Golden hour

- 18 -

Syksy teki selvästi tuloaan. Katselin äikänluokan ikkunasta ulos koulunpihaa, jonka puiden lehdet alkoivat kovaa vauhtia vaihtamaan väriään. Tänään ja eilen oli satanut koko päivän. Siinä synkässä ja masentavassa mielentilassa ei todellakaan olisi jaksanut kuunnella Hakalan monotonista ja helvetin tylsää selitystä suomenkielen historiasta. Varsinkaan kun torstain vikalla tunnilla kaikki vain tuijottivat kelloa miettien kuinka monen minuutin päästä päästä pääsisivät viidentoista tunnin mittaiselle tauolle tästä kaikesta.

Kuulin miten muutamat luokallani olevat Länsipuolelaiset juttelivat keskenään jostain eilen tapahtuneesta. Mielenkiintoni heräsi ja yritin kuunnella mistä he puhuivat. Ainakin se oli mielenkiintoisempaa kuin Hakalan kuuntelu. Pojat puhuivat hiljaa, mutta sain kuitenkin jotain selvää. Ne olivat olleet yhteisellä alueella ja pistäneet porukalla paskaksi tyhjän poliisiauton jonkun Oivakankaan kämäisen hotellin parkkiksella. He eivät olleet jääneet kiinni vaikka olivat saaneet autolle palaavan sinipukuisen parivaljakon peräänsä.

Juuri sillä hetkellä luokan kaijuttimesta kuului kuulutus. Ääni oli nauhoitettu.

-Huomio koulun opettajat ja oppilaat. Suoritamme seuraavaksi paloharjoituksen. Olkaa hyvä ja siirtykää opettajien ohjeiden mukaan kokoontumispaikalle.

Minä huokaisin syvään. Vittua ja perkelettä alkoi kuulumaan ympäri luokkaa. Taas yksi niistä koulun ihanista käytännöistä, jotka olivat ehkä hyödyllisiä, mutta kaikkien mielestä erittäin raivostuttavia.

Hakalakin kuulosti normaalia ärtyneemmältä, kun alkoi ohjeistamaan meitä ulos luokasta. Tilanteen piti olla mahdollisimman todenmukainen, jonka takia kukaan ei saanut edes lähteä hakemaan takkeja kaapeista, kun siirryimme Hakalan perässä ulos.

Kuulin lisää valitusta ympäriltäni, kun kaikki kastuivat läpimäriksi siinä rankkasateessa. Kokoontumispaikkana oli koulun kenttä, jossa Hakala huusi meidän nimiä listasta. Sen jälkeen meidän piti seistä siellä sateessa läpimärkinä vaikka kuinka kauan, kunnes kaikki olivat valmiina.

Kukaan ei saanut liikkua mihinkään, kunnes rehtori antaisi siihen luvan. Siinä kohtaa en voinut olla miettimättä kenen mahtava idea oli pitää juuri nyt paloharjoitus. Eikö kukaan katsonut säätiedotusta ja ajatellut, että voisi olla huono ajatus siirtää kaikki parisataa yläkoululaista tänne ulos seisomaan ja vittuuntumaan?

Miro oli hävinnyt jonnekin vierestäni. Varmaan lähtenyt etsimään Eerikaa.

Katselin ympärilleni ja etsin Mikaelia. Se jutteli jollekin meidän luokan Itäpuolelaisille huomaten lopulta tuijotukseni. Vilkaisin nopeasti ympärilleni ja tarkistin nopeasti katsoiko kukaan suuntaani. Kaikki olivat kuitenkin kerääntyneet omiin porukoihin purkamaan ärsytystään. Käänsin katseeni takaisin Mikaeliin ja nyökkäsin kohti liikkarakennusta. Se nyökkäsi takaisin hyväksyvästi pilke silmissään.

Käännyin ympäri ja lähdin kohti liikkarakennusta. Pujottelin kaikkien oppilaiden välistä, kunnes lopulta pääsin rakennuksen nurkalle. Sen takana oli sisäänkäynti, jonka edessä oli katos, joka osoittautui erittäin hyödylliseksi siinä säässä.

Nojasin punaista tiiliseinää vasten ja jäin odottamaan. Hetken kuluttua Mikael ilmestyi nurkan takaa. Sen ruskeat hiukset olivat läpimärät ja roikkuivat hiukan kasvoilla, joka teki siitä vieläkin paremman näköisen.

Me yhdistimme huulemme heti, kun Mikael pääsi luokseni. Suudelma oli pitkä ja täynnä kaipuuta. Me emme olleet taaskaan nähneet koulun ulkopuolella moneen päivään. Minä upotin käteni Mikaelin märkiin hiuksiin, kun se taas veti minut ihan lähelle itseään. Minä halusin aina vain enemmän.

Olisin halunnut sen kestävän ikuisesti, mutta tiesin, että meillä oli vain pari minuuttia aikaa. Mikael työnsi minut hellästi tiiliseinää vasten ja jatkoi huulieni suutelemista. Raotin huuliani ja tunsin Mikaelin kielen suussani. Se oli ihan helvetin hyvä suutelija. Kylmät väreet kulkivat kaikkialla kehossani.