Jumalten verta

Luku 38: Ajojahti

Leah erotetaan työstään vähin äänin. Kuningas ojentaa hänelle ylimääräisen rahanipun palkan lisäksi, ja miehen sameista silmistä näkee, ettei tämä tahdo vastaväitteitä. Kuningas vannottaa Leahia olemaan koskaan puhumatta mistään linnassa kohtaamastaan. Siitä olisi laillisia seurauksia. Leah tietää, että hänen peräänsä tullaan katsomaan vielä pitkään. Kilpailuun osallistuminen on Leahilta hänen positionsa vuoksi kielletty, mutta ei Leah olisi siihen laillisesti osallistunutkaan.

Kilpailualue on rajattu ja sitä vartioidaan joka suunnista. Leah ei voi olla ajattelematta jumalaa, joka juoksee samaisessa metsässä. Onko Agnos liikkunut kauemmas? Miksi kansa ei kyseenalaista, että magian synnyttänyttä olentoa ei jahdata? Kuninkaan puheet uppoavat kansaan kuin voihin. Ne niellään sellaisinaan.

Vapaaksi päässyt olento on kukistamaton, minä, kuningas, jumalan maanpäällinen lähettiläs, olen yrittänyt surmata sen kaikki nämä vuodet. Mutta hänen lapsensa on kuten ihmisetkin; tytön voi tappaa kuten kenet tahansa kuolevaisen. Ja tytön veressä on sama pimeä voima.

Leah saa kylmiä väristyksiä. Mies on kutonut kaikesta kaltaistaan. Kuningatar ei ole yhtään sen parempi. Leah on varma, että kuningattarella on kymmeniä suunnitelmia rakkaan jumalansa varalle. Leah tietää, että kuningatar vain odottaa, kuinka kuninkaan kudelma purkautuu ja likaantuu. Kuningatar suorastaan janoaa päästä repimään hymyn kuninkaan kasvoilta.

Andolin kaduilla vihmoo pohjoisesta puhaltava tuuli, Leah vetää hupun päähänsä. Ilman haarniskaa hän on jälleen kuten kuka tahansa muukin. Liikkuminen on helpompaa, mutta kaikki muu mutkistuu. Jossakin tuolla kuningatar tietää hänen menneisyytensä ja todellisen identiteettinsä. Ja ennen kaikkea jossakin tuolla Ofelia makaa todennäköisesti sidottuna, odottamassa lopettajaansa kuin kituva eläin. Leahia oksettaa.

Leah tietää olevansa liian myöhässä päästäkseen kilpailualueelle suoraan. Pitäisi kehittää suunnitelma. Sinulla ei ole aikaa. Kilpailu alkaa keskiyöllä. Leah pysähtyy joenpenkalle vetämään henkeä ja ajattelemaan. Olisi oltava keino päästä alueelle.

"Hei siellä?" kuuluu etäisesti tuttu ääni kauempaa. Leah joutuu hetken tuijottamaan ympärilleen löytääkseen kutsujansa. Huppupäinen nainen ja toinen, kauempana istuva hahmo erottuvat sillan alta. Hetkeen Leah ei tunnista naista, sitten hän tuijottaa hupun alta pilkottavaa hurjaa kiharaa pehkoa. Toinen kaksosista. Vala. Heitä ei koskaan edes esitelty toisilleen.

Vala viittoo Leahia luokseen, ja hetken ympärilleen vilkuillen Leah livahtaa sillan alle. Vala vetää hupun päästään, Leah näkee naisen ensi kertaa näin läheltä. Valalla on korkeat, terävät poskipäät ja kuopissaan olevat silmät. Nainen näyttää ensinäkemältä riutuvalta ja hivenen sairaalloiselta. Hurjista mustista suortuvista tulee mieleen satukirjojen noitakuvat, joissa noidilla on suuri, villi tukka ja leveä virnistys. Valan kaksonen istuu sivummalla ja nostaa päätään. Leah ei ole koskaan nähnyt yhtä kaunista miestä. Tämän piirteet ovat täydellisen sukupuolettomat ja olemus hauras kuin posliiniesineellä.

"Meitä ei taidettu koskaan esitellä muodollisesti. Olen Vala, ja tässä on veljeni Aari. Oletko sinäkin joutunut pakosalle kuten mekin? Olemme kuulleet prinsessasta."

Leah pudistaa päätään.

"Minä sain vain potkut. Voisin ilmoittautua takaisin noidanmetsästäjien ryhmään, josta lähdin, mutta..."

Valan hypnoottiset silmät siristyvät. Leah ei ole nähnyt yhdelläkään muulla ihmisellä samanlaisia.

"Mutta sinulla on jotain muuta mielenpäällä, eikö niin?"

Leah nyökkää. Kuinka paljon näille kahdelle voisi kertoa? Leah ei ole koskaan tiennyt, kenen puolella kaksoset ovat. Jos kuningatarta on uskominen, kaksoset kuuluvat olennolle, jota Leah ei uskalla edes ajatella.