♡Blind Channel In The World ♡

Luku 26.

POV: Olli
Olen alkanut muistaa nyt vähän asioita jo. Muistan kaikki bändin jätkät ja vanhempani, mutta en muita ihmisiä vielä. On sekin jo hyvä alku. Makaan edelleen sairaalassa, sillä kehoni oli koomassa sen verran pitkään. Tommi pääsi jo pari päivää sitten lähtemään. Hän kävi ostamassa minulle puhelimen, sillä minunkin luurini meni rikki onnettomuudessa. Pian puhelimeni alkaa soida ja katson kuka soittaa. Näytöllä lukee "Laura". Kuka hemmetti on Laura? Vastaan kuitenkin hetken epäröinnin jälkeen tuolle.

Olli: Mooi?
Laura: Moi, onneks oot kunnossa. Miks et oo vastannu kolmee viikkoo puhelimee?
Olli: Nii kuka sä oot?
Laura: Häh? Laurahan tässä. Sun ystävä.
Olli: Aijaa, en mä muistanu et mulla on tollanenki ystävä?
Laura: Mitä sä tarkotat??
Olli: Aa sä et oo vissii kuullu. Mä jouduin Tommin kaa siihen lentokone-onnettomuutee ja heräsin viikko sitte koomasta. Menetin mun muistin siinä samalla sit ilmeisesti.
Laura: Mitä??! Onneks te ootte elossa!! Mut siitä onnettomuudestahan selvis vaa 3 ihmistä vai?
Olli: Joo, tais käydä tuuri mulla ja Tommilla. Istuttii just sillä penkkirivillä mihin ei tullu pahinta iskua. Mein lisäks siinä oli joku nuori tyttö, se oli se kolmas selvinny.
Laura: Kävipä tuuri! Ooks muuten nyt missä?
Olli: Helsingissä sairaalassa, pääsen parin päivän päästä pois.
Laura: Aa okei. Palautuuks sun muisti?
Olli: Kyl sen pitäis palautuu ajan kuluessa. Muistan mä nytki jo vähän asioita onneks. Mun pitää nyt mennä ku mun vanhemmat tuli. Soitellaa myöhemmin sit, moikka!

Lopetan puhelun ja juttelen vanhempieni kanssa kaikenlaista. He ovat nyt olleet pari päivää helsingissä ja lähtevät huomenna takaisin Ouluun.

*skip 2h*
Vanhempani lähtivät n. tunti sitten ja kohta jätkät olisivat kuulemma tulossa tänne. Pian kuulenkin oven avautuvan, mutta sisään tuleekin kuusi ihmistä viiden sijasta. Katseeni kääntyy välittömästi tuohon yhteen poikaan. Yhtäkkiä muistan nuo kasvot. Hän on se sama mies mikä oli sillon joskus siellä puistossa kuvaamassa niitä lintuja. "Moi Olli, en tiiä muistatko mua mut oon Kiril, tein valokuvaaja". En saa sanaa suustani, tuijotan vain Kiriliä. Miten en voinut tajuta, että se mies on meidän valokuvaajamme? Ja miksi vasta nyt katson tarkemmin hänen ulkonäköään. "Ei Olli taida muistaa.." Niko sopertaa. "Ei kyl mä muistan, jäin vaa miettii jotai asioita.." sanon paniikissa. Kiril hymyilee minulle ja istuu vieressäni olevaan tuoliin. Hitto, olen varmaan punainen kuin tomaatti.

Kiril juttelee kaikenlaista keikoistamme yms. En saa silmiäni irti hänestä. Valitettavasti Joonas on tarkkana poikana huomannut tuon ja laittaa minulle viestiä, sillä hän ei ehkä möläytä mitään kaikkien kuullen, ei hän nyt niin idiootti kuitenkaan ole.

Joonas: Tykkääks Kirilistä ku noin intensiivisesti katot sitä?
Olli: Oonko mä noin läpinäkyvä..
Joonas: Oot ainaki mulle. Oon tuntenu sut niin kauan. Muut jätkät ei välttii oo huomannu mut mä oon.
Olli: Voitko olla hiljaa tästä asiasta?
Joonas: Joo totta kai, en puutu sun asioihin🙂

Hymähdän ja suljen puhelimeni. Mitä jos kiril on huomannut tuijotukseni? Tosin hän selitteli niin innoissaan tuota kännisekoiluaan, ettei hän edes varmaa ole huomannut.

*skip 2pv*
Pääsen nyt sairaalasta pois vihdoin. Olen ainakin seuraavat pari viikkoa vielä Helsingissä, sillä emme ole pitäneet nyt treenejä kuukauteen onnettomuutemme takia. Tommi on ollut kokoajan kiinni puhelimessaan siitä lähtien, kun annoin hänelle Lauran numeron. Toivottavasti noista kahdesta vielä tulee jotain! Vietämme Tommin kanssa hotellissa tämän ajan, kun olemme Helsingissä. Niko lupasi heittää minut hotellille, sillä Tommilla ei ole nyt autoa täällä kun tulimme sillä lentokoneella.

Pakkaan tavarani sairaalassa ja lähden kohti ovea. Kiittelen vielä lääkäreitä ja hoitajia elämäni pelastamisesta ja sitten suuntaankin jo oville. Näen parkkipaikalla Nikon auton ja istahdan sisälle. "Nonii mennäänkö?" Kysyn. "Joo kohta mut eka yks juttu... tykkääks kirilistä?" "Häh? Meniks Joonas kertoo?!" Huudan. "Tietääks Joonaski tästä? Seki ilmeisesti huomas sillon sairaalalla sun touhus. En oo kertoos kellekkää sit". Hymähdän vastaukseksi ja lähdemme kohti hotellia. Hitto, puolet bändin jätkistä jo tietää tästä. Miksi olen niin läpinäkyvä.

Hotellille tullessani menen suoraan vain huoneeseen, missä Tommi onkin jo. Olen niin väsynyt, että käyn vain pikaisesti suihkussa, sillä haisen ihan sairaalalta. Kuuman rentouttavan suihkun jälkeen katselen vielä Tommin kanssa hetken aikaa telkkaria ja pian nukahdankin. Tommi ilmeisesti vielä oli hereillä jonkin aikaa, sillä telkkarin äänet kantautuivat myös uniini. Olen kuitenkin niin väsynyt, etten herää pieneen meteliin.
———————————————————————
Sanoja: 666 (siis mitä vittuu, jos oon viel elos pe 13. pvn jälkee (joka on btw mun synttäri pv;) ni oon erittäin hämmentyny. kokoajan 666 sanaa😀) EN MALTA OOTTAA UUTTA BIISIÄ!! SE TULEE JO HUOMENNA!!

Täs osas oli ny enemmänki vaa tunteita tms ni kattoo jos keksin ens osaan taas jotain jänskää;)