"Ootko sä nyt aivan varma?", poika naurahtaa ja tarttuu käteeni, kun horjahdan.
Tuijotan hetken suoraan hänen silmiinsä. "Lievässä" humalassa ollessani järkeni ei toimi, joten täysin ajattelemattomana ja kostonhaluisena suutelen häntä.
Lau...
Viimeinen tunti meni ehkä liiankin nopeasti. Chase odotti minua autollaan valmiina lähtöön. Se sai minut entistä hermostuneemmaksi.
Äitiysneuvolaan päästyämme kohtasin monen hieman vanhemman naisen paheksuvan katseen. Myös Chase huomasi ne ja laski silloin kätensä hartioilleni lohdutukseksi. Se oli kummallinen hetki. Kutkuttava, onnellinen, hieman epämukava, kiusaantunut... Kaikkia samaan aikaan. "Älä välitä noista, mä oon täällä sun kanssa", Chase kuiskasi vielä korvaani. Nuo sanat tuntuivat älyttömän hyviltä ja saivat minulle heti paremman olon. Tunsin parin perhosen lentävän vatsassani ja hymy nousi väkisin kasvoilleni.
''Toi merkkaa mulle oikeesti paljon'' mumisen hiljaa ja otan hänen kädestään kiinni. Hivutan sormeni Chasen omien ympäri. Hän puristaa kättäni hiljaa.
Hetken ajan vain tuijotamme toisiamme. Nielaisen pari kertaa ja juuri kun kuvittelen hänen hivuttautuvan hieman lähemmäs, hoitaja kutsuu minut sisään. Se rikkoo hetken, joka meillä oli ja palaan takaisin maan tasalle.
"No??", kätilömme Ann utelee, "Haluaisitteko tietää vauvan sukupuolen?"
Olen erittäin kiitollinen, että kätilö on niin mukava. Hän oli edellisessäkin ultrassani. Hymyili paljon, jutteli mukavia, oli ystävällinen... Hän ei kertaakaan katsonut halveksuvasti päälleni tai kysynyt törkeitä kysymyksiä viittaen teiniäitiyteen.
Katsomme Chasen kanssa toisiamme, hipihiljaa. Odotamme molemmat, että toinen sanoisi jotain, niin toinen voisi myötäillä häntä. Hieman kiusallista siis. "Minulle on ihan sama", aloitan lopulta ja pudistan päätäni.
"Niin minullekin!", Chase vastaa nopeasti, "Saat sinä päättää".
Tämä onkin se kohta, kun pelkää vastaavansa väärin. Pelkää sanovansa jotain, mistä toinen ei pidä. Miksi edes välitän siitä, mitä Chase ajattelee? Miksi edes ajattelen häntä? "Eei.. Minulle on ihan sama", pudistan päätäni uudelleen. Rakastan yllätyksiä. Olisihan se hienoa pitää yllätyksenä. Toisaalta olen erittäin äkkipikainen ja suunnittelen asioita paljon. Saattaisi olla liikaa, jos en voisi valmistella lapsen tuloa kunnolla. Toisaalta.. Eihän sukupuolesta voi täysin varmasti sanoa. "No", yritän päättää, "Olisihan se varmasti helpompaa, jos tietäisimme vauvan sukupuolen". Pystyisin suunnittelemaan asioita paremmin.
Onnekseni myös Chase on samaa mieltä. "Olen täysin samaa mieltä. Oikeasti! Haluamme tietää sukupuolen", hän nyökyttelee.
"Selvä", kätilö naurahtaa, "Pakko sanoa, että olette suloinen pariskunta".
Poskeni valahtivat tässä kohtaa varmasti aivan punaisiksi. En edes pystynyt katsomaan Chaseen päin, vaan katseeni nauliutui yhteen hiekanjyvään lattialla. Sitä sitten tuijotin ja nyökyttelin loppu-ultran ajan.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
