkoset aika pitkät kutrit taitaa kyllä pehmentää mun kovaa rokkari lookkiani. Ja mun vihreet silmät saa mut näyttämään vähän jotenkin kiltiltä pojalta.
Vaikka mä oonkin löytänyt itselleni stylin, mä silti etsin vielä vähän itsenäni.

(Päätin nyt alkaa kirjottaan jotain tällästä ihan kokeilu mielessä :) Mulla on toisen kirjan kirjoittamien kesken tällä hetkellä, niin en oo ihan varma kuin paljon saan kirjotettua tätä. Mä yritän parhaani mukaan kirjoitella)