☁️
Ensimmäinen ajatukseni oli hemmetti tämä on hieno paikka. Toinen ajatukseni oli eihän tämä edes näytä siltä, että tämä on Suomessa, jos ei lasketa järvimaisemaa. Kolmas ajatukseni oli Levi näyttää hyvältä.
Me olimme menneet bussilla niin lähelle kuin pääsimme, ja sitten kävelimme ihan vain muutaman sata metriä huvilalle.
Adam Martin ei tainnut pitää minun läsnäolostani, mikä ei toisaalta yllättänyt minua yhtään. Hän oli ensimmäisenä asteltuaan bussipysäkille näyttänyt hämmentyneeltä ja sanonut:
"Ai, toiki tulee."
Hän oli saanut osakseen Unnan vihaisen katseen ja käskyn käyttäytyä, tai muuten tämä heittäisi Adamin viime hetkellä ulos suunnitelmista. Adam oli vain mumissut jotain siitä, että Unnan pitäisi rauhoittua, mutta ollut sitten hiljaa.
Enkä kyllä ymmärtänyt, miten hän oli muka kuvitellut Unnan jättävän minut pois. Ja sitten, jos hän ei koskaan edes hyväksyisi minua Unnan ystävänä, miten ihmeessä hän koskaan sulattaisi sen, jos hän saisi kuulla minun seurustelevan Levin kanssa?
Sen ei pitänyt olla tämän hetken ongelma. Keskittyisin nyt vaikka siihen, että me seisoimme ihan älyttömän upean huvilan puutarhassa sanomatta mitään.
"Tää on melkeen yhtä hieno ku teiän talo, Utu", Unna sanoi viereltäni.
"Tää on hienompi, vaikka tää kuinka ois pelkkä huvila", minä sanoin.
Tottakai Adamin piti kuulla.
"Mitä hienoo Utun talossa muka on?" hän kysyi.
Unna katsahti säikähtäneenä Adamiin, sitten minuun.
"Ei mitään", Unna yritti pelastaa vahinkonsa.
"Ei sun tarvii, Unna, nää kaikki saa tietää kuitenki jossai vaiheessa. Mä asun Ruusupurolla", minä sanoin ja katsoin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä Adamia silmiin.
Hänen ilmeensä hämmentyi ja suunsa raottui ja hän kääntyi katsomaan Leviä. Yritti etsiä tukea kiusaamiseen tai jotain.
"Siis sinä asut helvetti kartanossa", Adam sanoi kääntyen taas minuun päin.
"Älkää jooko tehkö siitä numeroa, mä en haluu siitä mitään juttua", minä sanoin ja kaduin suurinpiirtein heti sitä, että olin kertonut kaikille.
Jokaikinen tiesi, missä Ruusupuro oli.
"No ok sitte, mut mä en vaan voi käsittää miks sä et oo kertonu aikasemmin, vaikka sä nyt oot pyöriny meiän kans ties kuinka kauan", Adam sanoi.
No mistäköhän se mahtaisi johtua? Outoa toki oli se, että yhtäkkiä Adamia tuntui kiinnostavan minä paljon enemmän.
"Miettikää mitkä bileet sielä vois järjestää."
Pyöräytin heti silmiäni, ja niin teki Unnakin. Ja Levi.
"Ei helvetti Adam, mä en tiiä ajatteleksä sun aivojen sijasta sun munalla vai en mä tiiä, jollain spesiaalilla alkoholielimellä?" Levi naurahti.
"Mitä?" Adam mietti, miksi yhtäkkiä kaikki nauroivat hänelle,
"ei ole vittu hauskaa, mä joukkomurhaan teiät luovasti ja verisesti ens yönä."
°
Unna oli järjestelmällinen ja jakoi meidät huoneisiin sillä aikaa, kun kaikki muut olivat missä sattuu. Tai minä olin kylläkin hänen kanssaan, en minä nyt niiden muidenkaan kanssa halunnut olla. Paitsi Levin, mutta hän oli nyt... eri tyyppi. Nyt, kun hän oli muiden kanssa.
Huvila oli oikeasti iso kesärakennus, se oli avara ja vaalea ja moderni ja huokui fiiliksiä, joiden perusteella voisi melkein luulla, että siellä olisi kuvattu jotain tosi-tv-ohjelmaa. Makuuhuoneita oli kuitenkin vain viisi, mikä pienillä matemaattisilla laskutoimituksilla tarkoitti sitä, etteivät kaikki seitsemän ihmistä saisi omaa huonetta.
Unna tuskaili hetken aikaa miettiessään, kuka saisi nukkua yksin ja ketkä hän laittaisi nukkumaan samaan sänkyyn. Ehdotin, että ei oltaisi jaettu sänkyjä ollenkaan, jotta ihmiset voisivat molempina öinä vain mennä nukkumaan minne halusivat silloin kuin halusivat tai sen mukaan, minne ja milloin sammuivat. Unna mietti vakavasti hetken, mutta sitten hän sanoi, että siitä vain tulisi lisää riitoja. Luotin häneen.
"Meillä on täälä yks pari ja nekää ei voi nukkua vierekkäin, helvetti", Unna valitteli.
Lopulta hän hihkaisi olevansa valmis.
"Eihän tän nyt edes tarvinnu olla niin monimutkasta. Me kaks nukutaan samassa sängyssä, ja Adam nukkuu Joakimin kanssa vaan sen takia, ettei se kumminkaa edes muista öistä mitään ja Joakim osaa laittaa sen kylkiasentoon jos se meinaa kuolla. Hienoa!"
Menimme kertomaan huonejaon muille, jotka olivat jo sivistyneesti aloittaneet juomisen terassilla. Adam ensin nurisi järjestelystä, mutta Unnan perustelujen jälkeen hän piti sitä ihan järkevänä.
Kaikkien tavarat oli vain heitetty eteiseen epämääräiseen kasaan tultuamme tänne, joten Unna vielä käski kaikkia viemään omansa omiin huoneisiinsa ennen kuin aloimme tekemään mitään muuta.
Kello oli suunnilleen neljä iltapäivällä, kun me istuimme isolla terassilla ja Adam ilmoitti menevänsä uimaan.
"Parempi oiski nyt eikä viiden tunnin päästä, mä en haluu onkii sun elotonta kroppaa sieltä järvestä aamulla", Unna sanoi.
"Miks sä koko aika vihjaat, et mä joisin liikaa?" Adam kysyi ja tirskahti sitten itselleen melkein kaatuessaan yrittäessään nousta ylös.
"Just ton takia."
"Meneeks joku saunaan jos me lämmitetään se?" Xander kysyi.
"Totta helvetissä menee", Adam sanoi.
Xander ja Joakim katosivat lämmittämään saunaa, jonka luona en ollut edes vielä käynyt, enkä tulisi käymäänkään, jos siellä joutuisi pelkäämään näkevänsä Adam Martinin alasti. Adam ja Meo lähtivät nyt hakemaan uimahousujaan, eli terassille jäivät vain minä, Unna ja Levi.
Tuskin edes olin vielä puhunut Leville tänään, olimme vain vaihdelleet katseita. Nyt oli turvallista edes puhua toisillemme, kun kaikki tietämättömät olivat tarpeeksi kaukaisten välimatkojen päässä.
"Sä näytät hyvältä", hän sanoi.
"Säkin", minä vastasin ja hymyilimme toisillemme.
Unna kaatui taas tapansa mukaan selälleen.
"I'll let you guys have your moment in peace", hän ilmoitti.
"Thank you", Levi sanoi ja oikeastaan jopa toivoin, että hän olisi puhunut täydellistä englantiaan pidempään.
Olinko joskus sanonut, ettei hänen englantinsa vetänyt puoleensa? Kovin noloa tällainen muutos.
"Mut Unna, me tarvitaan sua meiän momenttiin, ku sä voit hoitaa meiän poissaoloja epäepäilyttäviks", minä sanoin.
Unna nousi istumaan.
"Voin suunnitella jotain fiksua. Vaikka toisaalta kaikki hajoo minne sattuu muutenki, ei ne ees tajuu et te lähette, jos me nyt ei satuta pelaamaan jotain pullonpyöritystä siinä justiinsa", hän sanoi.
"Aivan. Että ehkä me saadaan kahdenkeskisiä momentteja", minä totesin.
"Mä järkkään niitä vaikka pakolla", Levi sanoi ja hänen hymynsä sai minut naurahtamaan.
"Miksi te ette tulis uimaan meiän kanssa?" ovesta terassille yhtäkkiä hyökännyt Adam kysyi.
Meo tuli hänen perässään.
"No mun pitää varmaa tulla ettette te huku", Unna sanoi ja nousi ylös.
"Levi? Perse ylös!" Adam hoputti.
Levin katse kävi nopeasti minussa, mutta sitten hän katsoi Adamiin ja nousi.
"Okei okei."
"Tuutko sä, Utu?" Unna kysyi.
"En mä tiedä, tai siis en", minä vastasin epäröiden.
"Okei", Unna sanoi, mutta kumartui vielä kuiskaamaan minulle:
"Älä pelkää näitä, ne on kohta niin kännissä ettei ne ees muista kiusata sua. Sun kropassa ei todellakaan oo mitään vikaa."
Minä rakastin Unna Valosaarta. Hymyilin hänelle, ja sitten hän kipitti sisälle hakemaan uimapukuaan.
°
Perjantai oli kovin kaaottinen, muttei silti oikein mitään tapahtunut. Ihmiset menivät uimaan ja saunomaan, mutta minä lähinnä yksikseni kiertelin huvilaa. Se oli oikeastaan ihan hauskaa, enkä voisi väittää seikkailuani tylsäksi. Yksinolo oli joskus ihan hemmetin ihanaa.
Löysin parvekkeen. Tykkäsin ympärilläni liikkuvasta fiiliksestä. Sellainen heinäkuun lopun ilta, joka hohkasi minuun kultaisia auringonsäteitä kauniin tyynen järven takaa sekä rantakoivujen lehtien hidasta tanssia edestakaisin.
Sinä iltana kaikki muut joivat jotakin, paitsi minä, Unna ja yllättäen Levi. Olin puhunut hänen kanssaan siitä, ettei hän halunnut juoda, jottei taas paljastaisi kaikkia salaisuuksiaan kaikille. Olin niistä salaisuuksista yksi ja pidin ajatusta järkevänä.
Kun kaikki laskuhumalaiset oli saatettu nukkumaan, ja he muuten simahtivat kovin nopeasti, minä, Levi ja Unna olimme ainoat hereillä.
"Ei helvetti, oonks mäki noin vaikee ku oon kännissä?" Levi kysyi naurahtaen.
Seisoimme käytävällä ja yritimme puhua hiljaa, vaikka tuskin muut kuulisivat mitään tunteihin.
"Olet", Unna vastasi.
Hetken aikaa vain seisoimme hiljaa ja mietimme, mihin suuntaan lähteä. Sitten minä uskalsin ehdottaa, että menisin hetkeksi Levin huoneeseen ja tulisin vasta sitten Unnan kanssa nukkumaan. Unna käski meidän olla hiljaa. Hän ei tiennyt, kuinka paksuja seinät olivat.
Vaikka oikeasti me emme edes tehneet mitään. Me suutelimme ensimmäistä kertaa tänään, ja sen takia se varmaan olikin niin älyttömän nälkäinen suudelma. Sen jälkeen me sanoimme toisillemme kauniita asioita, suutelimme uudestaan, toivotimme toisillemme hyvää yötä, ja sitten minä lähdin.
°
Unnan vieressä nukkuminen oli ihanaa. Hän ensinnäkin näytti nukkuessaan älyttömän söpöltä hänen pitkässä Hello Kitty -yöpaidassaan, ja sen lisäksi hän myös kaipasi haleja nukahtaakseen, joten sain halailla häntä.
Aamulla, joka ei ollut mikään aamu vaan hyvä ihme kello kolme iltapäivällä, kaikki olivat jo joko tippuneet sängystään tai raahautuneet ylös. Levi vaikutti keittiössä niin iloiselta siksi, ettei hän ei ollut krapulassa, mutta kaikki muut olivat. Hymy sopi hänelle niin hyvin, hän näytti niin hyvältä, että minun oli vaikeaa pidätellä itseäni heittäytymästä hänen kaulaansa.
Kaikki päättivät, että aivan loistava idea olisi hoitaa krapulaa juomalla lisää alkoholia. Toisaalta, mitä muutakaan olisi voinut odottaa kuulevansa Adam Martinin suusta tällaisena viikonloppuna?
Eli, ihan yhtäkkiä kaikki olivat taas uudestaan hiprakassa ja humalassa ja kello oli taas mennyt ainakin iltakahdeksaan. Me istuimme piirissä terassilla ja olimme päättäneet alkaa pelaamaan pullonpyöritystä.
"Täähän on iha tylsää ku täällä ei oo ketää ulkopuolisia", Adam sanoi.
Se toi minulle mieleen vain sen ihmeen porukkaillan Adamin talossa, jonka totuudesta vai tehtävästä olin paennut menetettyäni motivaationi katsella heteroiden kielitaisteluita. Onneksi sen ei tarvitsisi olla sitä tänään. Eivät kai nämä ystävykset täällä keskenään alkaisi homostelemaan.
Tai siis, kyllä minä voisin homostella Levin kanssa vaikka heti, mutta se tuskin olisi kovin hyvä idea.
"No ainakaa kukaan ei syö ketään", Unna sanoi ja pyöräytti pulloa aloittaakseen.
Se pysähtyi Joakimin kohdalle.
"Okei, totuus vai tehtävä?"
"Tehtävä."
"Mee vaatteet päällä uimaan", Adam sanoi.
"No alkaapa ihan tosi vahvasti", Joakim sanoi, mutta nousi.
Adam ja Levi kävivät hänen mukanaan, kun hän juoksi laiturille. Hän seisoi siinä hetken ja kuulin sanan kylmää, mutta Adam tönäisi hänet veteen. Joakim kiipesi takaisin ylös ja todennäköisesti taisteli vastaan halua tiputtaa Adam itse järveen, mutta he sitten palasivat takaisin, Joakim vettä valuvana.
"Mä kostan sulle, Adam", hän sanoi märkinä hänen kasvoillaan roikkuvien liian pitkien hiustensa takaa ja pyöräytti pulloa.
Se pysähtyi Adamiin.
"Kato, heti. Totuus vai tehtävä?"
"Totuus."
"Vittu, en mä voikkaa kostaa. Ei sulla oo salaisuuksia", Joakim valitteli.
"Paitsi, Adam kyllä ei oo muutamaan viikkoon tuonu ketään tyttöä hengaamaan meiän kans. Onks sillä ees ketään?" Unna kysyi antaen vinkin Joakimille.
"Aivan. Adam, onko sulla ketään tyttöä kierroksessa tällä hetkellä? Pakko sanoo nimi", Joakim sanoi.
Adam näytti siltä kuin ei olisi halunnut myöntää, se näkyi vahvan hiprakankin läpi. Mistä lähtien Adam Martin ei ollut leveillyt tyttöasioillaan? Vai oliko hänellä tauko niistä? Miksi minua edes kiinnosti?
"Siiri Tammi", Adam sanoi,
"meitä vuotta nuorempi."
Minä jopa tiesin, kuka hän oli. Hänellä oli luonnostaan eriväriset silmät, toinen vaaleanruskea ja toinen vaaleansininen. Minä olin usein nähnyt hänet käytävillä, hän oli päitäkääntävä. Hän hymyili aina. Mutta oliko hänen pitänyt langeta Adam Martiniin? Ei hyvä hänelle.
"Ja lisäkysymys, kuinka kauan?" Unna kysyi.
"Puoltoista kuukautta."
Kaikki vaihtelivat katseita keskenään.
"Se sama ku sillo ku viimeks kysyttiin? Ei hemmetti Adam, ihan mahtavaa", Unna vielä hehkutti.
"Eteenpäin, eteenpäin, joo Siirissä on jotain spesiaalia, mut mennään pelissä eteenpäin", Adam hoputti.
Ja me menimme pelissä eteenpäin. Pullo pyöri, muttei se koskaan tietenkään pysähtynyt minun kohdalleni. Minulla oli aikaa katsella Leviä salaa ja miettiä sitä, miten outoa oli yhtäkkiä olla olematta. Olla olematta sillä tavalla kuin me nykyään olimme.
Kysymykset olivat pitkälti suhteista ja seksistä, sillä kaiken muun he tiesivät toisistaan, ja ne nyt ylipäätään olivat tottakai kiinnostavia aiheita. Tehtävät olivat juomista, uimista ja ympäriinsä juoksemista tai asioiden hakemista sekä päälle laittamista. Haettiin keittiöstä shottilaseja ja sitten juotiin shotti sitä tai tätä. Muttei ollenkaan suutelua. Ei tietenkään ollenkaan suutelua. Ei tässä umpiheterossa joukossa, jossa oli seitsemän ihmistä, kuusi poikaa ja vain yksi tyttö. Vaikka toki heistä seitsemästä neljä eivät oikeasti edes olleet heteroita.
"Levi, totuus vai tehtävä?"
"Totuus."
"Miks sä et juo mitään?"
Levi katsoi vaivaantuneena terassin lautoja ja sanoi:
"Ei maistu, enks mä sais kerranki olla hankkimatta itelleni krapulaa?"
"Tottakai, itseasiassa ihan helvetin loistava idea, olis varmaan itekki pitäny noudattaa", Adam nauroi.
Levi hymähti näyttäen helpottuneelta ja vilkaisi sitten minuun. Minä halusin tosi paljon koskettaa häntä ihan miten tahansa.
Peli eteni. Levi alkoi saada kysymyksiä, joihin hän ei välttämättä tykännyt antaa vastauksia. 'Miks sä jätit Adeten?' 'Onks sulla ketään uutta?' 'Haluisiksä uuden suhteen nyt?'
Minäkään en pitänyt siitä, että hän joutui vastaamaan niihin. Hän pyöritteli sormiaan, vastasi lyhyesti ja kierteli totuutta. Onneksi kukaan tuskin humalan takia tajusi, mikä hänen vastauksissaan oli pielessä. Vain minä ja Unna tajusimme. Ja katsoimmekin toisiimme aina niiden aikana, ja sitten siirryimme katsomaan Leviin, joka ei katsonut ikinä meihin.
Viimeinen kysymys, ja Levi lopulta väsyi liikaa.
"Sulla kumminki on mielessä, ni kenen kanssa sä voisit alkaa säätämään jos et säädä jo?"
Se oli Meon kysymys.
"Helvetti mä en jaksa näitä enää! Mitä te ajatte takaa?" Levi kiivastui.
"Miten nii? Se on tää peli! Sä halusit totuuden!"
"No ihan saatanan huono peli, mä en osallistu enää", Levi sanoi ja äkkiä nousi.
"Mihin sä meet?" Adam kysyi.
"No vittu pois", Levi vastasi, kääntyi käyttäen katseensa minussa ja lähti sisälle.
"Ihme kuuma-kalle, se oli ihan perus kysymys", Adam valitteli.
Minä katselin ovea, joka sulkeutui Levin takana. En voinut mennä hänen peräänsä. Kaikki vain jatkoivat peliä.
°
"Vittu menee moti tähän, voiaaks tehä jotai siistimpää?" Adam kyllästyi vihdoin ehkä parintuhannen hemmetin tunnin jälkeen.
Levi ei ollut tullut takaisin. Hän oli edelleen sisällä.
"Mennäänkö saunomaan?" Meo ehdotti.
He olivat taas lämmittäneet sen, mikä oli toki ihan hienoa heidän kannaltaan.
"Kyllä."
"Ketkä kaikki menee?" Unna kysyi.
"Mä", vastasivat Adam, Meo, Joakim sekä Xander.
"Entä Utu?" Unna kääntyi minun puoleeni.
Minä tiesin, etteivät humalaisetkaan heteropojat halunneet minua heidän kanssaan samaan saunaan, ja minä tiesin, etten minä todellakaan halunnut mennä saunaan heidän kanssaan. Ja Levi oli sisällä jossain päin huvilaa. Unna vinkkasi salaa silmäänsä minulle ja minä tiesin, mitä hän tarkoitti.
"En tule", vastasin ja tiesin katsomattakin, että Adam vietti juhlia sen uutisen takia.
"Okei, mä tuun teiän kanssa", Unna sanoi pojille.
He tuntuivat jo unohtaneen Levin olemassaolon, kun he lähtivät saunalle Unna perässään.
Minä sen sijaan nousin ja lähdin sisälle. Löysin Levin olohuoneesta sohvalta selaamasta kännykkäänsä.
"Et sä voi tulla tänne, ne kyseenalaistaa miks me ollaan samaan aikaan kahestaan poissa", hän sanoi heti huomatessaan minut ja heitti puhelimensa hädissään sohvalle.
"Rauhotu, ei ne muista sua ja ne lähti innoissaan saunomaan", minä naurahdin.
Levi naurahti kevyesti.
"No sitte. Onks meillä jotain tekemistä?"
Hänen hymynsä näytti juuri siltä, että minun piti vetää hänet kädestä ylös sohvalta ja kulkea hänen kanssaan talossa yrittäen etsiä huonetta.
"Ihan hemmetin hieno huvila, muuten", hän sanoi kävellessämme yhtä käytävää kohti yläkerran portaita.
"No niin on", minä vastasin.
"Hei", hän sanoi ja pysähtyi samalla pysäyttäen minut,
"eihän me voida teiän lakanoita sotkea. Ja jos ne tulee ettimää mua ni ne tulee mun huoneeseen."
"Mennään kylppäriin, se menee lukkoon", minä ehdotin.
"No mennään kylppäriin."
Levin sormet käänsivät kylpyhuoneen oven lukon kiinni. Hän asetti kätensä kahvalle ja tarkisti, ettei kukaan pääsisi sisään. Kyllä, kukaan ei pääsisi sisään.
Tämä oli iso kylpyhuone. Minä en ehtinyt katsoa, kuinka iso se oli, kun suljin silmäni Levin työntäessä minut ovea vasten ja suudellessa minua. Hän hymyili, minä hymyilin, kun hän erkani pari senttiä. Häntä nauratti niin paljon, ettei hän enää pystynyt suutelemaan minua tosissaan. Se alkoi naurattaa minua, ja sitten me lähinnä nauroimme toisiamme vasten.
Hänen yrityksensä olla seksikäs ja työntää minut ovea vasten oli vähän epäonnistunut. Hän päätyi vain kiemurtelemaan naurusta minun päälläni. Hän keräsi itseään vähän ja pystyi taas jatkamaan, hän nosti päätäni leuasta ja suuteli minua.
Hän kosketti minun kylkeäni ja sai minun kehoni värähtämään. Hentoja, mutta odottamattomia ja tarpeeksi voimakkaita kosketuksia vähän kaikille kehonosilleni, jotka eivät olleet yleisesti merkittäviä. Kyljet, lantio, käsivarret, leukalinja, solisluut.
Minun kehoni värähteli, kun hän kosketti minua. Koko kylpyhuone täyttyi värähtelyaalloista. Leijuva tunne oli jännitävyys, tieto siitä, että olimme muilta piilossa ja kaksin muiden pitäessä hauskaa keskenään. Pieni pelko siitä, että me voisimme jäädä kiinni milloin vain, mutta se vain sai meidät jatkamaan.
Hän otti minun paitani pois, ja omansa myös. Hän jatkoi koskemasta minua normaalisti vähälle huomiolle jääviin paikkoihin, kuten sillä tavalla hennosti hipoen kylkiini ja sormilla tutkien leukalinjalta kaulaani ja pitkin solisluutani käsi nosti taas minun leukaani pystyyn ja huulet suutelivat minua.
Taas jossain muualla kuin huulilla liikkuvat huulet, mutta nyt ne vihdoin tiesivät jäävänsä kiinni, jos ne tekisivät yhdenkin pienen mustelman minne vain. Hennosti vain, solisluut, rintakehä, ihan pieniä hentoja suudelmia, jotka saivat kehoni tiloihin, joihin kukaan tai mikään muu ei koskaan minua saisi.
Kahdestaan huvilan isoimmassa kylpyhuoneessa me emme muistaneet enää, missä me olimme. Me olimme toisissamme, toistemme silmissä, kadonneet, poissa, missä vain muualla.
Kaikki muut ehkä olivat alkoholihumalassa, mutta me olimme humalassa ihan muista syistä. Me emme sammuneet, me putosimme lattialle ja jatkoimme.
Sitten hän katsoi minua silmiin vierelläni ja puhuimme ihan hetken.
"Mä haluisin huutaa kaikille miten paljon mä tykkään susta", hän sanoi.
Se sai minut hymyilemään.
"Ja mua vituttaa etten mä pysty siihen."
"Se on iha ok, sulla ei oo kiire huutaa mitään. Me voidaan pysyä vaikka lukittujen ovien takana jos on pakko. Täähän on ihan jännittävää", sanoin ja sain hänet naurahtamaan.
"Just ton takia mä tykkään susta", hän vielä uudelleen vetäytyi minua vasten.
Kun me avasimme sen lukon siinä ovessa, eikä kukaan ollut hortoilemassa alasti pitkin poikin käytäviä, me vain nauroimme. Emme olleet jääneet kiinni. Ja vaikkemme voineetkaan ensi yönä nukkua samassa sängyssä, se ei haitannut minua.
Minä tunsin olevani taas jotenkin osa koko porukkaa, kun autoin neljän aikaan aamuyöstä ihmisiä omiin sänkyihinsä nukkumaan. Levi hymyili kanssani koko ajan, ja Unna kyllä varmasti tiesi, mitä oli tapahtunut sinä aikana, jona hän itse oli uhrautunut lapsenvahdiksi katsomaan, etteivät humalaiset alaikäiset kuolisi saunankiukaaseen tai hukkuisi järveen.
Minulla oli tosi hyvä olo, kun kesäisen viileä aamuyö alkoi nukuttaa ja nukahdin taas Unnan viereen.