[ moikka! anteeksi, kun en ole kirjoitellut tätä kirjaa pitkään aikaan, mutta se johtuu vaan siitä, ettei ole ollut aikaa. mutta nyt, nauttikaa uudesta luvusta muruset ♡ ]
[ muokattu 4.12.2016 ] - sanoja: 1927
Nauttikaa♡
__♡__
Sara ei edes muistanut milloin hän oli viimeksi tuntenut adrenaliinin virtaavan näin lujasti hänen suonissaan. Kaikki tämä, hurraukset, kuumat valot ja Louisin kosketus hänen ihollaan saivat hänet tuntemaan olonsa onnelliseksi. Pelkkä Louisin sormienpäiden kosketus sai hänen ihollaan kipinöitä aikaan. Tämä oli uskomatonta.
Louis ja Sara kyllä tiesivät joutuvansa pian avaamaan puhelimensa, joita luultavasti heidän vihaiset äitinsä ja sisarukset pommittivat parasta aikaa. Silti, Louis olisi halunnut napata kuvan parhaiden ystäviensä ilmeistä, kun he kävelivät käsi kädessä Saran kanssa heitä kohti, aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi edes tapahtunut. Louis katsahti heidän kävelessään takahuonetta kohti, hänen ja Saran yhteen kietoutuneita käsiä ja lämmin hymy levisi hänen huulilleen. Ja kaikki tämä oli mahdollista vain yhden väärän numeron takia.
"Mitä helvettiä tyypit?! Miksi ette ole kertoneet tästä aikaisemmin? Onneksi olkoon! Vitut! Tämä on ihan uskomatonta!" Niall huusi innoissaan ja kaappasi Saran tiukkaan halaukseen, johon tyttö vastasi nauraen ja vetäen Niallin niin lähelle itseään kun sai.
"Onneksi olkoon! En olisi kyllä ihan heti uskonut, että meidän pikku Tommo löytäisi elämänsä rakkauden ja kohta meidän jaloissa juoksentelisikin jo pieni Tomlinson!" Liam nauroi lempeää nauruaan, kun veti Sara isoon karhunhalaukseen, Niallin halatessa Louisia.
"Kiitos Liam! Mekin ollaan aika innoissaan tästä." Liam nauroi, Saran kirotessa tyhmälle lauseelleen. Totta kai sentään vauvan isä ja äiti olisivat asiasta innoissaan.
"Uskon. Louis ihan hohtaa!" Liam kiusasi Saran leveästi hymyilevää aviomiestä, joka vihdoin pääsi pois tuon irlantilaisen tappohalauksesta.
"Mmmm." Saran ilon säteet hieman himmenivät, kun hän näki ujosti hymyilevän Harryn, joka selvästi piteli kaiken tuskan sisällään, rakentaen ison muurin sen eteen. Sara yllättyi, kun Harry käveli hänen luokseen ja halasi tyttöä lämpimästi, Saran kietoessa kätensä hänen hieman tärisevän vartalonsa ympärille.
"Onneksi olkoon. Olen niin onnellinen sinun ja Loun puolesta. Hyvä, että edes jonkun elämä hohtaa valoa kaiken tämän pimeyden keskellä." Harryn kuiskaamat sanat saivat kyyneleen valuman alas pitkin Saran punaista poskea. Hän oli jo kaiken tämän ilon keskellä unohtanut petetyn Harryn, joka kilttinä ihmisenä työnsi tuskansa syvälle sisälleen vain siksi, että hänen kaksi ystäväänsä saisivat olla iloisia. Joskus Saran teki mieli kiittää Harrya kaikesta mitä tuo mies oli hänen ja Louisin puolesta tehnyt.
"Kiitos Harry...Olen niin pahoillani sinun puolestasi..." Sara kuiskasi ja Harry vetäytyi kauemmas, pyyhkien pois sen yhden ainoan kyyneleen tytön poskelta ja hymyili hänelle lempeästi.
"Älä ole, se ei ole sinun vikasi. Nauti nyt tästä, tämä on teidän iltanne", Harry hymyili ja kääntyi katsomaan aivan innoissaan olevaa Louisia, joka juuri halasi Liamia nauraen. Saran huulille tuli kaunis hymy, kun hän näki elämänsä rakkauden noin onnellisena.
"Tiedän, mutta silti. Olen niin kovin pahoillani." Harry ei ehtinyt vastata, kun Louis jo kaappasi parhaan ystävänsä halaukseen, johon Harry vastasi nauraen. Sara ei oikein enää tiennyt mitä tuntea, osa hänestä oli onnesta halkeamaisillaan ja osa tunsi surua Harrya kohtaan.
"Onneksi olkoon lad! Teille tulee vauva! Ihan mahtavaa!" Harry nauroi ja Louis näytti siltä kuin meinaisi haljeta innosta.
"Tämä on ihan uskomatonta!" Louis sai sanottua ja Sara naurahti kävellen aviomiehensä vierelle, joka ujutti tatuoidun kätensä tytön vyötäisille, vetäen hänet lähelleen. Sara oli olisi voinut vannoa, että näki Harryn sydämen päällä olevan kiven painautuvan syvemmälle, kun mies katsahti kuinka hän ja Louis pitelivät toisiaan.
"Meidän varmaan pitäisi kohta lähteä kotiin, en halua sinulle tai vauvalle rasitetta", Louis totesi ja katsoi Saran onnesta kiiltäviä vihreitä silmiä. Sara mutristi huuliaan ja Niall nauroi irlantilaisen aksentin omaavaa nauruaan.
"Kato kato! Tommosta on tullut kunnon holhooja!" Niall nauroi, kun he naurusta huolimatta lähtivät kävelemään kohti ulkona odottavaa autoa.
Louis punastui hieman, mutta Sara vain peitti kikatuksensa. Hänestä se oli söpöä.
"Minua kyllä väsyttää vähän", Sara kikatti ja Louis katsahti tyttö leikkisä virne huulillaan ja kulmakarva melkein hiusrajaan asti kohotettuna.
"Hyvä yritys", Louis virnisti ja sai tytöltään hennon lyönnin käteensä. Se ei taaskaan liikahtanut mihinkään.
Sara ei kylläkään valehdellut, sillä kaikki tämä intoilu oli saanut hänet väsyneeksi. Raskaana oleminen ei ollut mitään helppoa puuhaa, varsinkin kun väsymys yllätti ja kolautti sinut unille kuin puulla päähän lyödyn, mutta voiko siinä tilanteessa enää edes valittaa, kantoihan Sara sentään toista ihmistä vatsassaan.
Päästyään vihdoin autolle, Liam ja Niall kyselivät koko matkan Saralta ja Louisilta kysymyksiä vauvasta, Harryn jäädessä omaan kuplaansa kun ajoi autoa katuvalojen hohteessa. Sara olisi halunnut puhua hänelle ja saada tuon kauhean surullisen ja epäluonnollisen ilmeen pyyhittyä pois, tuon yleensä hymy korvissa asti olevan miehen kasvoilta.
Silti, Saralla oli paljon sulateltavaa jo siinä tiedossa, että Tuuli oli pettänyt Harrya. Se ei ollut yhtään Tuulin tapaista ja sen takia Sara oli aivan sekaisin. Hän halusi kuulla mitä Tuulilla oli sanottavana asiasta, mutta ei tiennyt miten ottaisi asian hienotunteisesti esille. Tiesikö Tuuli edes Harryn murtumisesta? Tiesikö Tuuli, että Harry tiesi? Miksi Tuuli teki niin?
Liian monet ja vaikeat kysymykset täyttivät Saran jo muutenkin uupuneet aivot, joten hän päätti antaa asian olla vain tämän illan ajan. Huomenna, hän selvittäisi asian juurta jaksaen, olisi se sitten puhelimitse tai kasvotusten.
Onneksi Niall ja Liam olivat jättäneet hänet omien ajatustensa maailmaan, luultavasti laittaen Saran yhtäkkisen hiljentymisen väsymyksen piikkiin ja lypsivät nyt tietoa irti Louisista. Sara vain nojasi päällään ikkunaan ja katseli vastaan tulevia katuvaloja, jotka hohtivat keskellä sateisen ja pimeän Lontoon katuja.
*
"Kiitos vielä kerran kyydistä", Sara hymyili lempeästi Harrylle, kun hän nousi ulos autosta Louisin kotipihassa ja sai särkyneen hymyn vastaukseksi Harrylta.
"Kiitti Haz, älä murehdi liikoja", Louis virnisti ja löi veljen tavoin murjottavan Harryn käsivartta, saaden Harrylta saman särkyneen hymyn vastaukseksi.
"Muuten hei Lou! Muista sitten huomenna se kokous, Simon sanoi että se on kahdeltatoista sen toimistossa", Niall huusi takapenkiltä, ennen kuin Sara ehti laittaa autonovea kiinni.
"Joo, muistan. Öitä jätkät", Louis mutisi, kun näki Saran yllättyneen ilmeen. Louis ei ollut maininnut vielä kokouksesta Saralle. Ei sillä, ei se Saraa haitannut sen kummemmin.
"Öitä rakastavaiset! Ja Louis, muista pitää se mörkö siellä housuissasi niin ei tule enää lisää yllätyksiä..." Niall nauroi ja Louis paiskasi virnistäen autonoven kiinni ja Sara punasteli paikoillaan, ennen kuin Louis johdatti hänet kotiovelle ja avasi oven. Sara näki mustan Audin ajavan pitkin sateista katua ja sulki sitten ulko-oven perässään.
"No, hyvinhän se meni", Louis virnisti ja riisui kenkänsä, samoin takin ja sen perässä puvuntakin.
"Itse asiassa niin meni! En vain taida uskaltaa edes avata puhelinta...Äiti on varmaan aika vihainen", Sara naurahti ja heitti märät ballerinat pois jaloistaan ja samoin laittoi punaisen takkinsa naulakkoon.
"En minäkään, äiti luultavasti hakkaa minut sillä hemmetin teepannulla ja Lottie, no Lottie..." Louis nauroi ja seurasi Saraa portaat pitkin yläkertaan, tytön pidätellessä nauruaan. Sara vain pystyi kuvittelemaan mitä Lottie tekisi Louisille, kun tuo ei ollut kertonut ensimäisestä lapsestaan. Luultavasti hakkaisi tuota tyynyllä, jonka sisällä olisi tiili...
"En edes halua tietää", Sara nauroi, kun he vihdoin pääsivät makuuhuoneeseensa ja hän saisi vihdoin tuon puristavan mekon pois päältään.
"Entäs sinun äitisi? Hän luultavasti leikkaa pallini irti, kun en käyttänyt ehkäisyä", Louis virnisti ja Sara esitti loukkaantunutta, mutta nauroi sitten perään.
"Varoitan, äitillä on aika terävät puutarhasakset..." Sara pelotteli Louisia, jonka silmäkulmassa välähti pieni värähdys, joka sai Saran kikattamaan vielä lujempaa. Hänestä tuntui aivan kuin olisi humalassa, vaikka oikea syy oli tämä raskaus ja miljoonat hormonit.
Sara yritti samalla avata mekkonsa vetoketjua takaapäin, mutta surkein tuloksin. Louis huomasi tämän ottaessaan kravattia pois päältään ja käveli tyttönsä luo huvittuneena.
"Anna minä autan", Louis kuiskasi Saran korvaan ja Sara oitis tunsi kuuman hengähdyksen ihollaan, saaden sen kananlihalle. Sara tunsi kuinka Louisin kapeat sormet vetivät hänen selkäänsä vasten vetuketjun alas, ja lopulta se tipahti lattialle isoksi mytyksi.
"Kiitos." Sara kääntyi katsomaan miestään pelkissä alusvaatteissaan ja auttoi tuota ottamaan pois kravatin, joka oli selvästi punoutunut tiukasti hänen kaulansa ympärille.
Vihdoin, kun Sara sai kravatin pois, Louis napitti kauluspaitansa auki ja antoi samalla hienojen housujena tipahtaa lattialle.
"Jospa avataan huomenna puhelimet ja säästetään itsemme kidutukselta, vain täksi illaksi", Louis sanoi ja Sara nyökkäsi, sitten katsoen peilikuvaansa peilistä ja hymyili, kun asetti kätensä pyöreälle vastalleen.
"Käy minulle, en välttämättä halua lukea isän uhkauksia sinua kohtaan", Sara hymyili ja katsoi peilikuvaa, kun Louis asetti kätensä takaapäin Saran käsien päälle ja asetti päänsä tytön olkapäälle.
"Hän varmaan ampuu minut", Louis virnisti ja Sara kääntyi katsomaan tuota hupsua miestä huvittuneena.
"Tuskin, ainakin saat jonkun pahan puhuttelun: "jos jätät tyttäreni, etsin sinut käsiini ja..." Mutta Sara ei ehtinyt lopettaa hauskaa tarinaansa, ennen kuin Louis asetti huulensa Saran huulille, hiljentääkseen tytön. Sara vastasi suudelmaan ja kietoi kätensä Louisin niskan taa. Yhtäkkiä Louis siirsi kätensä Saran vyötäisiltä tuon pakaroille ja nosti hänet ilmaan, vieden kiljuvan tytön sängylle.
"Herra on hyvä ja kertoo mitä tekee!" Sara nauroi, kun Louis kantoi hänet nauraen sängylle ja laski hänet sitten sille hellästi, jääden itse päälle.
"Vien rouvani unille", Louis nauroi ja asetti suudelman Saran otsalle.
"En voi vielä Louis! Pitää pestä meikit!" Sara nauroi ja työnsi hellästi, leikkisästi murisevan miehen pois päältään ja suuntasi vessaan pesemään nuo kahden kilon meikit pois naamastaan.
Tullessaan takaisin, hän huomasi Louisin makaavan sängyllä virnuillen.
"No mikä nyt virnuiluttaa?" Sara kysyi leikkisästi ja kyykistyi ottamaan lattialta heidän vaatteensa ja laittoi ne huoneen perällä olevaan pyykkikoriin. Louis nousi kyynerpäidensä varaan ja jopa tämän pimeyden keskellä, Sara huomasi nuo pienet kirjailut hänen rinnassaan ja tuon sydämen joka tuli niiden perässä. Hänen tatuointinsa.
"Rintsikat pois", Louis virnisti ja Sara pyöräytti silmiään, avaten rintaliivien hakasen ja antaen niiden tipahtaa lattialle. Louisin katseen alla, hän käveli heidän vaatekaapilleen ja veti päälleen erään Louisin valkoisista t-paidoista.
Sitten hän kapusi sänkyyn ja meni peiton alle Louisin syleilyyn. Sara hautasi päänsä Louisin rintaa vasten ja Louis asetti kätensä tytön ympärille.
"Onko sinulla siis huomenna joku kokous?" Sara kysyi ja kuunteli Louisin sydämen tasaisia lyöntejä, rauhoittuen.
"On, Simon kuulemma haluaa ilmoittaa jotain tärkeää", Louis sanoi, ja hänen äänessäään paistoi uteliaisuus, sillä hänkään ei selvästi tiennyt mitä Simon aikoi heille kertoa.
"Hyvä on...Muuten, ajattelin, että voisinko sillä aikaa käydä kaupungilla? Voisit ottaa minut sitten kyytiin siitä keskustasta, katsos ajattelin pyytää Tuulin kahville tai jotain, kun hänen ja Harryn..." Sara lopetti puhumisen kuin seinään ja punastui. Hän oli luvannut Harrylle, ettei kertoisi tästä muille ja tässä hän melkein möläytti koko asian Louisille. Se johtui siitä, koska Saran oli niin helppo puhua kaikesta Louisille, että hän joskus unohti salaisuutensa.
"Käyhän se, mutta mitä sinä olit sanomassa Harrysta ja Tuulista?" Louis kysyi ja Sara puri huultaan.
Tietenkin Louis kuuli sen.
"Minä...En saisi kertoa, lupasin Harrylle..." Sara kuiskasi ja tiesi, ettei tämä riittäisi Louisille. Hän sai aina Saran kertomaan totuuden ja se ärsytti hieman Saraa.
"Liittyykö se Harryn tämänpäiväiseen mielentilaan?" Louis kysyi ja Sara värähti.
"Mm..." Sara sai vain sanotuksi ja tunsi Louisin huokaisevan.
"En kysele siitä sitten sen enempää, jos Harry luottaa sinuun en halua pettää sitä luottamusta, hän voi kertoa asian sitten, kun haluaa meille muille." Sanat yllättivät Saraa ja luultavasti myös Louisia itseään. Sara ei voinut edes kuvailla sitä, miten paljon Louis oli kasvanut ihmisenä siitä päivästä lähtien, kun he olivat tavanneet. Hyvällä tavalla siis, oli Louis yhä tuo pervo ja vitsikäs poika jonka Sara tapasi siellä takahuoneella, mutta hän ymmärsi asioita paremmin kuin ennen.
"Kiitos, kun ymmärrät", Sara kuiskasi ja tunsi Louisin pyöräyttävän heidät ympäri, niin että hän piteli painoaan Saran yllä käsiensä varassa.
"Tietenkin, on Harry sentään paras ystäväni, enkä halua pakottaa häntä kertomaan", Louis kuiskasi ja asetti hennon suudelman Sara solisluulle, joka sai tytön värähtämään. Se vaikutus hänen kuumilla huulillaan oli.
Louis nosti toisella kädellään Saran päällä olevan oman t-paitansa helmaa ylöspäin sen verran, että tytön vauvamaha tuli esille. Sara tunsi hennon suukon vatsallaan ja sitten käden silittämässä sitä.
"Minun kullat." Tuon kuultuaan, Sara tunsi kuumat huulet omillaan ja tunsi sydämensä pakahtuvan.
Pian hän ajelehti uniensa maailmaan, joita täyttivät vihaiset vanhemmat, fritsukaulainen Tuuli ja itkevä Harry.
A/N: Moikka muruset❤️Taas pitkästä aikaa :) Mitös tykkäsitte? :) Toivon, että tykkäsitte ja siis muistakaa kommata ja äänestää :)
Love y'all❤️
All the love ~H