♡Blind Channel In The World ♡

Luku 8.

POV: Niko
Olen käynyt nyt joka päivä sairaalassa, toivoen Joonaksen heräävän. Tapahtuneesta on kulunut jo viikko. En voi vieläkään käsittää sitä, miten joku on voinut tehdä rakkaalleni noin. Kyyneleet valuvat poskiani pitkin, kun katson tuota koomassa makaavaa söpöä pörröpäätä. Mitä jos hän ei enää herää? Muut jätkät ovat käyneet täällä parin päivän välein. He ihmettelevät, miksi olen kokoajan sairaalalla. En haluaisi tässä tilanteessa alkaa selittelemään asioita. Pian tunnenkin liikettä kättäni vastaan. Hymy nousee heti kasvoilleni.

POV: Joonas
Herään kirkkaisiin valoihin, en tiedä missä olen. Tunnen jonkun koskettelevan kättäni, mutta silmäni ovat niin sumeat, etten erota kasvoja. Yhtäkkiä kuulen tutun äänen ja tajuan tuon äänen kuuluvan Nikolle.

Niko: "Joonas! Sä heräsit!" Tuo huutaa iloisena, mutta samalla hieman itkuisena.

En saa sanaani suusta, sillä kurkkuni on niin kuiva. Tuo pitkähiuksinen komistus tarjoaa minulle vettä, jota hörppäsen. Hoitaja tulee huoneeseen, Niko on ilmeisesti ehtinyt jo kutsua hänet.

Joonas: "mmissä mä oon...?" Kuiskaan hiljaa.
Hoitaja: "Sä oot sairaalassa. Sulle on tehty pitkä leikkaus viikko sitten ja olit viikon koomassa." Vastaa lempeä vieras ääni.

En tiedä mitä minulle on tapahtunut. Muistini loppuu siinä kohtaa, kun nousin Tommin autoon mökillä.

Hoitaja: "Kerro mulle mikä on sun nimi ja minkä ikänen oot. Ja tunnistatko tuon vieressä olevan henkilön?" Hoitaja kyselee vähän liiankin pirteänä.
Joonas: "Oon Joonas Porko, 26v ja tossa on Niko Moilanen" vastaan samalla hymyillen Nikolle.

Hoitaja on tyytyväinen vastaukseeni ja on lähtemässä pois. Hän huikkaa vielä perässä, että minun pitää olla vielä pari päivää sairaalassa, saan vasta huomenna kävellä taas. Eli tänään minun pitää viettää vaan kokopäivän sairaalasängyssä, tylsää. Niko soitti juuri muille jätkille, jotka ovat tulossa katsomaan minua.

*Skip 2h*
Jätkät alkavat tekemään lähtöä luotani. He kertovat kaiken mitä minulle tapahtui ja sanoivat myös peruuttaneensa kiertueen, sillä olin niin pitkään koomassa. Harmittelen asiaa, sillä olisin niin halunnut keikoille. Viime keikoista on jo niin pitkä aika. En tiedä, mitä pojat ovat sanoneet medialle. Kaikki varmaan ihmettelevät, kun perumme yhtäkkiä kauan odotetun kiertueen.

Makaan nyt tympääntyneenä yksin sairaalasängyssäni. Otan ensimmäistä kertaa viikkoon puhelimen käteeni. Käteni hieman tärisevät, mutta en anna sen haitata. Avaan instagramin, jossa on aivan liikaa viestejä tullut. Kaikki fanit kyselevät syytä kiertueen perumiselle ja ihmettelevät miksi en ole hetkeen päivittänyt tiliäni.

Päätän ottaa kuvan itsestäni. Kuvasta huomaa, että olen sairaalassa, mutta en jaksa alkaa miettiä asiaa enempää. Julkaisen kuvan tililleni, jossa kuvatekstissä lukee "i'm alive" ja alkaa tulemaan satoja kommentteja. Vastaan Ollin kommenttiin jotain tyhmää taas lyhyesti.
Päätän kuitenkin laittaa puhelimen pois ja nukahdan.

POV: Niko
Herään aikaisin, sillä Joonaksella on aamulla kuntoutus, johon lupasin tulla tämän tueksi. Syön jugurtin aamupalaksi ja alankin sitten tekemään jo lähtöä sairaalalle. Joonaksen kuntoutus alkaa ja tämä yrittää tuskissaan kävellä taas. Hänellä on apunaan jonkinlainen kävelytuki juttu, en oikein tiedä näistä mitään.

Suru nousee kasvoilleni, kun huomaan Joonakselta pääsevän kyyneleitä. Hän ei nimittäin pysty kovinkaan hyvin kävelemään edes tuen kanssa. Tämä lässähtää pyörätuoliin ja saamme luvan lähteä kotiin. Työnnän tietenkin Joonasta tuolissaan ja sanon auttavani tätä tässä kaikessa. Hain aamulla jo Joonaksen tavaroita luokseni, sillä sovimme, että tuo asuu luonani kuntoutuksen ajan.

POV: Joonas
Olen ollut nyt pyörätuolissa viikon. Tämä on ihan hirveää, haluan lenkkeilemään ja riehumaan jo. Tänään menemme Nikon kanssa treeneihin ekaa kertaa pitkästä aikaa. Onneksi studio on tässä ihan lähellä, että voidaan mennä kävellen. Taino Niko kävellen ja minä tuolini kanssa..

Saavumme studiolle hetken päästä, jossa on lämmin vastaanotto muilta jätkiltä. Alamme treenaamaan, joka sujuu yllättävän hyvin, vaikken voikaan kävellä.

Aleksi: "Hei meillä olis keikka viikon päästä, perutaanko vai pystytkö Joonas kans osallistumaan. Sulta sujuu toi kyl yhtä hyvin ku ennenkin" Aleksi kysyy yhtäkkiä
Niko: "Mitä me kaikille sanotaan, kun yhtäkkiä Joonas onkin pyörätuolissa?" Niko kysyy huolissaan katsoen minua päin.
Joonas: "Voidaa me se keikka pitää, on ihan kiva saada ajatukset vähän muualle" hymähdän pienesti.

En kyllä nyt yhtään jaksaisi kyseleviä faneja, mutta en halua, että muut jätkät kärsii minun takiani. Joten suostuin mukisematta keikkaan, vaikka joudunkin vetämään sen pyörätuolini kanssa. Olen saanut vähän jo käveltyä, mutta minulla ei ole hirveästi voimia siihen vielä. Minun pitäisi vielä olla ainakin pari tai kolme viikkoa tässä typerässä tuolissa.
———————————————————————
Sanoja: 662
Tää luku oli tälläne mis käsiteltii vaa tätä Joonaksen juttuu. Kohta saatte lisää taas Aleksista ja Tommista;)