♡Blind Channel In The World ♡

Luku 81.

| M A A N A N T A I |
POV: Tommi
Tänään meillä on ultra. Herään herätyskelloni soittoon. Vatsaani kihelmöi. Minua jännittää pikkuisemme tapaaminen ensimmäistä kertaa. Toivottavasti kaikki olisi hyvin.

Sammutan puhelimeni herätyksen ja nousen ylös. Laurakin alkaa tekemään heräämisen merkkejä. Kävelen suoraan kylpyhuoneeseen ja laitan suihkun päälle. Menen virkistävän viileän veden alle ja peseydyn nopeasti. Sammutan suihkun ja menen kuivaamaan itseäni. Avaan kylppärin oven ja astelen makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteitani. Laura edelleen makoilee sängyllä. Nyt hän tosin selailee puhelintaan.

Saan vaatteet päälleni ja sitten menen tekemään aamupalaa. Otan yläkaapista kaapista kaurahiutaleet ja alakaapista kattilan niitä varten. Mittaan tarvittavan määrän vettä kattilaan ja lasken kattilan kuumalle levylle. Hetken kuluttua vesi kiehuu ja laitan kaurahiutaleet veteen. Unohdan aina laittaa ajan, mutta nyt muistin sentään. Eiköhän 7 minuuttia riitä.

Saan puuron keitettyä ja laitan sen kahteen eri kulhoon. Avaan pakastimen ja nappaan sieltä jotakin marjoja, mitä äitini on tänne vähä väliä tuonut, kun hänen omaan pakastimeensa ei kuulemma mahdu. Laitan marjat puurojemme sekaan.

Saamme syötyä aamupalan ja sitten menemmekin jo valmistautumaan ultraan, sillä se on heti tässä aamulla. Lauran vaihtaessa vaatteita siivoan keittiötä uuteen uskoon. Aamupalani tekeminen oli ehkä hieman sotkuista puuhaa.

| 30min päästä |
Valmistauduimme ja sitten otamme tarvittavat kamat mukaan, eli kelakortti, avaimet ja puhelimet. Menemme eteiseen ja laitamme kengät jalkaan ja takit päälle. Sitten lähdemme kohti sairaalaa. Autossa laitan kuitenkin vielä nopeasti viestiä jätkille, että tulen treeneihin vasta myöhemmin.

Hottikset: (wa ryhmä)
Tommi: tuun tänää treeneihin vasta myöhemmin, mulla on nyt aamulla tärkee meno.
Joonas: Mikä meno?
Olli: Joonas älä utele
Joonas: En en.
Tommi: Salaisuus.
Niko: Nyt alko kiinnostaa.

Suljen puhelimeni ja lähden ajamaan kohti sairaalaa. Onneksi nyt aamusta täällä on vielä parkkipaikkoja, joten saan suoraan parkkeerattua lähelle ovea ilman etsintää.

Pysäytän autoni ja sammutan virran ja laitan käsijarrun päälle. Nousemme ylös autosta ja lukitsen ovet. Menen Lauran luokse ja otan tuon kädestä kiinni. "Jännittääks?" Huomaan tuon olevan hieman hermostunut. "Joo vähän.." "Kaikki tulee menee hyvin, mä oon sun tukena." Hymyilen.

Kävelemme käsikädessä sisälle sairaalaan ja menemme istumaan penkeille. Hetken kuluttua lääkäri tulee luoksemme ja ohjaa meidät tutkimushuoneeseen. Aika nopeasti pääsimme, olisin luullut, että kestäisi kauemmin.

Laura menee makaamaan sängylle ja minä istahdan tuolille hänen viereensä. Laura siirtää paitaansa. Lääkäri levittää geeliä hänen mahansa päälleen ja ottaa sitten jonkun ihme laitteen ja liikuttelee sitä mahaa vasten.
"Vai niin.." Lääkäri sanoo katsoessaan näyttöään. "Onks kaikki hyvin vauvalla?" Laura hätääntyy. "Joo vauvoilla on kaikki hyvin. Onneks olkoon, te saatte kaksoset."
"Mitä?" "Joo. Sukupuolia ei voida vielä sanoa, kun raskaus on vasta näin alussa."

Lääkäri pyyhkii geelit pois Lauran mahalta ja sitten hän ojentaa meille ultra kuvat kummallekin. Lähdemme pois sairaalasta.

"Siis me saadaan kaksoset?" Sanon vieläkin ihmeissäni. "Ilmeisesti." Laura naurahtaa.
"Miten me selvitää kahen vauvan kanssa?"
"Eiköhän me selvitä. Meitä on kuitenki kaks."

Miten hän voikin olla noin ihana ja rauhallinen, vaikka juuri on saanut kuulla, että hänen sisällään kasvaa kaksi ihmisen alkua. Tuota piirrettä rakastan Laurassa, että hän ei ala panikoimaan ja uskoo, että kaikki menee lopulta hyvin.

"Onks sul töitä tänää?" Kysyn Lauralta. "Joo, ne alkaa kohta." "Okei mullaki. Jos vien sut sinne ja haen sut sit. Mihi aikaa pääset?"
"Seittemältä." Nyökkään ja lähden ajamaan kohti Lauran työpaikkaa. Pysäytän auton ja Laura nousee pois kyydistä. "Moikka!"
"Heippa rakas!"

Ajan studion pihaan n. klo 12. Treenit alkoivat jo kymmeneltä. Parkkeeraan autoni Aleksin auton viereen ja sitten lähden sisälle kohti treenistä.

Avaan treeniksen oven ja potkin kenkäni jalasta. Laitan takin naulakkoon ja menen sitten peremmälle. "Kato säki pääsit vihdoin paikalle!" Joel huutaa huomatessaan minut.
"Joo." Huokaisen ja istun sohvalle, missä muut litkivät kahvia. "Miks et päässy aamul heti treeneihin?" Joonas heti alkaa tenttaamaan.
"Oli edelleenkin muuta menoa." "Mitä tää muu meno oli? Oliks krapulas?" Niko naurahtaa.
"En ollu." Kaikki katsovat minua kohti kysyvästi. "No mitäs sit?" "Venaa."
Menen eteiseen ja otan taskustani ultrakuvan. Jätkät eivät lopettaisi ikinä kyselyä, jos en kertoisi syytä.

Menen takaisin sohvalle ja otan esille ultrakuvan. "Tässä syy." "Oho, onks sun sisko raskaana?!" Joonas hyppii innoissaan. "Ei. Täs on mun lapsi." "Mitä?!!" Kaikki huutavat yhteen ääneen. "Siis wait a minute, Tommi saa lapsen?" Joonas toistaa. "En." "Häh miten niin et?" "Saan kaks lasta." "HÄH!" "Saaks sä ja Laura kaksoset?" "Juurikin näin."

"Siis oisin luullu et ekana meistä kuudesta lapsen saa Joel. Mut nyt kyllä yllätyin et Tommi on eka." Olli naurahtaa. "Onks muuten kuin pitkäl tää raskaus?" "13viikkoo."
"Niin paljo jo?" "Joo, itekki sain tietää vasta pari päivää sitte, Laurakaa ei oo kauaa tienny."
"Tommi, susta tulee paras isä." Joel taputtaa olkapäätäni.

"Mä haluan olla kummi!" Joonas heti ilmoittaa. "Mut nii mäki!" Muut huudahtavat ja katsovat vihaisesti Joonasta. "Hei hei, älkää alottako mitää tappelua. Kaikki saatte olla kummeja, jos haluutte. Onhan niitä lapsia tulossa nyt kaks." Naurahdan. "Mä ja Niko ollaa tyttölapsen kummeja." Joonas jatkaa päättäväisesti. "Ei me tiedetä ees sukupuolia vielä. Mitä jos tulee kaks poikaa?" Naurahdan. "No parasta ois sit nimee se Joonas Vilhelm Lalliks." "Juu ei todellakaa."
———————————————————————
Sanoja: 803