Jumalten verta

Luku 33: Vapaa

Valan koko keho tärisee vielä kaiken oksennettuaankin. Hän pyyhkii suutaan käteensä, kaikkialle sattuu. Paholaisen sydämen palanen pysyy paikallaan, mutta kaikki muu on tullut ulos Meldan paljastuksen jälkeen. Vala ei erota kasvojaan kaiken sotkun keskeltä.

"Sisko?" Aarin ääni kuuluu ovelta.

Vala kääntyy kohti ovea eikä vaivaudu peittelemään mitään, häpeä on kulunut hänessä vanhaksi ja likaiseksi, hän ei jaksa enää antaa sille valtaa itsensä yli.

"Vala, mitä nyt?" Aari sulkee oven ja kyykistyy Valan tasolle, mutta riittävän etäisyyden päähän siskostaan. "Mitä sinä...? Onko sinulla näin pahoja hylkimisreaktioita?"

"Ei, tämä ei ole sitä."

"Mitä sitten? Jos kuningatar näkee, niin –"

"Meidän täytyy päästä täältä pois."

Aari huokaisee.

"Tiedän."

"Minä vapautan vangitun jumalan nyt."

"Vala, mitä? Mitä ihmettä?"

"Olen saanut ymmärtää paljon aivan liian lyhyessä ajassa. Minä vapautan hänet, sen jumalan, sillä minä en ala enää kenenkään pelinappulaksi."

Vala ei koskaan unohda, miltä tuntuu anoa naista, joka sanoo nauraen rakastavansa veljeään. Naista, jota hän rakasti, jonka kanssa hän kuvitteli saavansa olla, kun kaikki on ohi. Valalle on alkanut valjeta, mikä hänen kohtalonsa on pelissä, jota pelaavat ne, joilla on rahkeita siihen.

"En minä usko, että se punahiuksinen mies tulee koskaan kertomaan meille meidän äidistämme", Vala nauraa kyyneleet poskillaan. "Ei meillä ole äitiä. Eikä kotia."

"Vala, ihan tosi, mitä on tapahtunut?"

Vala katsoo veljeään, tämän kauniin kalpeita kasvoja, kokovalkeaa olemusta. Miten upea Aari onkaan. Veistoksellinen ja siro. Vala hakkaisi omat kasvonsa verille, jos jaksaisi.

"Menetin erään, joka ei koskaan ollut minun. Ja sain samalla tietää paljon, paljon sellaista, mitä en olisi halunnut. Myös maailmasta. Vangittu jumala vapautuu tänään, Aari, se on minun lupaukseni. Minä en jaksa tätä enää pitempään."

"Vala, ole kiltti ja odota."

"Älä ano minua, en siedä sitä nyt."

"Oliko sinulla kumppani?"

"Ei", Vala nauraa katkonaisesti, "ei, siinä se hauskuus piileekin, minulla ei koskaan ollut kumppania. Ei olisi edes voinut olla. Se oli kaikki minun päässäni, veli rakas."

"Mutta..."

"Etkö sinäkin itkenyt, ettei kuningas rakasta sinua vaan mielikuvaansa sinusta? No, minun rakkaani ei välitä minusta senkään vertaa. Ilouutinen meille molemmille on se, että meillä on todella vain toisemme tässä maailmassa."

Aari ei tule lähemmäs. Vala ei kestäisi sitä, ei Meldan paljastuksen jälkeen.

"Minä haen sinulle jotakin, jolla siivota tuon, niin kuningatar ei ehdi epäillä mitään."

Vala on aikeissa lausua vaisun kiitoksensa, mutta Aari on jo noussut. Veli ei siedä epäpuhtauksia ja sotkua kerran hyvän elämän pariin päästyään. Sekin jaksaa huvittaa Valaa nyt. Pian he olisivat jälleen kaduilla, joutuisivat verhoilemaan itsensä, sillä heidät tunnistettaisiin kuninkaan leluina missä tahansa. Jos me edes selviämme hengissä tästä.

Vala siivoaa kaiken yksin, Aari ei jää auttamaan häntä. Valalla ei ole aavistustakaan, mitä Aarin ajatuksissa tätä nykyä tapahtuu. Linna sopii Aarille kammottavan hyvin, eikä Vala aio pakottaa veljeään tekemään mitään kanssaan, jos veli todella tahtoo mieluummin leikkiä pyhää olentoa kuninkaan rinnalla.