Luku 92.

470 37 7
                                    

POV: Niko
Saavumme Joonaksen kanssa juhlapaikalle. Nousemme ylös autosta ja lukitsemme ovet. Häämme pidetään jossain tälläisessä vanhassa, mutta kauniissa ladossa. Täällä tapahtuu myös itse vihkiminen, koska Joel ei halunnut perinteisiä kirkkohäitä. Tai ei vihkiminen ole ladossa, vaan tässä pihalla. Paikalla on tällä hetkellä vain me ja crew. Päätimme, että Joonas kävelee Carlan kanssa sisälle ja minä ja Joel olemme sitten edessä odottamassa heitä.

Halaan Joonasta ennen kuin tiemme erkanevat. "Kohta me ollaan naimisissa." Itken.
"siis itkeks sä?" Joonas naurahtaa minulle. "No väkisinki. Oon vaan niin onnellinen." "Niin mäkin." Suutelemme. Suutelemme pitkään ja intohimoisesti, kunnes minun pitää mennä sisälle.

Hyvästelen Joonaksen ja pyyhin onnen kyyneleeni. En haluaisi lähteä tuon luota, mutta nyt pitää jo kiirehtiä. Pian saamme olla koko loppuelämämme yhdessä. Virallisesti.

Irrotan Joonaksen kädestä Santerin tullessa vetämään minua sisälle päin. Ilmeisesti olemme hieman jäljessä aikataulusta. Santeri aina on onneksi niin tarkka kaikesta, että lopulta olemme kuitenkin aikataulussa. Kävelen Santerin perässä sisälle. Ladossa on iso ovi, joka on auki. Näen jo kaukaa sen sisällä olevat valot. Se näyttää kauniilta.

Astun sisälle latoon. Se on koristeltu syksyiseen teemaan, mutta ei kuitenkaan liian hienoksi. Se näyttää kotoisalta. Katselen, kuinka jätkät viimeistelevät vielä paikkaa.

Lähden ulos. Ladon vieressä pitäisi olla paikka, missä meidät vihitään. Kävelen pitkin ladon ulkorakennuksen seinää, kunnes kulman takaa huomaan pienen paikan. Emme halunneet hirveän isoja häitä. Paikassa on jonkin verran tuoleja, joissa on kaikissa koristellut yksityiskohdat. Nauhat koristavat tuolien välissä olevaa polkua, mistä Joonaksen ja Carlan olisi määrä tulla meidän luoksemme. Menen eteen. Täällä ei ole vielä ketään muuta kuin minä. Olen hieman hermostunut.

Pian huomaan Joelin kävelevän minua kohti.
"Moi." "Moi Niko. Jännittääks." "Joo vähän.."
"Niin muaki. Mut eiköhän se hyvin mene." Hän hymyilee minulle leveästi ja tulee seisomaan viereeni. Pian pappikin saapuu ja heidän perässään tulevat Tommi ja Laura. He antavat meille sormukset. Tai Tommi antaa minulle ja Joonakselle ja Laura Joelille ja Carlalle. Ajattelimme, että luottaisimme heille tuon tärkeän tehtävän, sillä he eivät ikinä unohtaisi sormuksia mihinkään.

Lauralla on kaunis mekko. Se on tummansininen, jossa on hieman pitsiä. Hänen raskausmahansa on kasvanut aika paljon, sen jo huomaa aika helposti. Eihän se ole ihme, koska tuo odottaa kaksosia ja on jo puolessa välissä raskautta. Tietääköhän heidän vanhemmat Lauran raskaudesta?

Pian vieraita alkaa tulemaan katsomaan seremoniaa. Tunnen jokaisen kasvot. Hymyilen heille ystävällisesti, vaikka minua hermostuttaakin aika paljon. Mitä jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaisesti? Yritän kerätä itseäni ja rauhoittua. Kyllä kaikki hyvin tulee menemään, pakko on mennä.

Kun kaikki vieraat ovat tulleet paikalle, niin kaunis musiikki alkaa soimaan. Sitten näen. Näen Joonaksen. Ja hänen isänsä. Hän on kävelemässä luokseni eteen. Onnen kyyneleet alkavat vierimään poskiani pitkin. Hän näyttää niin komealta. Tuon isä jättää hänet ja menee omalle paikalleen. Sitten hän kävelee luokseni. Musiikki jatkuu.

POV: Joel
Joonas on juuri tullut Nikon luokse. Musiikki jatkuu. Pian näen Carlan ja hänen isänsä. Sydämeni hyppää melkein pois paikoiltaan. En ole ikinä nähnyt ketään noin kaunista ihmistä. Tämä oli ensimmäinen kerta kuin näen Carlan mekon. Siinä on kauniit yksityiskohdat. Se ei ole mikään järkyttävä prinsessa mekko, vaikka Carla onkin minun prinsessani. Hän kävelee luokseni. Kaikki meistä itkee. Tilanne on niin kaunis.

Käännymme kaikki kohti pappia, joka alkaa selittämään jotain. Hetken kuluttua tulee h hetki.

"Joel Erik Salomon Hokka, tahdotko ottaa Carla Josefiina Nummelan aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"

"Tahdon."

"Carla Josefiina Nummela, tahdotko ottaa Joel Erik Salomon Hokan aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"

"Tahdon."

Laura tulee meidän luoksemme ja ojentaa sormukset, jotka laitamme sormiimme. Katson Carlan kauniisiin silmiin. Hän on nyt vaimoni.

Meidän vihkimisen jälkeen on Joonaksen ja Nikon vuoro. Se menee täydellisesti, niin kuin meidänkin. Huomaan heidän välillä vahvan siteen, he ovat ihana pari.

"Nyt saatte suudella morsiantanne ja aviomiestänne." Pappi huudahtaa.

Suutelen Carlaa. Suudelma on hento ja täynnä rakkautta. Ihan kuin maailmassa ei olisi ketään muuta, kuin vain me. Suudelma kestää kauan, tai sitten vain sekunnit tuntuvat minuuteilta..

"Eiköhän mennä juhlimaan!"
———————————————————————
Sanoja: 680
Yritin tehä tästä tilanteesta mahollisimman kauniin, toivottavasti tykkäsitte🥰Joo kiva mul on huomen matikan koe ja alue on koko kirja. En oo ees alottanu lukee viel, kirjotan mielummin teille tarinaa😁

♡Blind Channel In The World ♡Where stories live. Discover now