♡Blind Channel In The World ♡

Luku 105.

POV: Joel
Saavumme aika pian perille, sillä matka ei ollut suinkaan pitkä. Avaan auton oven ja astun ulos. Onneksi minun ei tarvinnut istua keskipenkillä. Muut tulevat myös ulos autosta. Tommi lukitsee autonsa ovet ja katselemme sitten ympärillemme. Huomaan jonkun kyltin vähän matkan päässä ja kävelen sen luokse. "Mihis suuntaan mennää?" "Hmm.. mennää vaikka oikeelle", Carla vastaa kysymykseeni. Hymyilen tuolle ja otan hänen kädestään kiinni. Lähdemme kävelemään oikealle päin ensimmäisinä.

Hetken kuluttua näemme edessämme pitkospuut. "Jaksaaks muuten Laura kävellä? Ei pitäis olla hirveen pitkä matka sinne nuotiopaikalle", käännyn katsomaan Lauraa ja Tommia päin, jotka tulevat meidän takanamme. "Enköhän mä jaksa", Laura hymyilee minulle. "Mä kannan sit jos et jaksa", Tommi yhtyy mukaan keskusteluun ja ottaa Lauran kädestä kiinni. Nyökkään ja käännyn sitten takaisin kohti menosuuntaan ja lähdemme kävelemään pitkospuita pitkin. Carla menee edellä ja hän on ojentanut kätensä taakseen, jotta saisin silti pidettyä hänen kädestään kiinni. Muut seuraavat perässämme.

Olemme kävelleet nyt suurin piirtein kaksi kilometriä kylttien mukaan. Puiden takaa alkaa jo pilkottamaan meidän määränpäämme eli nuotiopaikka. "Noni vihdoin!", Carla huudahtaa ja lähtee kävelemään nopeammin sitä kohti. Hän pitää edelleen kädestäni kiinni. "Varo tai me molemmat kohta kaadutaa tonne suohon", naurahdan. Carla hidastaa onneksi vauhtiaan. Tulemme kaikki pois pitkospuilta ja ihastelemme nuotiopaikkaa. "Niin perinteinen mut tosi hieno!"

Istumme nuotiopaikan ympärille. Tommi on huolehtinut meidän eväidemme kannosta. Hän ottaa repun pois selästään ja avaa sen. Tuo nostelee sieltä pois kaiken näköistä ja laskee ne penkille viereensä. "Mä ja Laura mennää tonne metsää seikkailee sillä aikaa ku te teette meille ruokaa", Carla sanoo samalla nousten ylös. "Niinkö meinaat?" "Juu. Jätkien vuoro tehä ruokaa." Laura vain naurahtaa ja nousee sitten myös ylös. "Heippa sit ja älkää polttako mitään." "Ei ei." Carla ja Laura lähtevät kohti metsää ja nyt olemme enää vain bändin kesken tässä. Katsahdan Tommia kohti ja huomaan hänen olevan hieman hermostunut. Yleensä en osaa lukea ihmisiä kovinkaan hyvin, mutta tuo on aika selkeää. "Hei kyl ne pärjää siel. Luonto tekee hyvää", hymyilen Tommille. "Mut entä jos sattuu jotain?" "Carla on siel Lauran kanssa. Sitä paitti tuskin ne ees tekee mitää ihmeellistä, varmaan vaan juttelee jotain vauvajuttuja." "Niin jo totta." Alamme tekemään kaikki ruokaa. Tommi sytyttää nuotion ja me muut valmistelemme sillä aikaa.

Noin puolen tunnin päästä olemme saaneet vihdoin ruuan valmiiksi ja vielä polttamatta mitään. Tuli itsellekin aika yllätykseksi, että selviydyimme tästä haasteesta keskenämme näin hyvin. Me kuusi yhdessä laittamassa ruokaa ei ole kovinkaan fiksu ajatus, mutta käytännössä se toimi jopa. Tuli meille pari vastoinkäymistäkin, esimerkiksi Joonas oli polttaa hiuksensa nuotioon. Onneksi Niko ehti pelastamaan tuon hattarahiukset. En olisi jaksanut kuunnella koko loppupäivää Joonaksen valitusta. Tosin olisin minäkin ollut aika hiilenä, jos kauniit kultakutrini olisivat hiiltyneet pikimustiksi.

Laura ja Carla palaavat juuri silloin takaisin, kun ruoka on valmista. "Mites te just nyt osasitte palata oikeeseen aikaan." "Ooks kuullu sellasista ku puhelimet?" "Oon mä ehkä joskus kuullu." Jaamme ruokaa pahvilautasille ja otamme sitten omamme. Olemme kaikki aika nälkäisiä, joten alamme heti oitis vetämään niitä kurkustamme alas. "Ootte oikeesti tehny hyvää ruokaa." "Epäilitteks ettei siit tulis mitää?" "Rehellisesti sanottua joo. Aateltii et ainaki jotai poltatte." Purskahdamme kaikki jätkät nauruun paitsi Joonas, joka katsoo vihaisesti meitä. "No kertokaa nyt meillekki!" "Joonas oli vähällä polttaa hiuksensa" "Voi jeesus"

Alamme ruuan jälkeen paistamaan vielä jälkkäriksi vaahtokarkkeja. Nyt ei Porkon hiuksetkaan käyneet lähellä tulta, koska Niko ei antanut hänen paistaa vaahtokarkkeja. Tuo paistoi ne hänen puolestaan. Joonas Porko ja tuli eivät ole hyvä yhdistelmä. Syömme kaikki vaahtokarkit ja sitten alamme pakkaamaan tavaroitamme hämärän tullessa pian. Onneksi pakkasimme mukaamme taskulamput, jottemme tipu sitten takaisin meno matkalla suohon. Sinne ei kukaan halua.

Olemme saaneet yhdessä siivottua ja pakattua. Olimme aika nopeita yhteistyömme takia. Annamme nuotion sammua itsekseen ja sitten alamme tekemään jo lähtöä. Tommi ottaa repustaan taskulamput ja ojentaa sellaisen joka toiselle. Lähdemme kulkemaan takaisin päin, tällä kertaa minä ja Carla olemme viimeisinä. Nyt on jo aika pimeää ja aika viileää. Parin kilometrin matka tuntuu liiankin pitkältä. Menomatka tuntui paljon lyhyemmältä. Pidän Carlan kylmästä kädestä tiukkaan kiinni, ettemme vaan eksy toisistamme. Tai en tiedä voiko edes pitkospuilla eksyä, mutta kuitenkin. Olemme kaikki ihan hiljaa ja kävelemme vain eteenpäin ainoana valonlähteenä parit taskulamput. Lopulta pitkospuut loppuvat ja autolle on enää vain parisataa metriä matkaa metsän läpi.

Saavumme vihdoin auton luokse. Sammutamme taskulamput ja laitamme ne takaisin kassiin. Tommi heittää kassin takakonttiin ja me muut menemme suoraan autoon sisälle samoille paikoille kuin menomatkalla olimme. Auton kylmäpenkki ei tunnu hirveän mukavalta, mutta pistän vain mukisematta turvavyöni kiinni. Tommi istahtaa kuskin paikalle ja laittaa lämmityksen täysille. Tuo lähtee ajamaan takaisin mökillemme pimeää tietä pitkin. Pidän Carlan käsistä kiinni yrittäen lämmittää niitä, sillä ne ovat vieläkin ihan jäässä. Omanikin ovat, mutta se ei ole niinkään tärkeää nyt. Tärkeintä minulle on, että Carlalla on lämmin ja hyvä olla.

Hetken kuluttua Tommi sammuttaa autonsa. Irrotan turvavyöni painaen punaista nappia. Avaan auton oven ja nousen ulos. Odotan, että Carlakin pääsee ulos autosta ja suljen sitten auton oven. Lähdemme kävelemään kohti mökkiä, jota koristaa valaisevat pihavalot. Saavumme terassille ja odotamme Carlan kanssa Tommia, sillä tuo lupasi huolehtia mökin avaimesta. Hänen käsissään se ei ikinä katoaisi. Pian muut saapuvat myös ulko-oven eteen ja Tommi nappaa avaimen taskustaan. Hän sujauttaa sen lukkoon ja kääntää sitten avainta samalla painaen oven kahvaa alas päin. Ovi aukeaa ja kipitämme kaikki sisälle mökkiin. Jätämme kenkämme ja takkimme eteiseen, jossa on hieman ahdasta meidän kaikkien ollessa samaa aikaa siellä.

Olemme sen verran väsyneitä kaikki, että menemme varmaan kohta nukkumaan. Joonas ja Niko ainakin jäivät olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Meidän piti tänään pitää vielä leffailta, mutta meillä venyi vähän liiankin kauan metsässä, joten siirrämme sen huomiselle. Kapuan Carlan kanssa jyrkät portaat ylös yläkertaan ja menemme meidän huoneisiimme. Vaihdamme vaatteet ja teemme muut iltatoimet. Sitten menemme peiton alle ja Carla nukahtaa melkein heti. Katselen tuota vielä hetken aikaa ja sitten itsekin nukahdan.
———————————————————————
Sanoja: 969
Vielä yks päivä mökillä😎Sori jos tää oli vähän tylsä, en voi tällä hetkellä hirveen hyvin mut päätin silti vääntää teille uutta osaa😛