♡Blind Channel In The World ♡

Luku 23.

POV: Aleksi
Olen miettinyt tässä näin jo jonkin aikaa minun ja Tommin juttua. En tiedä, oliko tämä sittenkään oikea ratkaisu. Se oli vähän niinkuin vain hetken juttu, mutta en tiedä miten kertoisin tämän Tommille. Päätän kuitenkin laittaa Tommille viestiä, koska en halua satuttaa tuota.

Aleksi: Musta tuntuu et mein pitäis vähän puhuu meistä kahesta..
Tommi: Joo, kieltämättä itelläki on ollu toi mielessä.
Aleksi: Puhutaa sit seuraavien treenien jälkee?
Tommi: Joo..

Okei hyvä, Tommikin halus jutella selvästikki jostain. Tuntuu vaan niin pahalta lopettaa tämä kaikki yhtäkkiä, mitä jos Tommi oikeasti piti minusta?

POV: Joel
Olen ollut nyt n. päivän kotona. Tänää olisi veljeni hautajaiset. Onneksi Carla lupasi tulla tuekseni. Samalla hän voisi tavata vanhempamme, vaikka emme edes vielä virallisesti seurustele. Laitan puvun päälleni ja siistin hiukseni. Kyyneleet valuvat nyt poskiani pitkin. Joel, et sä voi alkaa pillittää jo nyt! Kerään itseni ja lähden kerrostaloni alaovelle. Jään odottamaan Carlaa, sillä hänellä on autoni. "Joel miks sä oot puvussa?" Kuuluu tuttu ääni takaani. Käännyn ja huomaan Joonaksen takanani. Purskahdan itkuun ja tuo tulee heti halaamaan minua. Halaamme jonkin aikaa, kunnes tuo irrottautuu ja katsoo minua kysyvällä ilmeellä. "No mmun veli kuoli" vapisen. Joonas ottaa minut takaisin haliin "ei mitään hätää.. me kaikki ollaan sun tukena.."
Tuon rauhallinen ääni helpotti hieman oloani. Pian Carla kurvaakin autollani kerrostalon pihalle. Sanon heipat Joonakselle ja tuo jatkaa röökinsä polttoa. Hyppään auton kyytiin ja lähdemme kohti kirkkoa. "Hei muuten, mitä me ollaan..? Tai siis ku selvästi tykätää toisistamme ja nii.." kysyn varovasti. "No haluisiks sä olla mun poikaystävä..?" Carla hymyilee. "Totta kai!" Innostun.

*skip hautajaiset*

En ole varmaan ikinä eläessäni itkenyt näin paljoa. Veljeni oli minulle niin tärkeä. Lopullinen kuolinsyykin selvisi minulle vasta tänään: hän oli kalastamassa ja hauki puri häntä varpaaseen. Hän sai verenmyrkytyksen ja kuoli siihen. Hautajaisten jälkeen menin moikkaamaan Carlan kanssa vanhempiani. "Äiti, tässä on Carla, mun tyttöystävä.." "Ai kun kiva, mikset oo kertonu et sulla on semmonenki?" "Ei nyt oo tullu esii, ei me olla ees oltu kauaa yhessä" ja vinkkaan silmää Carlalle. Juttelemme vanhempieni kanssa jonkin aikaa, kunnes meidän pitää lähteä kohti kotiani. Carla lupasi tulla taas yökylään, sillä meillä kummallakaan ei ole huomenna töitä.
Kotiini päästyämme menemme vain suoraan suihkuun ja siitä nukkumaan. Olemme molemmat todella väsyneitä "hyvää yötä kulta.." kuiskaan, mutta Carla ei kuule, koska tämä on jo nukahtanut. Hymyilen ja annan pienen pusun tuon poskelle.

POV: Olli
Sovin Lauran kanssa tapaamisen tälle päivälle. Siis sen naisen kanssa, jonka tapasin kaupassa. Näkisimme kahvilassa kahdelta ja kello on nyt 12:30. Alan valmistautumaan jo hyvissä ajoin. Menen ensiksi suihkuun peseytymään, jonka jälkeen puen mustat farkut ja mustan kauluspaidan päälleni. En tosin laita kaikkia nappeja kiinni, koska haluan kuitenkin rennon lookin. Laitan vähän hyvän tuoksuista hajuvettä ja sipaisen hiukseni hyvin. Laitan kengät jalkaan ja nappaan takin mukaani. Kello on nyt 13:45 ja alan lähtemään kohti kahvilaa kävellen, koska se on tässä lähellä. Nappaan totta kai lompakkonikin mukaan.

Saavun kahvilaan ja istun tyhjään pöytään. Pian Laura tuleekin sisälle ja istuu minua vastapäätä. Tilaamme kahvit ja juttelemme kaikenlaista taas kerran. Saamme kahvimme juotua ja päätämme lähteä käymään kävelyllä läheisessä puistossa. Kävelemme puiston polkua pitkin ja istumme penkille, jossa taas juttelemme kaiken näköistä. Huomioni vie kuitenkin pois päin Laurasta lintuja kuvaavaan mieheen. Hymähdän ja ravistan sitten päätäni ja jatkan tuon hienon kännitarinan kuuntelemista. Päädymme jotenkin Lauran kanssa sitten suutelemaan:D En tiedä miksi tuo ei oikein tunnu miltään. Lähdemme kohti asuntoani Lauran kanssa. Hyppäämme sohvalle ja jatkamme suutelemista siinä. Laura alkaa avaamaan kauluspaitani nappeja. "Mmä en oikee tiiä onks tää hyvä idea.." kuiskaan. "Onks mus jotain vikaa vai" Laura ihmettelee. "Ei tietenkää ole, mut sori, mä en vaa tunne mitään.." soperran. Laura onneksi ymmärtää minua ja hymyilee. "Okei, jos tää ei tunnu hyvältä ni voidaan olla vaan ystäviä.. ei mullakaan oo mitään tunteita.." Onneksi Laurakaan ei pidä minusta sillä tavalla. En tiedä missä sopassa sitten olisin. Haen meille molemmille viiniä ja katsomme netflixiä. En kuitenkaan saa mitenkään tuota kuvaavaa miestä pois päästäni, jonka näin puistossa. Hän näytti todella tutulta, mutta nyt ei vain tule heti mieleen kuka hän on.
———————————————————————
Sanoja: 666 (apua taas mitä ihmettä:D )