♡Blind Channel In The World ♡

Luku 141.

Haluun nyt ennen tätä lukua tehä tän asian selväks. Moni on varmaa nähnyt sen tiktokin missä kritisoidaan jätkien shippaamista. Tein ei tarvii lukea tätä tarinaa, jos menee tunteisiin. So let me write🙏🏼 Välillä saattaa olla hieman rajujakin kohtauksia, mutta omalla vastuullanne täällä olette. Kiitos ja kumarrus. Ja hyvää joulua muutes!
- - - -
Pov. Aleksi
Availen silmiäni. Hiukseni ovat menneet yön aikana kasvoilleni, joten joudun siirtämään niitä näköalueen edestä pois. Kuulen tuhinaa takaani ja käännyn katsomaan kohti Ollia. Hänen käteensä lepää kyljelläni. Ihme nukkuja. Kauankohan tässä täytyy tuijottaa tuota brunettea miehenalkua ennen kuin hän herää.

Päätimme Ollin kanssa sittenkin jäädä viettämään joulua hänen vanhempiensa luokse Ouluun. Käymme sitten myöhemmin joulun jälkeen minunkin vanhempien luona. Heille en ole nimittäin mitään tästä suhteesta edes puhunut.

Silitän hennosti Ollin poskea ja tulen lähemmäksi hänen kasvojaan. Annan tuon huulille hennon suudelman saamatta vastausta takaisin. Eikö hän herännyt edes tuohon? Suutelen häntä uudelleen ja pian tunnen hänen liikuttavan huuliansa hitaasti omiani vasten.

"Noniin heräsithän sä", naurahdan ja silitän Ollin hiuksia. "V väsyttääh.." "no kello on jo kakstoista." "Oho. No mut ei nousta vielä."
"Mitä me sit tehää." "Halaillaan." "Vai semmosta. Ootko vähän läheisyyden kipee?"
"No mitäs näytät niin houkuttelevalta."

Naurahdan Ollille tuon kääntäessä minut ympäri. Hän ottaa minut lusikkaan ja kietoo kätensä minun ympärilleni. Tässä on turvallinen olo. Ei ole parempaa tapaa aloittaa jouluaatto-aamua.

Juttelemme Ollin kanssa melkein pari tuntia kaikenlaisista turhista asioista, ei siitä sen enempää. Kuulemme koputuksen Ollin ovessa.
"Niin?", Olli kysyy katsoen kohti ovea. Ovi avautuu ja Ollin äiti astelee peremmälle.
"Tulkaas kyyhkyläiset syömään joulupuuroa, käytiin jo isän kanssa hautausmaalla viemässä kynttilät." Ollin äiti poistuu huoneesta takaisin alakertaan. Olen juuri nousemassa ylös sängystä, mutta Ollin käsi ympärilläni hankaloittaa sitä hieman. Hän nimittäin takertuu minuun kiinni paremmin. "Eiks mein pitäny sitä puuroa mennä syömään", naurahdan. "Ei jaksa vielä, mennään kohta."

Makoilemme vielä n. 20minuuttia sängyllä, kunnes kuulemme uudelleen koputuksen ovesta. "Puuroo jäähtyy kohta!" "Joo me tullaan."

Nousen ylös sängystä ja nappaan lattialta hupparini. Puen sen päälleni ja katsahdan Olliin, joka on vain sulloutunut paremmin peiton alle. "Heei et sä nyt sinne voi jäädä", naurahdan Ollille, josta näkyy enää vain otsa. Vedän peiton pois hänen päältään ja saan vihaisen ilmeen takaisin. "Meinaakko koko jouluaaton sitte nukkua?" "Vähä se oli plääninä." "No mää meen ainaki syömää sitä puuroa, tuu sitte joskus jos tuut." Heitän peiton takaisin Ollin päälle ja menen alakertaan.

Kävelen keittiöön, jossa huomaan Ollin vanhempien olevan pöydän ääressä juomassa kahvia. "Huomenta." "Ai huomenta Aleksi, eikö Olli tullut ollenkaan?" "Ei se jaksa nousta."
"No niinpä tietysti, sitä oli ennenki melkein mahdoton saada sängystä ylös." Otan kaapista lautasen ja menen puurokattilan eteen. Kauhon siitä jonkin verran lautaselleni ja ripottelen päälle hieman kanelia. Nappaan laatikosta lusikan ja istun Ollin vanhempia vastapäätä pöydän ääreen.

"Vieläkö pari päivää täällä ootte?" "Joo suunniteltii et lähetään 26. päivä. Ei nyt joulun aikaan viitsitä koko päivää junassa istua."
"Saatte olla täällä niin pitkään kuin haluatte", Ollin isä hymyilee. Alan syömään riisipuuroa pikkuhiljaa. Meillä on hieman erilaiset jouluperinteet kuin Ollilla suvussamme, mutta enköhän totu tähän.