Me ei voida tehdä näin.

Käski kädessä

Pakkanen hätisti meidät viimein Toyotan kyytiin istumaan. Nova oli mietteliään oloinen ja se oli vaisunainen, enkä mä sitä yrittänyt mitenkään jututtaa. Kaikki äskeinen pyöri liian selvänä filminä pään sisällä ja se ei varmasti ollut vielä hetkeen katkeamassa. Välillä oli ihan hyvä vain pysytellä hiljaa omien ajatuksien kanssa. Nova käynnisti auton ja kaasutti pois pihasta. Me ei edes laitettu radiota päälle, me oltiin täydellisessä hiljaisuudessa. Muutaman minuutin automatka tuntui samaan aikaan tunneilta, mutta samaan aikaan ohikiitävältä.

Nova parkkeerasi Toyotan vieraspaikalle ja sammutti moottorin. Mä avasin vyöni ja olin jos nousemassa ulos autosta, mutta keskeytin aikeeni nähdessäni Novan jähmettyneenä paikallaan. Mä istuudin kunnolla takaisin penkille ja katsoin Novaa hiljaisuudessa. Se tuijotti eteensä lamaantuneen näköisenä. Teki mieli napata sitä kädestä ja sanoa, että kaikki järjestyy, mutta tyydyin odottamaan. Nova taisi viimein tajuta katseeni, koska se säpsähti hereille transsistaan ja käänsi hämmentyneen katseensa muhun. Mä virnistin kehnosti toisella suupielelläni ja kallistin aavistuksen päätäni.

Nova ei sanonut mitään, se virnisti takaisin ja nousi autosta. Mä nousin myös. Nappasin takapenkiltä toisen kasseista kantooni ja pamautin oven kiinni. Nova väänsi ovet lukkoon ja mä lähdin Nova perässäni sisälle päin. Kaivoin ovella avaimet taskusta ja väänsin oven lukosta. Mä annoin Novan mennä ovesta ensin ja seurasin sitä perästä. Alakerrasta kuului vaimeasti musiikkia ja tutun kolmikon äänet. Mä vilkaisin Novaa ja laskin kassin lattialle, jotta pystyin riisumaan ulkovaatteet päältäni.

En vaivautunut odottamaan Novaa lähtiessäni viemään kassia huoneeseeni. Tipautin kassin olaltani kaapin eteen ja lysähdin makaamaan sänkyyn selälleni. Pian ovi auvautui ja Nova astui ovesta sisään. Se vilkaisi nopeasti ympärilleen, kävi laskemassa tavarat kaapin eteen, urheilukassin seuraksi ja kävi vierelleni kyljelleen makaamaan. Mä käänsin aavistuksen päätäni, jotta pystyin katsahtamaan Novaa. Se katsoi mua alakuloisen näköisenä ja mä käännyin myös kyljelleni makaamaan. Me tuijotettiin toistemme silmiä pieni ikuisuus. Nova vei sormet poskelleni ja sipaisi siinä olevaa mustelmaa kevyesti. Se hymyili toisella suupielellään haikeasti.

"Aikamoinen päivä, vai mitä" Nova kuiskasi ja sipaisi vuorostaan mun laineitani pois naamalta. Mä hymähdin hiljaa.

"Sanoppa muuta" mä kuiskasin takaisin. Nova kurottautui aavistuksen lähemmäs mua ja painoi huulet vasten mun huuliani. Haljennut huuli huusi Hoosiannaa ja varmasti huusi myös Novan, mutta me ei jaksettu välittää. Me suudeltiin toistemme huulia kevyesti ja se sai olon kevyemmäksi.

"Felix" Nova kuiskasi vasten mun huuliani.

"No?" mä mutisin.

"Kiitos kun sä olet siinä" se kuiskasi.

Mun oli vaikeaa osta reagoida sen sanoihin. Sen sanat tuntuivat hyvältä, mutta jotenkin ne pistivät mua sydämeen. Novalla ei loppujen lopuksi ole ollut kovinkaan vahvaa tukiverkostoa elämässään. Onhan sillä Roope, mutta ei sillä kovinkaan läheisiä kavereita ole. Oiva ehkä oli aikoinaan, mutta niidenkin välit olivat nykypäivänä mitä oli. Mä tosiaan taisin olla sille yksi tärkeimmistä ihmisistä tässä maailmassa. Vaikka se tosi hiton hyvältä tuntuikin, niin silti se jollain tavalla suretti mua.

"Tottakai oon" mä vastasin. Ujutin käteni Novan käteen ja puristin sitä kevyesti. Siinä me oltiin käsi kädessä, kaiken tämän kauheuden jälkeen.

Me hivuttauduttiin alakertaan vasta illalla. Muut istuivat olohuoneen sohvalla katsomassa jotakin YouTube videota. Me asteltiin niiden luo käsikädessä ja ne nostivat katseensa meihin. Hitto miten ne katsoivat meitä. Ne taisivat ihan puhtaasti järkyttyä nähdessään meidät. Toki oltiinhan me aika hemmetin karun näköisiä. Tai varsinkin Nova oli...jälleen kerran.