[ muokattu ] - sanoja: 1097
»I choose you. And I'll choose you, over and over and over. Without pause, without a doubt, in a heartbeat. I'll keep choosing you.»
✿
Oli olemassa luultavasti noin sata parempaa tapaa kertoa ystävilleen, perheelleen ja sukulaisilleen, että oli odotti lasta super julkkiksen kanssa, mutta tietenkin Sara ja Louis olivat päätyneet hulluimpaan tapaan. Se oli heidän tapansa hoitaa asiat.
Sara katsoi itseään makuuhuoneen kokovartalopeilistä ja laittoi juuri korviinsa korvakoruja, jotka sopisivat hyvin yhteen Louisin hänelle antaman syntymäpäivälahja korun kanssa, joka roikkui hänen kaulassaan. Sara oli kihartanut hiukset ja meikannut hyvin kevyen meikin itselleen, samoin vaatteiden suhteen. Hän oli etsinyt kaappinsa pohjalta kaikista eniten vatsaa peittävän mekon, joka oli musta iltapuku, joka loppui juuri vähän ennen polvia. Mekossa oli sydämenmuotoinen kaula-aukko ja sitä koristi takaa pieni ja elegantti rusetti, joka piti selän kohdalla olevan halkeaman kiinni. Sara ei uskaltanut laittaa korkokenkiä, joten hän päätyi mustiin ballerinoihin. Ihan sama mitä hänen äitinsä sanoisi noista kengistä, Sara halusi pitää mikä hänestä tuntui mukavalta päällä.
"Soitin juuri Harrylle, ne tulee tähän sillä autolla viiden minuutin päästä ja-...", Sara kääntyi katsomaan taakseen, kun kuuli tutun Doncasterin murteen takaansa. Louis seisoi ovensuulla, hyvin komeana noin hiukset ylös laitettuna ja musta iltapuku päällään. Hän näytti syötävän hyvältä. Louis piteli iPhonea kädessään ja katsoi huulet raollaan Saraa, joka punastui.
"Näytät niin kauniilta, kulta", Louis tokeni tuijotuksestaan ja käveli hitaasti Saran luo, joka piti katseensa Louisin sinisissä ja lempeissä silmissä. Louis asetti kätensä Saran vyötäisille ja katsoi tuota kuin hän olisi ainut ihminen koko maapallolla.
"Samat sanat, herra komeus itsessään", Sara naurahti ja irrottautui Louisin otteesta, ottaen sängyltä vielä punaisen huulipunan käsiinsä ja alkoi levittämään sitä huulilleen. Louis vain virnisti ja nipisti eteenpäin nojautuvan tyttönstä takapuolta, saaden tytön parahtamaan.
"Louis!" Sara parahti ja kääntyi torumaan tuota pientä pervoa takanaan, mutta ennen kuin hän ehti tehdä mitään, Louis veti tytön suudelmaan. Hän kielensä työntyi Saran suuhun ja sai tuon voihkaisemaan. Kirottu Louis ja hänen niksinsä.
"Älä ikinä enää yritä paeta minun suudelmaa", Louis virnisti ja Sara läpsäytti häntä leikkisästi käteen. Louis vain alkoi nauramaan täydellistä nauruaan ja lopulta Sara yhtyi siihen, vaikka halusi kuinka paljon olla Louisia vastaan. Siitä oli viime kuukausien aikana tullut mahdotonta hänelle.
"Onneksi tämä mekko peittää vielä tähän mennessä meidän pikku ihmeen", Sara sanoi hymyillen, kun katsoi vielä viimeisen kerran vatsaansa peilistä, jota ei edes tuntunut huomaavan mekon läpi, sillä se ei ollut niin kireä vatsan kohdalta.
"Näytät silti niin kauniilta, ja pian meidän ei enää tarvitse peitellä sitä", Louis hymyili, kun he kävelivät alakertaan laittamaan kenkiä, paitsi Sara jolla olivat ihka uudet ballerinat jo jaloissaan.
"Muuten, tajusin juuri, ettei me olla edes kerrottu olevamme pian naimisissa", Sara totesi, kun Louis veti siistit juhlakengät jalkaansa. Louis otti Saran puhelimen ja laittoi sen oman puvuntakkinsa taskuun, niinkuin omansakin.
"Kai me sitten kerromme senkin siihen samaan syssyyn", Louis kohautti olkiaan ja Sara nyökkäsi. Ei heidän ollut enää mitään järkeä salata avioliittoaan, kun tämä raskauskin tulisi pian ilmi.
"Kai sinä tajuat, että äitini tappaa meidät, kun emme kertoneet hänelle vauvasta aikaisemmin?" Sara vitsaili ja kohotti kulmiaan Louisille, joka vähän väliä katsoi ikkunasta milloin Harry ajaisi pihaan.
"Lähinnä minut, koska se kertoo, etten ole käyttänyt sitä saatanan ehkäisyä, vaikka äitisi minulle aina siitä sanoi", Louis virnisti ja Sara naurahti. Hänen mielensä valtasi kuva, jossa Louis juoksi heidän pihallaan karkuun hänen äitiään, jolla oli valtava koristetyyny käsissään.
"Ehkä, mutta ilman sitä yhtä unohdusta, emme me olisi tässä odottamassa tätä ihmettä", Sara hymyili ja kosketti kädellään jo aika isoa vauvamahaa, joka oli onneksi peitossa mekon alla. Louisin katse tipahti alas Saran vatsalle ja hän käveli aivan tuon viereen, laskien kätensä tytön vatsalle.
"Odotan vaan sitä hetkeä, kun meidän pikku Tomlinson potkaisee ekan kerran", Louis kuiskasi ja laskeutui Saran vatsan tasolle, antaen hennon suukon mekon kankaalle. Sara halusi taas vain itkeä, mutta pidätteli kyyneleitä tulemasta, sillä hän ei halunnut huolestuttaa Louisia eikä varsinkaan pilata monen tunnin tekemää meikkiään.
"Isin pikku kulta", Louis kuiskasi hieroen vatsaa kädellään ja Sara hymyili. Yksi ainut kyynel valui hänen poskeaan pitkin ja Louisin huomatessa tuon, mies nousi äkkiä ylös ja pyyhki kyyneleen pois peukalollaan.
"Shhh! Minun kullat", Louis kuiskasi ja Sara halasi Louisia, joka asetti kätensä tytön ympärille. Tätä Sara kaipasi, pelkkää halausta. Louis tuoksui niin hyvälle, kodin saippualle ja hennosti tutulle partavedelle. Hänen lämpönsä sai Saran tuntemaan olonsa turvalliseksi ja samoin tuo hänen käheä äänensä, joka piti hänet tässä hetkessä.
"Tiedätkö mikä on vääryyttä?" Louis yhtäkkiä kysyi ja Sara katsoi pojan sinisiä silmiä kysyen.
"Että sinulla on noin seksikäs mekko päällä, enkä voi ottaa sinua juuri nyt." Louis ei pervoilujaan pidätellyt.
"Voi harmi, kulta!" Sara kikatti ja näki siinä samassa tutun auton ajavan heidän pihaansa. Ratin takana näkyi istuvan tuttu kiharapää, joskin hieman nyrpeä ilme kasvoillaan. Harrylla oli näköjään paha päivä.
"Mennään, ettei myöhästytä", Louis totesi ja avasi oven, kun Sara vetäisi nopeasti punaisen ja hyvin ohutkankaisen takin ylleen, jossa oli söpö huppu, mekkomaisen helman lisäksi.
Sara käveli suoraan ulos aukinaisesta ovesta ja Louis lukitsi oven. Ulkona oli jo aika pimeä, joten vain autonvalot toivat valoa pihaan. Louis istui etupenkille ja Sara kapusi takapenkille, jossa istuivat jo keskellä virnuileva Niall ja tuon vieressä Liam. Harry taas näytti vihaiselta.
"Moi!" Sara sanoi iloisesti ja kaikki pojat moikkasivat häntä, Harry joskin huokaisten. Mikä hänellä oli?
"Moikka Sara! Oletko innoissasi tästä illasta?" Niall hihkui ja Saran katse kiinnittyi tuohon söpöön valkoiseen rusettiin joka pilkisti Niallin puvuntakkin alta. Niall oli jopa panostanut hiusten suhteen ja ne oli kammattu siististi ylös. Liam oli myös hyvin komean näköinen, puhumattakaan Harrysta. Nuo lyhyet hiukset sopivat hänelle niin hyvin, ja hänen vakava ilmeensä teki hänestä vain enemmän seksikkään. Silti Sara kyllä aikoi kysyä Harrylta oliko kaikki kunnossa, kun he pääsisivät paikalle.
"Moi! Mennäänkö?" Louis hymyili ja Niall, että Sara huudahti innoissaan takaa, Harryn lähtiessä ajamaan hiljaa kohti kaupunkia. Hän puristi rattia niin tiukasti, että hänen tatuoitujen käsiensä rystyset hohtivat valkoisuuttaan. Louis huomasi tuon ja katsahti ystäväänsä.
"Onko kaikki hyvin Haz?" Louis kysyi, ja kuuli samalla takaa naurua, kun Niall ja Sara nauroivat jollekin ja lopulta myös Liam. Harry piti katseensa tiessä ja huokaisi.
"Ei mitään Lou, anna olla", Harry murahti ja Louis vain kiinnostui lisää. Mikä Harrylla oli? Hän oli yleensä aina niin pirteä ja hauskantuulinen.
"Hyvä on, mutta kai sinä tajuat, että en anna tämän olla tässä?" Louis virnisti ja oli näkevinään pienen virneen Harryn huulilla, mutta antoi asian olla.
Toivottavasti se vain ei ollut mitään vakavaa.
[ A/N: Hello Strangers! ✿How are you? No ei nyt oikeesti millään enkulla puhuta x) Toivon, että tykkäsitte tästä luvusta ja siis muistakaa äänestää ja kommentoida x) Ensi luvusta ei oo mitään hajua millon tulee, mutta luultavasti piakkoin x) love y'all! ]
✿P.S: Mitä veikkaatte, että Harrylla on?
All the love ~H