[ muokattu: 9.12.2016 ]
Sanoja: 1275✌️️😁
+++
Sara kaiveli kuumeisesti kylpyhuoneen kaappia, etsien yhtä ainoaa paria puhtaita lakanoita. Miten hänellä ja Louisilla ei ollut kuin kahdet parit lakanoita? Toiset olivat käytössä ja toiset likaiset. Harryn yhtäkkinen tulo ei haitannut heitä kumpaakaan, päinvastoin, mutta lakanoiden suhteen se oli ongelma. Sara huokaisi ja tonki vielä kerran kaapin läpi, ilman sen parempaa onnea. Lopulta Sara muisti hänen ja Louisin joululahjaksi saamat Marimekon raidalliset fleece lakanat. Hän otti paketin kaapin perältä, hymyillen ja kävellen sitten kohti vierashuonetta, jossa Louis ja Harry juttelivat.
"Oletteko ihan varmoja, että tämä on ihan okei että tulen tänne näin?" Harry kysyi ujosti ja katsoi Louisia, ja hänen taaksensa ilmestyvää Saraa uteliaana.
"Harry buddy, sinä voit tulla tänne ihan milloin vain haluat", Louis ilmoitti lohduttavasti ja asetti kätensä Harryn olkapäälle, joka vain hymyili.
"Niinpä, muuten en löytänyt muita puhtaita lakanoita, joten taidat olla ensimmäinen joka saa testata näitä suomalaisia lakanoita", Sara nauroi ja avasi lakanapaketin, tunnustellen pehmeää kangasta. Olihan hänellä kotonakin Suomessa ollut tällaiset, joten kyllä hän tiesi miten ihanalta niissä tuntui nukkua. Aluslakana oli jo laitettu, joten nyt ei tarvinnut enää kun laittaa peitteet tyynylle ja peitolle.
"Anna, kun minä laitan ne, en halua olla ihan hyödytön", Harry sanoi lempeästi ja yritti ottaa lakanat Saran käsistä, mutta Sara vetäisi kätensä kauemmas hymyillen.
"Harry, käy sinä vain vaikka suihkussa, näytät tarvitsevan sitä. Kyllä me saamme laitettua nämä Louisin kanssa", Sara totesi hymyillen, Louisin nyökätessä, kun Harry katsoi heitä yllättyneenä.
"Mutta-", Harry yritti sanoa, mutta Louis työnsi hänet kylpyhuonetta kohti.
"Ei mitään muttia, kun Tomlinsonit sanoo jotain he myös tarkoittavat sitä. Saat lainata minulta vaatteita, ellet halua olla noissa märissä vaatteissa", Louis sanoi tomerasti, sulkien kylpyhuoneen oven ja jättäen Harryn sanattomaksi.
"Tomlinsonit?" Sara kysyi leikkisästi kulmakarva koholla, kun hän alkoi laittamaan peiton päälle peitettä. Louis otti tyynyn käsiinsä ja alkoi ujuttamaan sitä tyynyliinan sisään.
"Sitähän sinä pian olet, Rouva Tomlinson", Louis virnisti ja Sara nauroi tuon ilmeelle. Sara levitti lakanoidun peiton sängylle, laittaen samalla yöpöydän lampun päälle. Louis heitti Saran naamaan tuon lakanoidun tyynyn, saaden sen takaisin heitettynä naamaansa. Niin Sara kuin Louis nauroivat.
"Luoja, ja meidän pitäisi olla jo aikuisia ja kohta vanhempia", Sara pyöräytti silmiään hymyillen. Louis vain hymähti ja kietoi kätensä Saran ympärille, laskien ne nykyiselle lempipaikalleen, eli tytön pyöreälle vatsalle.
"Kuka muka sanoi, että meidän pitäisi olla tylsiä vanhempia. Voidaan olla ne coolit vanhemmat", Louis naurahti ja samoin Sara. Hän kuvitteli nyt kolmekymppisen Louisin räppärin vaatteissa, kultaketjut kaulassa esittäen heidän noin viisivuotiaalle lapselleen. Ei edes mennä vielä teini-ikään...
"Tosi coolit! Toinen on ihana ja viisas nainen, toinen ylimielinen ja sarkastinen ääliö", Sara nauroi ja tiesi saavansa Louisilta takaisin tuosta.
Louis puuskahti, niin että se kuulosti siltä kuin ilmat olisivat tyhjentyneet hänen keuhkoistaan. Louis vain tiukensi otettaan Sarasta ja tuo tyttö vain nauroi nauramistaan.
"Vai että sillä lailla vaimoseni! Minäkö ääliö? Rakastat kuitenkin..." Louis puhalsi irvistävän ja pois rimpuilevan tytön kaulaan, hänen nauraessa. Tuo puhaltaminen kutitti, ja Louis tiesi sen.
"H-Hyvä on! Komea ääliö!" Sara sai huudettua naurunsa välistä, Louisin lopettaessa puhaltamisen.
"Sitä minäkin", Louis nauroi ja suukotti tyttönsä poskea, Saran yhä nauraessa. He olivat taas kerran sulkeutuneet täysin omaan kuplaansa, eivätkä kuulleet Harryn kävelevän huoneeseen pyyhe vyötäisillään.
"Wow wow! En halua nähdä seuraavan vauvan aloitusta!" Harry hymyili, Saran ja Louisin kääntyessä katsomaan häntä. Saran oli kyllä pakko myöntää, että Harry näytti jo sata kertaa terveemmältä kun noin kuutisen minuuttia sitten. Hänen ihonsa oli saanut hieman väriä, vaikka silmät olivatkin yhä punertavat. Hiuksetkin olivat puhtaat ja vedettynä taakse.
"Hahah Styles! Näytän sinulle mistä saat vaatteita tuon huonon kroppasi päälle", Louis vitsaili ja käveli hänen ja Saran makuuhuoneeseen vaatekaapilleen, Saran mennessä käymään vessassa. Näin raskaana hän oli oppinut ettei virtsarakko enää pidellyt mitään sisällään. Oli jatkuva vessahätä, vaikka ei juonut mitään.
Kun Sara selvisi ulos vessasta, hän huomasi Harryn kävelevän makuuhuoneesta Louisin harmaissa college-housuissa ja mustassa t-paidassa. Louis tuli perässä väsyneen näköisenä.
Saraakin alkoi kieltämättä jo hieman väsyttää, vaikka hän oli nukkunut jo niinsanotut "päiväunet".
Toivottavasti Harrykin saisi kerrankin hyvät yöunet...
+++
"Lou, tuleekohan Harry kuntoon? Saakohan ne ikinä Tuulin kanssa selvitettyä tota hommelia?" Sara kysyi huultaan purren, kun hän makoili heidän pehmeällä sängyllään, Louisin heittäessä paitaansa pois. Kello oli lähelle kahtatoista, heidän yhä pohtiessa Harryn ja Tuulin ongelmia, tuon kyseisen kiharapään tuhistessa viereisessä huoneessa. Toisaalta, Sara oli enemmänkin kuin helpottunut, että Harry vihdoin pystyi taas nukkumaan. Sara oli kyllä saanut illalla Tuulilta hätäisen viestin, jossa tuo oli kysynyt oliko Harry tullut heille ja oliko hän kunnossa. Sara oli vain vastannut Harryn yöpyvän heillä ja totesi, ettei olisi hyvä idea että Tuuli tulisi käymään. Ainakaan tänään.
"Kyllä minä uskon, ne kaksi ovat molemmat yksiä draama kuningattaria. Kaikki tulee vielä kuntoon", Louis hymyili, kavuten sitten sänkyyn Saran viereen pelkissä boksereissaan. Hän veti peiton heidän päälleen, Saran painautuessa Louisia vasten.
"Mmm...Louis...Mietin vain yhtä asiaa..." Sara mumisi tuota vasten, Louisin mumistessa silmät kiinni jotakin no sanan tapaista.
"Mietin vain, että miksi me emme koskaan ole tapelleet noin? Tai siis olen onnellinen siitä, mutta onko se normaalia jos pariskunta ei tappele melkein ollenkaan....?" Sara kysyi ja tunsi sormet leukansa alla, jotka kohottivat hänen kasvonsa kohtaamaan siniset silmät.
"Miksi sinä tuollaisia mietit?" Louis ihmetteli ja Sara vain puri huultaan hermostuneena.
"Minä vain...Miksi me emme ikinä tappele?" Sara ihmetteli ja silloin Louiskin jäi miettimään asiaa uteliaana. Se oli totta, he eivät Saran kanssa tapelleet juuri ikinä suuresti, vain pieniä riitoja ja väittelyitä, mutta eivät ikinä huutaneet toisilleen tai sellaista. Louis oli siitä onnellinen, eikä halunnutkaan mitään riitaista suhdetta heidän välilleen. Silti, oli se aika hassua.
"Ehkä koska olemme monista asioista samaa mieltä, meistä kumpikaan ei halua aloittaa toisen kanssa riitaa....En tiedä, ehkä olemme vain niin rakastuneita. Ja sitä paitsi, turhaan me siitä huolehdimme, nimittäin sehän on vain hyvä asia. Tiedän että terveissä parisuhteissa niiden paskojen juorulehtien mukaan pitäisi välillä olla riitoja, mutta eikös parisuhteen pitäisi olla tasapuolinen, molempia ymmärtävä ja kuunteleva, että rakastava? Koska minusta olemme saavuttaneet sen aika hyvin ja sitä paitsi, sehän on vain lapselle unelma kasvuympäristö. Ei riiteleviä, alkoholisoituneita tai huumeita käyttäviä vanhempia, vain rakkautta", Louis sanoi ja Sara katsoi tuota miestä lumoissaan. Hän ei voinut ymmärtää miten hänellä oli käynyt näin hyvä tuuri löytäessään jonkun niinkuin Louis.
"Kai tiedät, että olet uskomaton Louis William Tomlinson?" Sara kuiskasi.
"Mutta sinä olet vielä uskomattomampi Sara Maria Tomlinson", Louis kuiskasi takaisin.
Juuri kun he molemmat olivat rupeamaisillaan nukkumaan, Sara avasi silmänsä voihkaisten. Louis hätkähti ja laittoi äkkiä pöytälampun päälle, katsoen tyttöään joka katsoi tiiviisti vatsaansa.
"Mikä hätänä kulta? Ei kai vauva vielä tule? Soitanko sairaalaan?!" Louis panikoitui, Saran ottaessa Louisin käden omiinsa, ja asettaen sen pyöreälle vatsalleen. Aluksi Louis katsoi vain kulmat koholla Saraa, joka piti katseensa vatsassaan, mutta sitten Louiskin tunsi sen. Potkaisu.
"O-Oliko tuo-", Louis änkytti ja asetti toisenkin kätensä Saran vatsalle, jolloin hän tunsi vahvemman potkun. Sara katsahti kyyneleet poskia pitkin valuen Louisia, joka oli aivan yhtä lumoissaan.
"Jep...Meidän pikku kulta potkaisi ensimmäistä kertaa..." Sara sai sanottua itkunsa välistä, tuntien vielä yhden pienen potkaisun. Louis katsoi tytön vatsaa ja käsiään suu auki, aivan transsissa.
"S-Sattuuko se?" Louis sai kysyttyä ja katsoi Saraa, joka pudisti päätään.
"Ei, vain kutittaa vähän", Sara totesi, heidän vain pitäessä käsiään yhä vatsalla ja odottaessa uutta potkua.
"Tämä on ihan uskomatonta!" Sara huudahti ja hymyili, Louisin ottaessa tytön kädet omiinsa ja silittäessä niitä hellästi.
"Ihan selvä jalkapalloilija. Sen verran kovia potkuja", Louis virnisti ja Sara naurahti.
"Hupsu", Sara nauroi ja samoin Louis. Heidän pienokaisensa oli potkinut ensimmäistä kertaa ja se oli saanut nuo kaksi aivan lumoihinsa.
Sai nähdä nukkuisiko kumpikaan heistä loppu yönä.
+++
A/N: Moikka muruset❤️Toivon, että tykkäsitte ja muistakaa kommentoida, äänestää😄Ja siis eikös ollukki söpö toi vauvan potku kohta?😊Anteeks ku tää oli näin lyhyt, seuraava luku on sitten pitempi😀Nähään ens luvun parissa!
Love u guys❤️
All the love ~H