Luku 104.

438 31 6
                                    

POV: Laura
Valvoin varmaan puolet yöstä viereisen huoneen rajujen puuhien takia. No mikäs siinä, olen jo aika tottunut siihen. En muutenkaan olisi saanut unta, koska nukuin päivällä niin paljon, ettei väsyttänyt. Kaksosetkin olivat hereillä yöllä ja tappelivat jotain keskenään mahassani. Onneksi musiikin kuuntelu vastamelu-kuulokkeilla piti äänet poissa ainakin minun korviltani, toivottavasti pikkuset eivät saaneet traumoja kummisetiensä touhuista.

Onneksi Aleksi ja Olli rauhoittuivat ennen kolmea, jolloin itsekin menin sitten nukkumaan. Silloin jo hieman väsyttikin ja nukahdin melkein heti painettuani silmäni kiinni. Tommi nukkui vain sikeästi vieressäni, eikä tietenkään huomannut tai kuullut mitään. Ehkä ihan hyvä niin, vaikka on hän varmasti saanut aika monet traumat jätkistä.

Herään aamulla noin yhdeksän aikoihin. Oloni on aika pirteä, vaikka en yöllä hirveästi nukkunutkaan. Onneksi eilisen päiväunet korvasivat sen. Nousen ylös sängystä ja katsahdan Tommiin, joka edelleen nukkuu sikeästi. Hymyilen tuolle ja menen antamaan hänen poskelleen pusun. Sitten lähden meidn huoneestamme. Tänään on toisiksi viimeinen päivä mökillä, joten voisin nyt kerrankin tehdä vielä jotain, koska alkumökkeily oli aika tuskaa kipujen takia. Nukuin siis suurimman osan ajasta.

Kävelen olohuoneeseen ja huomaan muiden olevan vielä nukkumassa. Saanpahan nyt ainakin viettää rauhallisen aamun vastapainoksi viime yölle. Kävelen keittiöön ja otan kaapista vesilasin, jonka täytän raikkaalla vedellä. Juon puolet lasin sisällöstä ja otan sitten keittiön pöydällä olevista purkeista päivittäiset vitamiinit. Juon loput vedet niiden päälle, jotta ne menisivät sitten paremmin alas.

Vatsaani alkaa jo kurnimaan inhottavasti. Otan pöydältä kaurahiutale-pussin ja varmista, että siellä on vielä  jotain. Puolillaan. Otan kaapista kattilan ja asettelen sen liedelle. Nappaan mittakannun astiakaapista ja laitan siihen oikean määrän vettä. Teen varmuuden vuoksi kaksi annosta puuroa. Laitan lieden päälle ja kaadan kaurahiutaleet veden sekaan. Sitten vain odotellaan kiehumista, jonka jälkeen puuro saa hetken vielä hautua rauhassa.

Samalla sekottaessani puuroa tunnen käsien kietoutuvan ympärilleni takaapäin. Tunnistan käsien kuuluvan rakkaalleni eli Tommille. Käännän päätäni ja katson häntä kohti hymyillen. "Säki saat tästä puuroo." "Tuoksuu hyvältä vähän niiku säki." Käännyn takaisin kattilaa kohti ja varmistan, ettei puuro ole palanut pohjaan. Kuulen Tommin lähtevän takaisin huonettamme kohti. Hän varmaan meni pukemaan vaatteet päälleen.

Munakello soi, joka tarkoittaa puuron olevan valmista. Siihen ei paljoakaa aikaa mennyt onneksi. Otan laatikosta kauhan ja laitan puuroa kahdelle lautaselle. Koristelen puurot mustikoilla ja vien ne pöytään. Tulen takaisin keittiöön ja otan kaksi kuppia yläkaapista. Ehdein tässä välissä keittämään kahvia ja teetäkin. Kahvia Tommille ja teetä minulle. Kuulemma raskaana ollessa ei kannata juoda ollenkaan kahvia. Onneksi tee käy oikein hyvin sen sijasta. Tommi tulee takaisin huoneestamme ja tulee antamaan minulle pusun huulille. Hän istuu sitten pöydän ääreen ja tuon kaksi kuppia pöytään. Istun häntä vastapäätä ja alamme syömään aamupalaa kaikessa rauhassa.

Hetken kuluttua kaikki muutkin ovat jo heränneet ja päässeet ylös sängyistään. "Tais olla aika raju yö..", naurahdan ja katson kohti Aleksia ja Ollia. Huomaan heidän kasvoilleen nousevan pienen punan. "Mitäs..", Joel heti kiinnostuu. "Ei ku mua ei vaa väsyttäny ni pelattii poikien kaa", keksin. En minä nyt niin ilkeä ole, että paljaistaisin kaikille sen. Heidän oma asiansa, joka ei kuulu muille. Olen valmis pitämään sen salaisuuden, jos he niin haluavat. Aleksi katsoo kiitollisena minua kohti. Hymyilen vain hänelle ja nousen ruokapöydän ääreltä. Olen alkamassa siivoamaan astioita pois, mutta Tommi ottaa kädestäni kiinni. "Anna mä hoidan nää nyt." Nyökkään ja jätän astiat rauhaan. Menen istumaan olohuoneen sohvalle ja nappaan puhelimeni pöydältä. Selailen jotakin kuvia ig:stä ja pinterestistä.

Muut jätkät ja Carla tulevat myös sohvalle kohta. "Mitä me tehää tänää?", Carla kysyy. Suljen puhelimeni ja lasken sen olohuoneen pöydälle. "Voitais ainaki pitää illalla yhessä joku leffailta, mut sitä ennen vois jotain tehä" "Täs lähel pitäis olla joku luontopolku, jos mentäis sinne ja sit grillattais jollai laavulla?", Niko ehdottaa. Myönnymme kaikki tuolle ajatukselle. "Mä ja Olli voidaan käydä vaikka kaupassa ostamassa ruokaa." "Ostakaa vaahtokarkkeiki ku haluun paistaa niitäki", sanon innoissani ja nousen ylös sohvalta. "Laura rakas oohan varovainen", Tommi huolehtii. Hymyilen hänelle vain takaisin.

Aleksi ja Olli lähtevät kauppaan ja me muut menemme valmistautumaan. Vaihdan päälleni lämpimät vaatteet, koska ulkona voi olla aika kylmä, varsinkin jos olemme keskellä jotain metsää. Saan vaatteet puettua päälleni ja menen sitten keittiöön. Nappaan kaapista kattilan ja alan tekemään meille kaakaota. Ilman kaakaota ei voi lähteä retkeilemään. Hetken kuluttu saan sen valmiiksi ja kaadan sen kolmeen termospulloon. Otan kaapista pahvimukeja ja pakkaan ne kassiin. Kuulen oven käyvän ja katsahdan sinne kohti. Näen Aleksin ja Ollin, jotka tulevat keittiöön kauppakassi kädessään. He ojentavat sen minulle ja pakkaan sitten siellä olevat ruuatkin kassiin. Aleksi ja Olli katoavat näkyvistä pian, he varmaan menivät vaihtamaan vaatteita.

Seisomme kaikki valmiina eteisessä kengät jalassa ja takit päällämme. Tommi nappaa kassin ja menemme sitten ulos hänen autolleen kohti. "Illalla voi olla kylmä ni parempi et mennää autolla sinne." Tommi on aina niin ihana ja huolehtivainen. Menemme autoon sisälle, minä sain pelkääjänpaikan ja Tommi tietenkin on kuskina. Loput ovat ahtautuneet muualle autoon. Onneksi Tommin auto on näin tilava, että kaikki mahdumme tänne. Kaksosienkin kanssa on sitten kiva, kun on tällainen auto.
———————————————————————
Sanoja: 816
Ens osassa sitte tätä näitten retkee lisää. Kenen näkökulmassa haluaisit sen olevan?

♡Blind Channel In The World ♡Where stories live. Discover now