♡Blind Channel In The World ♡

Luku 111.

POV: Olli
Istun asuntoni sängyllä ja katson vuoron perään Aleksia ja Kiriliä, jotka seisovat minua vastapäätä odottaen tarpeeksi hyvää selitystä. Minun olisi pakko miellyttää jompaa kumpaa ja toista loukata. En ole sellainen ihminen. En pidä ihmisten satuttamisesta, omatuntoni alkaa kolkuttamaan, jos teen jollekin ihmiselle paskasti. En vain pysty siihen.

Kasvoni ovat räikeät itkemiseni takia. En ole saanut nukuttua saatikka syötyä. Nälkää en edes tunne, koska muut tunteeni ovat haudanneet sen alleen. Haluan vain nukkumaan. Haluan herätä aamulla siihen, että tämä kaikki olikin vain painajaista. Kaikki olisi sitten hyvin. Viimeaikoina on vain tapahtunut niin paljon asioita, että en pysty käsittelemään niitä kaikkia samanaikaisesti. Toivoisin, että olisin nyt yksin. Tiedän sen olevan liikaa pyydetty ja minun pitäisi korjata virheeni, mutta ajatukseni eivät ole selkeät nyt. En tee viisaita päätöksiä.

"No miten on Olli?", kuulen Aleksin äänen hiljaa ajatuksieni seasta. Herään takaisin todellisuuteen. Aleksi ja Kiril edelleen odottavat minun sanovan jotain. Huokaisen syvään ja nielaisen. "Voidaanko puhua myöhemmin, mä en voi oikein hyvin..", aloitan lausettani. Katseeni siirtyy jalkoihini, jotka tärisevät holtittomasti. En saa niitä mitenkään rentoutumaan. Minua ahdistaa. Sen voi varmaan huomatakin, mutta en usko noiden kahden välittävän siitä. Kyllä minäkin haluaisin itseltäni kipeästi vastauksia, mutta sitä en vi tehdä nyt. Olen hirveän paineen alla. Pitäisi miettiä rauhassa, yksin.

Aleksi kyykistyy eteeni ja laskee kätensä minun reiteni päälle. Jalkani tärinä loppuu välittömästi. Nostan kasvoni kohti Aleksin omia. Huomaan hänen kasvoillaan pienen hymyn, mutta sen takaa erottaa tuskan. Sen hirveän tuskan, jonka minä olen aiheuttanut tuon ylle. "Antakaa anteeks.." kyyneleet alkavat taas virrata minun poskiani pitkin. Nekin taukosivat yhden tunnin ajaksi, mutta taas sitä mennään. Itsesääliin on välillä pakko turvautua. Mitään muita vaihtoehtoja ei ole.

"Olli mee vaan lepäämään, me ehditään kyllä puhua myöhemminkin", Kiril avaa suunsa hetken hiljaisuuden jälkeen. "Me voidaan kyl odottaa, kerää vaa ajatuksia kasaan." Nyökkään heille ja pyyhin kyyneleeni hupparini hihaan. En odottanut heiltä myötätuntoa, mutta ovathan he molemmat niin ihania ihmisiä, etten edes yllättynyt. Ehkä aamulla osaisin paremmin sanoa tunteistani. Nyt en tiedä, mikä on aitoa ja mikä ei.

Aleksi nousee ylös lattiatasosta. "Pärjääks sä?" "Joo, kiitti", vastaan nopeasti takaisin. He nyökkäävät ja lähtevät kaikessa hiljaisuudessa kohti yksiöni pientä eteistä. "Laita viestiä ku oot valmis puhumaan." Kuulen ulko-oveni avautuvan ja askelten johtavan pois päin. Pian ovi painautuu takaisin kiinni ja asuntooni laskeutuu syvä hiljaisuus. Pitkästä aikaa saan olla yksin. Vaikka nautin muiden ihmisten kanssa olosta, jokainen tarvitsee myös omaa rauhaa.

Nousen ylös sängyltä ja kävelen keittiööni hakemaan vettä. Avaan lasikaappini oven, mutta pettymykseksi siellä ei ollut enää yhtään puhdasta juomalasia. Huokaisen syvään ja siirrän katseeni lavuaariin, jossa on melko paljon astioita odottamassa tiskausta. Viime aikoina en ole ehtinyt pitää huolta asunnostani. Eiköhän nyt pitäisi alkaa siivoamaan, jotta tänne uskaltaisi jatkossakin tulla joku muu kuin minä. Onneksi Aleksi ja Kiril eivät välittäneet tästä sotkusta tai ainakin luulen niin.

Saan astiat vihdoin tiskattua ja siirrettyä takaisin omille paikoilleen. Teen sen, minkä minun piti aiemmin tehdä jo. Otan yhden lasin ja täytän sen vedellä. Juon sen hetkessä tyhjäksi ja tiskaan lasin uudelleen, jotta niitä ei taaskaan kertyisi hirveää kasaa. Nappailen asunnon lattialta vaatteitani, joita on vähän ympäriinsä. Kunnes olen saanut kaikki kerättyä, vien ne pieneen kylpyhuoneeseeni, jossa sijaitsee pesukone. Avaan luukun ja sujautan ne sisään. Otan vierestä olevasta pyykkikoristani loput vaatteet ja laitan nekin pesukoneeseen. Suljen luukun ja avaan huomattavasti pienemmän neliönmuotoisen osion pesukoneen yläosasta. Laitan tarvittavat pesuaineet ja valitsen pesuohjelman. Klikkaan pesukoneen päälle ja se alkaa heti oitis pyörimään ja pesemään pyykkejäni.

Sillä aikaa voisin käydä vaikka kaupassa. Nimittäin minulla ei ole tällä hetkellä juurikaan ruokaa jääkaapissani. Olimmehan juuri mökillä pari viikkoa. Minua ei tällä hetkellä yhtään kiinnosta se, että miltä näytän. Nappaan olohuoneeni sievältä lasipöydältä lompakkoni ja avaimeni, jotka olin laskenut siihen Aleksin ja Kirilin tullessa kanssani tänne. Kävelen eteiseeni ja laitan kenkäni jalkaan. Koska on syksy, puen takinkin päälleni. Sujautan takkini taskuun tavarat ja kävelen kauppaan, jonne ei ole onneksi pitkä matka.

En kuluttanut kauppareissuuni hirveästi aikaa, koska haluan vain nopeasti nukkumaan. Avaan asuntoni oven noin vartin päästä uudelleen ja suljen sen päästessäni sisälle. Tällä kertaa laitan kenkäni nätisti eteisen kenkätelineeseen, jossa ovat muitakin kenkiäni siististi. Eteisen mattoa koristaa kiva kerros hiekkaa, pitäisi varmaan imuroida. Laitan takkin henkariin ja kävelen kauppakassin kanssa keittiöön. Laitan ostokseni jääkaappiin paitsi ne joita säilytetään huoneenlämmössä. Keittiöni on melko hyvässä mallissa tällä hetkellä.

Siistin asuntoani, kunnes enää jäljellä olisi vain hirvein osuus eli imuroiminen. Menen siivouskaappini luokse ja nappaan pienen punaisen imurini. Sitäkään ei ole tullut hetkeen käytettyä. Kytken sen pistorasiaan kiinni ja aloitan eteisen imuroinnista. Käynnistän sen ja heti alkaa kuulumaan kuinka hiekanhyvät menevät imurin letkua pitkin. Rehellisesti sanottuna se ääni on kyllä aika miellyttävä mielestäni. Hiekan rapinasta tulee mieleen asmr-rentoutus videot, missä tehdään kaikenlaisia ääniä.

Olen vihdoin saanut siivottua koko kämppäni ja pyykitkin ripustettua kuivumaan narulle. Riisun tämänhetkiset vaatteet pois päältäni ja heitän ne pyykkikoriin pohjalle. Menen suihkun alle ja säädän lämpötilan melko kylmälle. Haluan tuntea virkistävän veden ja sen kylmyyden menevän kehoni läpi.

Suihkun jälkeen syön vielä nopeasti iltapalaksi jotain. Nyt nälänkin tunne on palautumassa. Kun olen valmis, menen suoraan petiini. Vahdoin hetki sitten lakanatkin. Nukahdan välittömästi suljettua silmäni.
——————————————————————
Sanoja: 853
Sori ku ei oo taaskaan tullu uutta osaa, tää oli ehk vähä tylsä mut kirjotin kuitenki vaikka piti vasta huomenna tehä:)