Mä en oo varma, puhuuko kukaan niiden wattpad-kirjojen lopussa mitään tälla lailla, mutta mulla on niin paljon sanottavaa, että mun on pakko. Jos mä olen ainoa, joka tekee loppusanoja hemmetti wattpad-kirjoille, ni ainaki nyt rikotaan normeja! Mun lempijuttu.
Tää on ollu matka kuulkaas :D Pahoittelen valmiiks sitä, että tää lopputeksti on pitkä ja mun puheet vaikuttaa varmaan ihan siltä ku oisin kirjoittanu jonku oikeen romaanin, mutta tää on mulle tosi iso juttu
Mä alotin tän kirjottamisen ilman oikeeta suunnitelmaa toukokuussa 2020. Mulla ei oikeesti ole mitään hajua, miten ajattelin pärjätä pelkästään jollain huterilla mielikuvilla hahmoista ja pääaiheesta ja juonenkulusta. Mutta näemmä mä pärjäsin.
Mä en muista, millon mä julkasin ensimmäisen luvun, enkä löydä sitä tietoa mistään, mutta kesän 2020 aikana kuitenkin. Sillon wattpad oli mulle vaan joku random paikka, jonne voi tunkea mun kirjotuksia. En mä uskonu mihinkään oikeeseen, en siihen, että näitä luettaisiin. Mulle oli maailman isoin juttu, että mun nyt jo (onneksi) poistetuilla hevoskirjoilla oli yli tuhat tai kakstuhatta lukukertaa.
Mut yhtäkkiä tätä lukiki joku. Ja joku toinen, ja kolmas, ja nyt teitä on aivan jäätävän paljon??
Mä en muista tarkalleen mun alkuperäistä ideaa, syytä, miks mä lähin tähän. Tää tarina synty, kun sitä kirjotti eteenpäin. Mulla oli monia kohtauksia mun päässä yli vuos ennen ku mä kirjotin ne, ja ne oli kirjoitettava mukaan, mut muuten tää vaan jotenki meni. En mä tiedä.
Mulle tuli tosi tärkeeks se, miten nää hahmot kasvaa. Mun piti nähdä niiden epäonnistuvan ja tajuavan virheensä ja oppivan niistä. Mun piti nähdä Levi taistelemassa itsensä ja kaikkien mahollisten kysymysten kanssa. Mun piti nähdä Utu miettimässä, mikä kannattaa ja voiko luottaa. Mutta lopulta antaa niille onnellinen loppu.
Wattpadista löytyy kirjoja laidasta laitaan. Jotkut on ihan oikeesti laadukkaita ja jotkut on... no, te tiiätte kuitenkin. Mulle itelleni kirjottamisessa on tärkeetä pääasiassa kaks asiaa - se, että mä rakastan sitä ja teen sitä intohimolla ja se, että mä saan sillä vaikuttaa ja muuttaa maailmaa.
Mä en osaa tyytyä pelkkään pehmeeseen jippii ollaan homoja ja rakastutaan -romanssikirjaan. Mun täytyy aina sanoa mun tekstillä jotain. Siksi mä toivon, että teille on utusta välittyny jotain muutaki ku Levin ja Utun suhde ja sen kröhöm kliseiset kiemurat, koska mun idea oli sanoa jotain.
Mä yritin tällä puuttua yhteen monista patriarkaatin luomista ongelmista meidän yhteiskunnassa. Toksinen maskuliinisuus. Se sanoo, että miesten minkäänlainen 'heikkouden' tai feminiinisyyden näyttäminen ois väärin. Että se jotenki naarmuttais miehisyyttä.
Feministinä mä olen todella kyllästynyt tähän, ja kirjottajana mä käytän mun taitoani puuttuakseni siihen. Mä toivon, että Levin kamppailu itsensä ja minäkuvansa ja maineensa menettämisen kanssa kerto tarvittavan tarinan. Ja miten kaikki vois olla paljon paremmin, jos me muutettais maailmaa. Sillä, mitä Levi ja Utu yhdessä teki, voidaan muuttaa maailmaa. Te kaikki voitte muuttaa maailmaa.
Feminismi puuttuu moneen, me halutaan murskata patriarkaatti. Patriarkaatti onkin lähes kaiken pahan alku ja juuri, ja se synnyttää niin monta ongelmaa. Meidän pitää murtaa se. Piste.
Ja mä tiedän, etten mä ole ykkösihminen puhumaan juuri toksisesta maskuliinisuudesta - mä en ole mies. Lukekaa, katsokaa, kuluttakaa sisältöä tän aiheen tiimoilta ihmisiltä, jotka tietää enemmän kuin mä!
Feminismi on mulle iso ja tärkeä juttu, ja se on niin paljon enemmäin kuin nää palaset tässä kirjassa, valkoisten cismiesten vaikeudet hyväksyä erilaisuutta. Jooko, sivistäkää itseänne feminismistä! Tästäkin kirjasta puuttuu paljon, mitä mä nykyään (huhtikuu 2022) toivoisin olevani tähän laittanut. Feministi ei ole koskaan valmis. Älkää tekään olko.
Mä toivoisin näkeväni Wattpadissakin lisää feminististä tekstiä! Puututaan asioihin, sanotaan tai kirjoitetaan ääneen, tehdään muutoksia. Missä on kaikki suomiwattpadin kirjat #feminismi alla? Mä haluan nähdä lisää! Mä uskon teihin <3
Tän kirjottaminen oli niin ihanaa, että mä jaksoin ottaa lomaspurtteja ja kaikkea sellasta. Tää tarina vei mua eteenpäin, ja kohta se laski mut kämmeneltään ja anto mun katella sitä loppupäästä. Että sellasen matkan mä tulin. Ja mä sain sen valmiiksi, mä pääsin tänne.
Mä oon työskennellyt tän parissa niin paljon ja niin pitkään, et tää tänhetkinen olo on ihan käsittämätön ja uskomaton ja kaikkea mahollista. Että nyt tää on valmis.
Jatkosta sen verran, että jatkokirjaa tälle ei tule. Tää tarina tuntuu mulle niin valmiilta, ettei oo enää mitään sanottavaa. Hahmothan ei toki koskaan kuole! Kukaan ei sano, etteikö niitä voisi löytää muista tarinoista.
Ja nyt on se aika, kun mä kiitän teitä. Kiitos.
Teitä on ihan kamalan paljon? Mä en koskaan ajatellu, että teitä vois olla noin paljon. Että te sanoisitte kommenteissa niin ihania asioita. Että mulla olis täällä tällanen ihan uus kasa ihmisiä, jotka saa mut aina hymyilemään. Mä toivoisin voivani tuntea teiät kaikki, mutta se ei oo kai koskaan mahollista. Annan teille ison virtuaalihalin ja kerron, että rakastan teitä kaikkia <3
Te ootte saanu mut uskomaan itteeni. Mä en voi koskaan kiittää teitä tarpeeks siitä, että te luette. Että te olette. Teidän kommentit on yks parhaista asioista mun elämässä, enkä mä edes valehtele. Te sanotte niin kauniita sanoja, että mä oon useamman kerran straight up itkenyt niiden takia. En surusta.
Nyt en ole ihan varma, mitä teen, mutta mitä mä ikinä päädynkään tekemään, mä en lopeta kirjoittamista. Jos ja kun jotain suurta sen saralla tapahtuu, mä ilmotan siitä teille. Mä unelmoin kirjailijan urasta ja mä unelmoin maailman muuttamisesta. Mä toivon, että jonain päivänä nää unelmat käy toteen. Siihen voi mennä aikaa, mutta mä en lopeta kirjoittamista.
Mä olen aivan liian nuori olemaan näin väsynyt, ja mä aion tehdä jotain sen eteen, että joskus mun ikäiset ei olis näin hajalla. Mitä mä ikinä lähdenkään kirjottamaan, mä lupaan sanoa jotain. Jotain tärkeetä. Että ne, joilla ei oo ääntä, joskus sais sellasen.
Tuntuu tosi oudolta ja lähes pelottavalta päästää tää menemään. Niin pitkä projekti, joka on vihdoin valmis. Mä en todellakaan sano, etteikö mulle tulis ihan jäätävä ikävä Utua ja Leviä. Ehkä mä tulen korjaamaan kirjotusvirheitä täältä sillon, ku ikävä on pahimmillaan. Mä todella takerrun mun hahmoihin. Ne on kaikki jokin osa mua ja pelottaa päästää niistä irti.
Mut silti, nyt on pakko.
Ja vielä kerran maailmaa suurempi kiitos teille jokaikiselle <3 Ootte rakkaimpia.
Huh, okei, mitäs sitten? Mulla on puhelimen muistiossa tätä kirjaa varten muistio, jossa on lukujen suunnitelmat ja hahmokuvauksia yms. Mun täytyy päättää tää samaan lauseeseen kuin mikä siinä muistiossa on viimeisenä.
Vau eikä I made it.
Edit // maaliskuu 2022 (6 kuukautta myöhemmin)
Mä kävin tekemässä täällä yhden editointikierroksen irrottaakseni itseäni vähän mun meneillään olevista projekteista. Mä luulin, että palaan korjaamaan pari pientä pilkkuvirhettä, mutta päädyinkin vähän isompaan juttuun. Mulla oli jäätävästi korjattavaa.
Oon kasvanut kirjoittajana ja ihmisenä tän jälkeen. Siis aivan käsittämättömästi. Luulin tehneeni niin jo tän kirjoittamisen aikana, mutta tää talvi on herättänyt mun sisäisen kirjoittajaidentiteetin ihan uuteen kukkaan ja olen oppinut tosi paljon lisää.
Niin, nyt mä törmäsin varsinkin tän kirjan alkupuolen luvuissa ärsytykseen. Rasittavaan tunteeseen siitä, etten osaa kirjoittaa. Järkyttävästi täytesanoja. Tästä puuttuu paljon representaatiota. Tän kieli ei ole niin hyvää kuin mä toivoisin sen olevan.
Tällä kertaa mä kuitenkin opettelen antamaan itselleni anteeksi. Lopetan perfektionismin hyvä ihme wattpadiin julkaistuissa kirjoissa! Tän editoinnin jälkeen utu on taas vähän parempi kuin viimeksi, ja palaan aina toisinaan uudestaan, jos alkaa taas ärsyttää. Me kaikki ollaan ikuisesti kasvavia ja oppivia ihmisiä, ja siksi mä annan utun olla yksi mun tekele muiden joukossa. Olen joka tapauksessa edelleen ylpeä tästä ja kiitollinen kaikista teistä lukijoista. Kiitos jokaikiselle teistä!!! <3
Jos kiinnostaa lukea multa jotain uudempaa, käy toki mun profiilissa. Sieltä löytyy mm. wlw-kirja keijupölyyn peittyneitä yöperhosia ja feministinen novellikokoelma NAINEN ja tulevaisuudessa myös paljon muuta.
Kiitos lukemisesta <3 Rakastan teitä kaikkia.